Yhteisen esivanhemman nouto Kuninkaansaaren poukamasta

 

 Eilinen Runokuun esitykseni peruuntui, sillä olin jonkinmoisessa nuhassa enkä matkustanut Helsinkiin.

 

Viikko sitten kuitenkin esiinyin Performance Art Now! -tapahtumassa Kuninkaansaaressa. Esitys oli ensimmäinen varsinainen performanssini varmaankin sitten vuoden 2016. En laske runo- ja lauluesityksiä performansseiksi, vaikka onkin vaikea sanoa miten niin.

Kuvassa huudan veden alle tervetulleeksi yhteisen, unohtuneen esivanhempamme, jonka kävin noutamassa merestä.

Sinäkin olet unohtanut jonkun. Muistathan.

 

 

 

muistamisen arvoinen laulunpätkä and then some

sulaa laavaa, valkoisia perhosia


mustan tornin vinttibaarista saa runojenkirjoittaja gin tonicin ilmaiseksi jos samalla ostaa teetä

monelle on intuitiivisesti oikein että ihminen kärsii jotta uhanalainen eläin selviää
mutta epäselvää se että tällöin kärsivä ihminen on se kaikkein uhanalaisin ihminen
joka muutenkin kärsii modernin paineessa jatkaessaan alkuperäisiä metsästyksen
ja keräilyn elinkeinojaan, ja että lopulta
ihminen ja eläin ovat yhtä
elonkierron pyörrettä


se että minä kärsisin jotta sudet
ahdeyökkönen
hietikkosarakirva
tai keltahäntävilla-apina
kukoistavat
on erittäin vaikeasti kuviteltavissa

miten kukoistan
yhdessä ahman
metsäpeuran
naalin
sinivalaan ja kalkkikallioiden jäkälien
kanssa

Maan pimeä yö, B galleria, Turku, 8.-21. elokuuta 2016

Maan pimeä yö 
on sarja piirroksia ja tussimaalauksia,
joka on esillä B gallerian projektitilassa Turussa elokuun 9.-21. päivinä 2016.


Kuvat ovat siveltimällä ajattelua, yrityksiä ymmärtää rakkauden kaksoiskäskyä,
hetkiä, joissa sotku leviää ja hahmojen yhteinen hahmo tarkentuu.

Avajaiset tiistaina 9.8. klo 17-19, tervetuloa.
Kuva Petri Laakso.

inventaario kala suussa?

sinä päivänä kun itseään ei-uskonnollisiksi kutsuvat selkeästi uskonnolliset ryhmät lakkaavat tiedostamattaan tai tietoisesti soveltamansa perhedynamiikan ja perheroolien ymppäämisen oppimistilanteisiin

nätti sää, oravat liikkeellä, saukko ui kaupunkijoen kivipengerten viertä

niin kuin tänään

kirskulinnut taivaalla

mustat valkovillavuorelliset nahkarukkaset käsissään juoksee olkapäitään eteenpäin rintakehän suojaksi ja niskaa etukaarelle hätäännyksen tukokseksi jännittävä radanvarsipolkua

viedessään lasta harrastuksiin nauhoittaa salaa toiminnan analysoidakseen sisimpänsä esilletuloa

myöhemmin mokkula tippuu usb-liittimestä lattialle ja säilyy

aikataulut peittyvät suunnitelmiin, ajat peittyvät suuntiin, nukkumapaikka pakkasenpuolella

Mikä on tämä gobeliini?

Ystävälläni on tällainen upea gobeliini. Mutta mikä se on? Mistä se on? Jostain aasialaisesta kulttuurista? Milloin se on valmistettu? Minkäkaltaisia ovat sen sisar- ja velityöt? Kerro jos tiedät!

Itse veikkaan että se on kiinalainen tai japanilainen. Teos on silkki, jos oikein ymmärrän. Kuvat ovat kehnohkoja, mitä pahoittelen.

Sukellus

Rituaalista tarinankerrontaa 2014 elokuun lopusta. EDIT: Kuvat Pirre Naukkarinen.

Janoisen miehen suu oli ummessa, ja hän pyysi poikaansa veistämään sen auki juodakseen.
Mutta yön aikana oli maailma revennyt, kuilu auennut kaiken keskelle, ja veitsi unohtunut tuolle puolen.
Tuodakseen jakautuneen maailman yhteen, poika sukelsi syöveriin köysi jalkaansa sidottuna,
ja viritti maailman ihmisten avulla köyden syvyyden yli. Niin hän toi veitsen, veisti isälleen suun,
ja isä sai juodakseen.

antaa vanhan muodon sulaa

Kutsutaiteilijaksi Saaren kartanoon

Koneen säätiö kutsui minut Saaren kartanoon syyskuusta ´14 huhtikuuhun ´15. Se on lahja aikaa ja tilaa, joita pitkäjänteiseen työskentelyyn tarvitsen.

Terveisiä Houtskarista. Täällä olen pääasiassa ollut toukokuun alusta Visuaalinen partituuri -ryhmän kanssa, ylihuomenna poistuminen.

Esitykset loppukesältä 2013 / En ole yksin & Luento kuuntelemisesta

En ole yksin; yksin en ole. Joen ylitys ihmisten vetämän köyden varassa, laulaen.
TaidePiknik, Mynämäki, syyskuu 2013. Kuvat Santtu Sandell.
Esitys demonstroi sitä, että ihminen ei pysty mihinkään yksin.
Siksi on harmillista, että kuvaa köyttä vetävästä vastarannan yleisöstä ei mulla ole näyttää.

Luento kuuntelemisesta. Ensiesitys.
Performance on the Boat, elokuu 2013. Kuva Roope Pellinen.
Kolme varttia puhetta makuupussin uumenissa ja laivan hytissä kuuntelemisesta kokemuksena reitillä Turku-Rymättylä. Luento kuuntelemisesta on ensimmäinen esitykseni, jonka toistaminen tuntuu ja on osoittautunut mielekkääksi. Toinen esitys tapahtui juuri viime sunnuntaina Vuosaaressa Jenni Koistisen ja Anna Krogeruksen kanssa keskustellen ja syöden. Esitys etsii aktiivisesti uusia toteutumistilanteita. Siitä voi sovittaa paitsi luennon myös työpajan tai pitkäkestoisen ääniperformanssin

Kissa, jolta opin paljon. Kuvan otti Sirpa Kortet; toivottavasti et pahastu, kun julkaisen sen tässä.

E I

M I K Ä Ä N

I T S E S S Ä Ä N

tulossa syksyllä 2010

toisiaan vasten painovoimaa uhmaamaan

kitka, mehiläisvaha, lanka ja lävistys

Lankojen vahaaminen on vanhempi taito kuin kirjansidonta. Pellavalanka vahataan vetämällä se muutamia kertoja mehiläisvahapalasen läpi. Näin lanka tulee jäykemmäksi, liukkaammaksi, ja sen äänitaajuus hieman nousee ja äänestä tulee sävyltään kovempi, ehkä terävämpi. Lanka myös menettää pölyisen tai nukkaisen pintansa, jota tarttuu mehiläisvahaan. Vahapalanen muovautuu lankojen vahauksessa viillellyksi, vähitellen pehmeytensä ja joustavuutensa menettäväksi, pellavapölyn likaamaksi ja tukkimaksi kokkareiseksi känsäksi.












Näin vahan hienojakoinen energia siirtyy lankoihin. Lankojen muuntuminen ja vahan kuluminen vastaavat monia ihmisenä olemisen prosesseja. Esimerkiksi meditaatiossa ihminen pyrkii nostamaan olemisensa herkkyyttä ja mahdollisesti muuttuu ominaisuuksiltaan ja taajuudeltaan kuin vahattu lanka. Kulunutta vahaa muistuttaa taas ihminen, joka auttaa toisia itseään säälimättä, kaikin voimin, niiden ehdyttyäkin, sellaisen rajan yli, jonka jälkeen hän ei enää sulattamatta toivu, puhdistu ja notkistu. Sulattaminen on kivuliasta, eikä siltikään puhdista känsäytynyttä psyykeä tai vahapalaa entisenlaiseksi. Sulaneena vaha irtoaa pölystä, joka kuumuudessa herkäsi kärähtää. Sulan vahan voi kaataa erilleen, mutta osa siitä takertuu likakasaan, liimaa sen yhtenäiseksi roskaksi. Vapautunut vaha jähmettyy viiletessään nopeasti ja on silminnähden helpottunut, muttei koskaan enää yhtä kirkkaan keltainen kuin mehiläispesästä varastettaessa.

negatiivi H

"We shake hands with the dead, who send us encouragement from beyond the body."
- Tatsumi Hijikata -