muitten ääntä ja runoa

 

 

Kaikenlaista ääntä ja runoa on ollut, mitä olen halunnut täällä linkata ja ehkä jotenkin kommentoida. Nyt ainoastaan lyhyesti mainitsen seuraavia:

 

 

"Ilman mukanamme tullutta ääntä
olisimme eksyneet ja unohtaneet
kokonaan"

 Vapaataipaleen Tähtivaeltaja on hieno kertova runosarja, ja kitaralla säestetty luenta tuo siihen tietyn kulkevan poljennon. 

 

 

Essi Leppänen systeemi on varmaan tän blogin lukijoille tuttu, mutta suosittelen tosi lämpimästi. Bändin viime syksyinen levy on aivan mainio. Leppänenhän yhdistää siinä uusimman runoskenen ilmaisullisen vapauden muun muassa Lauri Viidan klassikkorunoon "On valo syttynyt ikkunaas". 

Markku Lahtelan Sirkuksen Vol 2. on improtykitystä ja täsmällisiä rakenteita, joita kannattelevat runoudesta (Pessoa, Rantakari ["Tyhjyydestä ei voi neuvotella"], ainakin) poimitut otsikot.

Shannon Rowley, jonka kanssa joskus istuin kahvilla, on julkaissut esikoiskirjansa ja -levynsä Svart Recordsilta. The King Departs. Jotenkin Tom Waitsin, Siekkarien ja merellisen kauhun saartamaa kähinää.

Sitten ei ihan uusia, mutta myöskin taannoisia kahviseuralaisiani edustavat nämä musiikilliset arkistot, joissa kunnianhimoinen sävellys ja henkisluonteinen sanoitus molemmissa yhdistyvät parhaimmillaan upealla tavalla. Eli "The Nameless Archives", josta varmaankin The Sleeping Gold, A Good Friday Spell ja Pathways & The Flowery March ovat semmoista kuunneltavaa, joka varmimmin kestää. Ja toisena Jari-Matti Nurmisen musiikki, josta Order of the Living muun muassa mielestäni aivan todella upeata, "Mindset Archive"

Mulla on sellainen fiilis että olen tästä nyt jotakin varmaan unohtanut, niin ehkä lisään sitten myöhemmin.

Niin tietty, The Rocks, Mopin nykyinen bändi! Kukka- sekä Moppi ja Aivokurkiaiset -bändien laulaja-lauluntekijä teki uuden levyn, Minun Vietnamini tuossa vuoden taitteessa suunnilleen. Levyn julkaisi Arsi, joka istui melkolailla tässä samassa kohtaa Mätäsperällä kuin minä, mutta muutama vuosi aiemmin.

 

 

Minä olen ihan helvetin vihainen.

 

"Ei vaan sinä koet vihaa. Ihan helvetisti."

 

Sunnuntaihin on vielä matkaa. 

mieleni on vaikea vaikkei siinä ole yhtään liikkuvaa osaa

 

Nämä ihmiset:

https://www.forbes.com/billionaires/ 

ovat vastuussa siitä että

nämä ihmiset:

https://www.actionagainsthunger.org/world-hunger-facts-statistics

näkevät nälkää.

Arviot nälän päättämisen hinnasta maailmassa

vaihtelevat 7 miljardin ja parinsadan miljardin dollarin välillä,

https://www.globalgiving.org/learn/how-much-would-it-cost-to-end-world-hunger/

 , mihin hintaan ensimmäisessä linkissä mainitulla väestönosalla olisi helposti varaa,

 samalla kun 

some-alustojen syömishäiriömarkkinoiden arvioidaan

kasvavattavan rahallista arvoaan merkittävästi tällä vuosikymmenellä.

Nälässäpitäminen kannattaa.

 

Ana Matey: "Retratos en mi ventana. Día 40. Con Jonnimati Joutsijärvi"/ "Portraits in my window...."

Espanjalaisen performanssitaiteilija Ana Mateyn koronakaranteenivideosarjassa ikkunoita ja ääntä. Tein yhden ääniraidan ovensaranajatsia.

 

Lyhytelokuva Annikin runofestarin 2020 suorasta lähetyksestä

Aava Uusikuun Vedessä palaa ja Rekolan esikoisen rytmien paljastuminen

Aava Uusikuun Vedessä palaa -levy (2011), joka on tehty Mirkka Rekolan samannimisen esikoisteoksen (1954) runoihin avaa ainakin minulle näiden runojen maailmaa merkittävällä tavalla. Nimittäin, koska olen kasvanut sisään moderniin runoon ja sitten sen murtumaan johonkin muuhun (post- tai kokeelliseen, tai mitä se nyt olikaan joskus 2006 kieppeillä), ei minulle Rekolan kahden ensimmäisen teoksen modernia ja vanhempaa mitallista runoa yhdistävä poetiikka ole kovin luontevasti aukenevaa. En lukemalla ilmeisesti ymmärrä runojen rytmiä, huomaan, nimittäin Uusikuun musiikin rytmeihin ja melodioihin puettuna runojen rytmit ja siksi myös merkitykset ja vivahteet nousevat ymmärrettäviksi ja koettaviksi. Levy on muutenkin kuullakseni suomenkielisen kevyen musiikin parhaimmistoa, ihan riippumatta miltä vuosikymmeneltä vertailukohtia haetaan. Parhaat klassikot ja hienoimmat mestariteokset vain ovat samalla tasolla.


Rekola on itse sanonut levystä näin:

"Olin erittäin ilahtunut kuullessani nuoruuteni runoja esitettävän näin omaleimaisella tavalla. Laulujen tuore toteutus sai minut kuuntelemaan niitä ilman varsinaista nostalgiaa. Erityisesti minua ilahduttivat Aava Uusikuun ääni sekä laulujen melodiat ja rytmit.

Runojeni tunnelmat tulevat hienosti esille näissä sävellyksissä. Levyllä jokainen ääni, sana ja tavu tuntuvat olevan juuri oikeilla paikoillaan – luontevasti ja pakottamatta."

Annikin runofestarin taltio 14.6. asti katsottavissa

Lauantaisen Annikin runofestivaalin nelituntinen ohjelma katsottavissa Youtubessa 14.6.2020 asti!

Esitän alkupuolella Mirkka Rekolan runoja Teemu Mäenpään maalaaman Rekolan runoon "Minä rakastan sinua minä sanon sen kaikille" liittyvän muraalin paljastamisen jälkeen.

Laulan siinä Puun syleilemällä -teoksesta runon "Yöllä kun kuulen hengitykseni sinussa", sitten luen joitakin Kohtaamispaikka vuosi -teoksen runoja tavoittamattoman rakastetun näyistä, sen perään vuodenaikojen ulkopuolelle joutumisen teemasta teoksesta Minä rakastan sinua minä sanon sen kaikille, ja lopuksi laulan Vesi on maailman muisti -kirjan "Lumipilvet putoavat alas" -runon.

Pauliina Aarvan Täydentävät hoidot referoi graduani

Pauliina Aarvan Täydentävät hoidot ilmestyi loppuvuonna 2019. Teoksessa paneutuneesti ja perustellusti punnitaan täydentävien hoitojen kenttää, merkitystä ja roolia yhteiskunnan terveyskulttuurin kokonaisuudessa. Ilokseni Pauliina on todennut graduni vuodelta 2014 merkittäväksi tutkielmaksi mitä tulee suomalaiseen täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja koskevaan lakivalmisteluun 2000-luvulla. Niinpä Täydentävät hoidot -kirja referoi graduani laajasti. Referaatti on erinomainen tiivistys graduni pääkohdista ja päätelmistä, enkä olisi parempaa yhteenvetoa kyennyt itse tekemään.

Aarvan blogi käsittelee aihetta, ja muitakin aiheita, ajankohtaisesti. Aarva on myös mukana Täydentävät hoidot kaikille -kansalaisaloitteen taustavoimissa.

Agnes Hidveghy

 

Agnes Hidveghy, ystäväni ja mentorini vuosikymmenen ajalta on päättänyt julkaista elämäntyönsä vapaasti ladattavina artikkeleina, jotka löytyvät arssacra.org -sivustolta. Hän kirjoittaa sisäisestä työstä, kosmologiasta, pyhän taiteen merkityksistä, suufilaisuudesta, kristinuskosta ja muista vastaavista teemoista vuosikymmenten henkilökohtaisella kokemuksella. Sikäli kuin tämmöiset aiheet kiinnostavat, suosittelen lämpimästi. Tekstejä löytyy saksaksi ja englanniksi, alkukielenä saksa.

Englanniksi:

https://arssacra.org/en/articles_0

Saksaksi:

https://arssacra.org/texte_0

Uudet sivut

Uudet sivut uusia aikeita varten. Ja vanhojakin aikeita varten. Vaikuttaa siltä, että tää tilkeblogi saattaa jäädä jonkinlaiseen vähäenergiseen käyttöön entiseen malliin.

Kirjoitukseni elämästä maailmojen välissä on uudessa Kaltiossa
.

"Runo puhuu meille"

Vesa Haapala sekä 5 muuta kriitikkoa kirjoittavat tämän vuoden ajan pääkaupunkiseudun kirjastojen nettisivuilla Runo puhuu meille -otsikolla kritiikkiä uusista runokirjoista. Pitkäjänteisen ja yhteenkutoutuvan oloista runonluentaa, jollaista mieluusti näkee nyt kun kritiikki-instituution perinteiset kanavat ovat tukkeutumassa. Haapala aloittaa Jyrki Kiiskisen uudella, johon ilmeisesti tulee vertaamaan seuraavaksi Olli Heikkosen uutta kirjaa toiston teemalla. Tällaisia laajempia kirjallisia kaaria kokoavia kriittisiä luentoja nähdäkseni tarvittaisiin paljon enemmän kuin mitä niitä kukaan jaksaa kirjoittaa tai maksaa niiden kirjoittamisesta. Ja kenties vielä perusteellisemmin kuin ko. kritiikkisarja tulee tekemään. Myös keskustelu kritiikeistä tai teoksista kritiikkien valossa tai kritiikkejä vastaan, ja niin edelleen, olisi runoudelle/kirjallisuudelle laajemmin hyödyllistä, joskaan ei kovin tavallista täällä.

Mielenkiintoista on myös kirjaston valinta ottaa roolikseen kirjallisuuskritiikin isännöinti. Tämä on hyvä asia - onhan kirjastoissa jo pitkään kehitetty kirjallisen toiminnan ulkoisia asioita, miksei siis voisi kehittää kirjallisen kirjaston luonnettakin.

Keskustelun puuttuminen on eräs syy miksi en itse ole kritiikkejä tehnyt juurikaan sitten vuoden 2009 tai -10. Nyt hitaasti tunnustelen kriitikon roolin mielekkyyttä ja toimintatapoja, erityisesti siihen ajaa ystävien ja kollegoiden toistuvasti esittämät kysymykset, "etkö sä enää kirjoita kritiikkejä?", "ootko ajatellut vielä kirjoittaa kritiikkejä?", "etkö sä ollut kriitikko?".

Töpö periytyy

Pekka Töpöhännän lukijat ovat varmasti pohtineet, voiko olla totta, että töpö periytyy. Hänhän menetti häntänsä rotan puremana lapsuudessaan, mutta sai kolme pentua, joista yhdellä täyspitkä häntä, mutta toisella puolikas ja kolmannella vain töpö - epäonnisia kehityshäiriöitä. Koulussa opetettiin, että Lamarck oli väärässä, eivätkä hankitut ominaisuudet periydy biologisesti. Niinpä paheksuin Töpöhännän kirjoittajan mielikuvittelua - eihän moista tapahdu saati voisikaan tapahtua. Oiva haastattelu National Geographicissa kuitenkin kertoo, sen ohella, että se kuvaa mieltä kiinnittävällä ja sydäntä virvoittavalla tavalla havaintoja kasvien älykkyydestä, muistista ja oppimisesta, joilla ei ole mitään tekemistä aivojen, eikä ehkä myöskään niin sanotun ja ihmisolennoille usein yliarvioiden keskeiseksi ja toiminnallisesti läsnäolevaksi uskotun itsetietoisuuden kanssa, kuten muuten ei ole mielestäni suurella osalla ihmisälykkyydestä, -muistista tai -oppimisestakaan (vaikka eihän siten koulussa opetettukaan - muutenkin suuri osa oppisisällöistä yleissivistävissä laitoksissamme on kyseenalaisia tai harhaanjohtavia, parhaimmillaankin suppeita ja yksinkertaistavia - otetaan nyt oikeinkirjoitus vaikka, sehän on vain mielivaltainen järjestelmä, jolla kieltä suitsitaan, mikä ei sen luovia voimia mitenkään lisää, vaikka joskus rakenteellista käytännöllisyyttä tuokin ajatusten muovailuun erääseen ihmisten kesken välitettävistä muodoista eli tekstiin), että Lamarckin on sittemmin todettu olleen oikeassa ja elämän mittaan hankittuja ominaisuuksia havaitaan periytyvän.

Nätyn Hipstereissä kysytään sanoillani aasin perään

Tekstini "Kuka aasiani ajaa?" on osana Tampereen Nätyn esitystä Hipsterit nyt helmikuussa.

Pesää ja kyrpää - Dualismeja tässä ajassa

Turussa B Galleriassa avautuu nyt perjantaina Parrunveistäjä -näyttely, jossa on edesmenneen Jouni Isotalon  puisia falloksia mutta paljon muutakin - - sekä lauantaina Skitsoanalyysipesä-lukupiirin muuntuvainen käyttötila ja installaatio, jossa lukupiirissä olen osallisena D&G:n vihertävää kapitalismipsykoanalyysin analyysiä Antioidipusta hieroaksemme. Jokin voimakenttä tuo yhteen ykkösen ja nollan, puukyrvän ja virtuaalisen pesän. Soldiers of Odin ja Kyllikin siskot Joensuussa partioitsevat kaduilla; ihmisten alitajunnoista, netin sutinasta ja kaveri- ja harrastuspiirien angstista tahi huumorista materialisoituu parveutuvien ruumiiden tutussa kadunkulmassa partioiva salaa epäröivä hyle, aineellisten jatkumoiden virtaus, halun ja sen tukahduttamisen jännitteet pursuten toppavaatteiden saumoista.

Jännitteet. Kun yhdelle puolelle nojaa, toiselta puolen kaatuu jotain päälle - kun sitä väistää, se kaataa tuen, jolloin väistäjän on rempaistava painopisteensä äkisti vastakkaiseen suuntaan ja hän horjuu tilaan, josta kaatuvaa hän äsken väisti.

Ihmiset jakaantuvat, ja niin tulee näkyviin inhimillisten haluvirtojen kokonaisuus. Vastakkaisuudet näyttävät täyteyden. Hän on täällä - mies jolla on lapsi silmissään. Epätoivoinen raivo tai ujo rakkaus silmissään hän pyyhkii katseellaan symboleja jotka valjastetaan fasismille, vaikka niiden juuret ovat tavallisessa perenniaalisessa viisaudessa, tai jotka vapautetaan fasismilta, vaikka niiden lähihistoria on viekoitellut ne penetroimaan lähimmäisen ensimmäistä, toista ja kolmatta ihoa. Kiduttajasotilaat heittävät helikopterista ulos Afganistanin Pakistanin suurlähettilään, potkivat häneltä ilmat pihalle ja istuvat tyhjentyneiden keuhkojen ja pakottavan pallean päälle kolmipäisenä joukkona. Tämä on sinun traumasi, anoo pahoinpidelty keho pahoinpitelijäänsä tajuamaan - ja jos tajuamisen hetki raottaa viiltävästi sotilaan mielessä, hänen on oltava tarkkana: raivostuako ja siirtää traumaansa yhä syvemmälle toisen kehoon ja sen tajuamisen hetkeä yhä etäämmälle oman elämänpiirinsä rajoille. Intiassa tiikerireservaatit, joilta adivasiheimot on ajettu pois, ovat tiikereille heikompia elinympäristöjä kuin adivasien asuttamat, modernisaatiokehityksen rauhaan jättämätä alueet. Mutta jokainen metsä ja vuori, jolla ihminen vielä elää ilman moottorien pärinää, on alati uhattuna kaivosteollisuuden ja metsäteollisuuden katseessa.

Kapitalismin uskonto pilkkaa islamia joka tuhosi buddhapatsaat saatuaan hallintaan maan jota hetkeä ennen kommunismin uskonto alisti samaan tapaan kuin se toisaalla saman maan eri maassa alistaa buddhalaista uskontoa joka syrjäytti ja sulautti paikallisen samanismin. Saranan varassa ovi aukeaa sisään ja ulos; käsite ja merkki taipuu vastakkaisuudeksi tai myötäiseksi, halun mukaan. Yhtä lailla nainen on liha ja aine kuin sielu ja syvyys; yhtä lailla syvyys on pesä kuin vieraus; vieraus on uhka yhtä hyvin kuin tavoiteltava; tavoiteltava on erektio yhtä hyvin kuin huonekaiun avaruus.

Varjoavajaisissa kumitetaan seinää. Varsinaisissa avajaisissa puretaan sukkaa. So simple.And beyond.

Tulkaahan, tänään ja huomenna ja tästä eteenpäin hetken ajan, B Galleria, Turku, Aninkaistenkatu.

riimukalenteri joulunodotukseen

rakas ystäväni julkaisee yhden riimurunon päivässä nyt joulukuussa, siinäpä oiva joulunodotuksen aikakartta ja ravintoa mielelle mielen tuoltapuolen

kirje lukijalle

moikka,

päätin tässä kirjoitella vähän yleiskuulumisia tänne blogiin. aiheet on:
1. runoesitykset
2. rosen-menetelmän harjoitushoidot
3. tulevaa

1.
mulla oli hyvä sarja erisorttisia keikkoja tässä kevään, kesän ja syksyn mittaan liittyen uuteen runokirjaani ja toisaalta ihan liittymättä siihen, laulaen runoja tai puhuen. toimi aika hyvin, sain hyvää palautetta, kirjoja saateltua lukijoiden käsiin, muutaman uuden laulun esityskuntoon ja iso joukko ihmisiä sai vaikutelmia työstäni. tälle vuodelle ei ole toistaiseksi tiedossa lisää esityksiä. mulle tähän astisen kokemuksen perusteella sopii parhaiten esitys, jossa voin kohdata yleisöä suoraan, samalla tasolla ja jossa yleisö on melko rauhallisesti aloillaan melko intiimissä tilassa, johon kyllä saa tulla kesken ja josta saa lähteä, mutta jossa ei ole liikaa ohikulkua. yleisön koosta en ole varma, onko sillä väliä; yleisön laatu ja olotila ja vastaanoton kyky sen sijaan muokkaavat esitystä olennaisella tavalla, mahdollistavat tai estävät esiintyjän laatua, olotilaa ja vastaanoton ja ilmaisun kykyjä.

2.
tämän ohella olen rosen-menetelmän opinnoissani saanut kaikki kurssit suoritettua ja siirtynyt loppuharjoittelujaksolle, ja teen nyt harjoitushoitoja turussa. jos olet kiinnostunut kokeilemaan rosen-menetelmää tai tiedät jo kokemuksesta hyötyväsi rosen-hoidosta, aikoja voi varata parhaiten sähköpostilla jonimattijoutsijarvi ät gmail.com


3.
jossain kohti mulle tulee tärkeäksi saada vuosi-pari keskittynyttä työskentelyaikaa muuannen hyvin kauan tekeillä olleen romaanin loppuunsaattamiseen. aloitin sen vuonna 1996, eli pari vuotta ennen kuin ryhdyin taukoamattomaan runonkirjoitukseen. romaani on tietyin perustein säilynyt samana siitä lähtien, tosin tietenkään alkuperäisen käsikirjoituksen tekstistä ei suunnilleen lausettakaan ole enää tarvis käyttää. kirjoitusprosessi on hyvin hidas, koska romaanin kautta ilmeisimminkin käyn läpi henkilöhistoriani sekä sukuni historian tietoisia ja alitajuisia ongelmia ja mahdollisuuksia, eikä sellaista työtä voi tehdä mekaanisesti tai millään kirjoitusrutiinilla ja osaamisella, vaan sisäisen kehkeytymisen ehdoilla. uskon, että tällainen prosessi, jossa taiteilija itse muuttuu työnsä myötä on ainoa mielekäs yleisöön vaikuttamisen tapa.

toinen iso prosessi on työstää lukuisista ja yhä lisääntyvistä lauluistani äänite. sellaista on minulta toistuvasti kysytty, pyydetty ja jopa vakavasti vaadittu muutaman vuoden aikana, joten koen tiettyä velvollisuutta sen tuottamiseen - tosin kiire ei tässäkään tunnu auttavan, enkä toistaiseksi ole aivan varma, missä muodossa laulut tulisi taltioida, miten miksata, missä tilanteessa äänittää ja niin edelleen. esiinnyn pääosin yksin, pelkän ääneni kanssa, ilman säestystä. livenä, akustisesti kelvollisessa tilassa laulut toimivat äärimmäisen hyvin, ja huonoimmillaankin ihan riittävän kauniisti. äänitteinä ne toimivat itselleni muistiinpanoina ja työstöversioina - mulla on sonyn mainio taskuun mahtuva stereonauhuri melkeen aina mukana - mutta en ole ihan varma, missä määrin äänitteet sopivat yleisösuhteen muodostamiseen. enkä myöskään tiedä, millaista kanavaa voisin levyn julkaista, olisiko se vain digitaalinen, ilmaisesti tai nettiostoksena ladattava tai striimattava bittikasa, vai ihan painettu cd tai magneettinen kasetti tai viehkeä vinyyli. ja mimmoinen taho sitten tuottaisi, kustantaisi, jakelisi ja markkinoisi tommoista fyysistä tai immateriaalista tuotetta. vai pitäisikö kaikki tehdä itse, tai ainakin jotain, ja mistä aloittaisin.

näiden lisäksi tietenkin on erinäinen määrä käsikirjoituksia: esseitä ja runoja, käännöksiäkin, joiden kirjoiksi saattamista puuhailen erilaisin rytmein kaiken edelle kerrotun ohella ja lomassa. jotain novelli-ideoitakin julkisissa kulkuvälineissä istuessa tai portsan k-marketissa piipahtaessa on tullut, mutta matka ideasta tekstiksi voi olla pitkä, ja saakin olla. kirjallisuus kun ei liity mitenkään siihen hektiseen ja himokkaasti pälyilevään julkiseen vastaanottoonsa, jota kirjavuodeksi kutsutaan ja joka on aika hyvin onnistunut muiden mediaan liittyvien muutosten ohella lamauttamaan esimerkiksi kritiikki-instituution (vaikken kyllä voi sanoa seuraavani nykykritiikkiä millään tarkkuudella).

parhain terkuin kettu

Tulevia ja menneitä

Tulevia ja menneitä esityksiä:

Syyskuu
28.9. New Performance Turku Festival

Lokakuu
15.10. klo 13.00 Turun Seudun Omaishoitokeskus, Vanha Hämeentie 105, esitykseen vapaa pääsy.

24.10. Naantali, Lux Gratiae, klo 15, Naantalin Taidehuoneessa, Mannerheiminkatu 5

EDIT, Marraskuussa:

Varsinais-Suomen Runoviikolla Turussa osallistun Mirkka Rekola -seuran Runotulilla-tilaisuuteen su 14.11. klo 16.30 alkaen Raatihuoneen kellarissa. Tilaisuudessa kaikki Mirkka Rekolan runouden vanhat ja uudet ystävät ovat tervetulleita lukemaan yhdessä koskettavia, pysäyttäviä ja liikuttavia runoja Rekolan tuotannosta ja keskustelemaan lukukokemuksistaan.


Lisäksi pidän ke 18.11. klo 18 Turun kaupunginkirjastossa esitelmän aiheesta "runo ja tulevaisuus", myöskin osana Runoviikkoa. Esitelmä tulee olemaan paitsi luennon kaltainen, myös runoesitys sekä yleisöstä riippuen myös keskustelu.


Mennyttä:

Elokuu oli Helsingissä Runokuu, ja Glorian yössä vedin puolituntisen setin, jonka voi kuulla ja nähdä tästä (kohdasta 18:15 lähtien).

Luen tuossa kirjastani Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy sekä laulan enimmäkseen julkaisemattomia runoja. Luentaan sisältyy muun muassa pitkä "Sisään veistämättömään", josta olen hyvin iloinen, monesta syystä, kuten koska siinä runossa kun esiintyy muuan jänis.

Mitä on etsintä?

Turun Sanomien myötämielisessä kritiikissä kirjastani Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy Jaakko Mikkola kirjoittaa: "Tekijän aiemmassa tuotannossa läsnäolleet henkisyyden teemat pilkahtelevat paikoitellen esiin myös uutuusteoksen riveiltä. Puhujan etsintä ei ole luonteeltaan hengellistä. Subjekti pyrkii havahtumaan vastavuoroiseen sinä-minä-suhteeseen kaiken olevaisen kanssa ja kehittämään läsnäoloaan äärimmilleen."

En yleensä kommentoi kritiikkejä, mutta tämä kohta herättää monia kysymyksiä, joita mieluusti pohdin näin julkisestikin (vai onko harvasti luettu blogi "julkinen" teksti?). Mikkolan luennassa siis tuotannossani on läsnä "henkisyyden teemoja", joita hän lukee myös kerhotoiminnasta, jonka "puhujan etsintä ei ole - - hengellistä". Usein hämmentävä erottelu tai samuus käsitteiden henkisyys ja hengellisyys välillä tuottaa kuvauksessa semanttista hälyä, jota en aivan käsitä. Ehkä ainakin sen verran käsitän, että kerhotoimintaa onnistuu avoimuudellaan jättämään tilaa tekijänsä kannalta kenties yllättävälle luennalle, eli kriitikko kertoo luentaa kuvaillessaan yhtä lailla itsestään kuin lukemastaan

(sillä voisin hyvin sanoa kerhotoiminnan toteuttavan sitä, mitä esitän esseessäni "Runous hengellisenä harjoituksena" vuoden 2010 teoksessani Ei mikään itsessään, ja käytännöllisyydellään mahdollisesti ylittävän sen. Mutta kriitikon eriävä näkemys on tietenkin eräs lukukokemus, jonka sallin, vaikken ehkä ymmärräkään sen sisältöä tai syitä eli tulkintaan johtaneita havaintoja kirjani teksteistä).

Jos luetaan Martin Buberia, "havahtuminen vastavuoroiseen sinä-minä-suhteeseen" on nimenomaisesti hengellistä. Mutta jos hengellistä on "kristillisyys", kuten hengellisyys toisinaan kapeasti suomen kielessä määritellään, ei kirjani kenties sitä ole (ainoa nimeltämainittu henkiolento teoksessa lienee jänisten emuu). Mutta jos "kristillisyys" on rakkauden kaksoiskäskyn mukaista elämää, on se määriteltävissä juuri sanoilla "vastavuoroinen minä-sinä-suhde kaiken - - kanssa".

Vaan mitä on kristillisyys tai hengellisyys, uskoakseni sitä me emme tiedä.

Henkisyyshän käsitteenä on avaran sekava ja voi tarkoittaa mitä tahansa kulttuuritoimnnasta, runoista ja humanismista new age egonpurkupossessioleikkeihin tai Rainbow-heimoiluun tai mindfulness-kliinisyyteen, joten henkisten teemojen käsittely voi periaatteessa tarkoittaa mitä vain tekstiä, jossa ei pitäydytä biomekanistissosiaalisessa taloudessa.

Myös mietin, mitä kaikkea merkitsee Mikkolan kerhotoiminnasta lukema puhujan pyrkimys "kehittää läsnäoloaan äärimmilleen", mutta tämän luennan lähteet tekstistäni voin helpommin arvata. Puhujani saattaisi kurtistaa kulmiaan, ja toivoa, että kehittämistä assosioidaan filmikuvaan enemmän kuin kehonrakennukseen, mutta jättäisi vastuun mielleyhtymistä kuitenkin lukijalle.
 

Tehdas Teatterissa pyörii nyt erinomainen sovitus Sarah Kanen 4.48 Psykoosi -näytelmästä.