Tarve nähdä asiat ilman ulkopuolelta opittuja tapoja ja käsityksiä johtaa monenlaisiin ongelmiin. Lapsena oppii yhtä sun toista, mentaalisia ja emotionaalisia mekanismeja ja tajunnantapoja, joista on pyristeltävä eroon, vaikka on vaikea hahmottaa, mistä kaikesta luopuminen on välttämätöntä ja mistä ei missään nimessä pidä luopua. Kun kasvaa, joutuu ja pääsee erilaisiin sosiaalisiin ympäristöihin, joilla on vielä omat olemisentapansa, jotka ovat luultavasti jossain määrin ristiriidassa lapsuudessa opittujen tapojen kanssa. Eikä mikään niistä yleensä pyri ohjaamaan maailman, itsen, toisen ja olemassa olon riippumattomaan kokemiseen. Näissä jännitteissä oleminen vaatii ainakin kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja apua toisilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti