vaatiiko runous,
joka suhtautuu kaikkeen elämään ja kuolemaan
kaikella kokoonkerättävissä olevalla rakkaudella
arvottamatta elämän ja kuoleman muotoja
niiden loputtomat erot tajuten
käyttäen valtaansa
kuoleman ja elämän muotoja uhkaavien muovipurutyhjiöiden kadotukseensaattamiseen
vai luontoonpalauttamiseen
vai ulossulkemiseen
vai öljyksipalauttamiseen
vai saartamiseen
vai päivittelyyn
vai kääntelyyn vai sylkemiseen,
toisen kielen ja runousopin
kuin tämän
logiikkaa tavoittelevan
ihmettä vartioivan
mahdollisuuksiaan kysyvän
rajojaan hakevan
voimaansa tuntemattoman
elämää palvelevan
esseistisen säkeen
?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti