pieni kirje
Matkantekoa varten on valittava jokin polku, yhtä aikaa ei voi kävellä useaa reittiä. Tuskin kukaan haluaa kävellä moottoritien laitaa. Polut metsien halki tai joenmyötäisesti tai vuorensolassa tai aavikon halki ovat kauniimpia. Kaikki ne ovat todellisuuden synnyttämiä reittejä, joita ihmiset kulkevat.
Hyvää matkaa! Ja nähdään tulevassa!
3 kommenttia:
On se kumma, miten metaforinen puhe kaikenlaisista "poluista" ja "teistä" elävöityy, kun lähtee oikeasti kävelemään tuntemattomaan maastoon. Siinä alkaa arvostamaan karttoja (sekä maantieteellisiä että muunlaisia) ihan uudella tavalla.
Hyvää matkaa sulle myös.
Selailin syksyllä Kerouacin On the Road, Original scrollia, ja siihen mitenkään liittymättä yhtä RENKUa eli ketjurunoa: On the Road to Basra.
Matkalla olon teema.
Itseäni hieman harmittaa saamattomuuteni; piti koko alkusyksy mennä Nuorgamiin. Siellä on EUn pohjoisin pubi. Olisin mennyt sinne, juonut saamelaiseen tapaan kupin vahvaa, mustaa kahvia, sellaisenaan, ei mitään nisuja. Ja hypännyt autoon ja eikun takaisin.
Jänistin.
Minä olen jänis.
(Oikeastaan en saanut kaveria; matka yksin on muka liian pitkä Turusta Nuorgamiin, ja heti takaisin.)
Mutta matkalla kannattaa aina olla. Vaikka ei matkustaisikaan.
Hei, olet saanut palkinnon.
Lähetä kommentti