"kun juoksu loppuu"

 https://www.youtube.com/watch?v=NcIpNRR1rQo

"mikä vaeltaa kun et sinä enkä minä"

 https://www.youtube.com/watch?v=xGr9XzfD0WM

  

Olet niin puhdas, että maailma ei voi kuin liata sinut.

Niin kirkas, että ei sinuun pysty katsomaan.

Pelkkä, niin että kaaoksen moninaisuudesta erotut räikeästi, piirtettömänä, tunnistamattomana.

Uskot niin hyvään, että suljet kaiken ulkopuolelle, ettet joutuisi alati pelkästään epäilemään.

Niin viisas todellisuuden luonteen äärellä, että se tyhmistää sinut ihmisten maailman teeskentelyjen ja sumutuksen suhteen naiiviksi hölmöksi.

Olet niin terävä, että maailma pelkää sinua, puhjeta sinuun.

 

Muoto hallussa: hautuu mullassa. 

Mirkka Rekola I on Vuoden tiedekirja 2023

Kirjoittamani Mirkka Rekolan elämäkerran osa I Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin on saanut Vuoden tiedekirja 2023 -palkinnon. Perustelut lämmittävät kirjoittajan mieltä ja sydäntä!

"Raadin perustelut

Mirkka Rekola on yksi sotienjälkeisen Suomen huomattavimmista modernismia edustaneista runoilijoista. Hän halusi tulla muistetuksi ennen muuta runoudestaan. Jonimatti Joutsijärven Mirkka Rekola I – Elämä joka ei tule koskaan kokonaan esiin on kunnianosoitus Rekolan runoudelle, mutta se ei sorru ulkokultaiseen suitsutukseen. Myös Rekolan henkilöhistoria saa teoksessa ansaitsemansa monisävyisen valotuksen. Tämän poikkeuksellinen teos on syvällinen ja moniulotteinen elämäkerta. Korkeatasoisen elämäkerran tapaan se kertoo paitsi Mirkka Rekolasta ja hänen elämästään ja taiteestaan, myös kuvaa suomalaista yhteiskuntaa, kirjallisuuden ja kirjailijoiden roolia julkisessa keskustelussa sekä Suomen paikoitellen hyvinkin ahtaita taidepiirejä sotienjälkeisenä aikana.

Lukija pääsee eläytymään Rekolan kehittymiseen tinkimättömäksi kirjoittajaksi – runoilijaksi, joka väistää määrittelyjä ja lokerointia. Tähän kehitykseen vaikuttivat syvästi lapsuuden ja nuoruuden hauras terveydentila ja isän kohtalo, homoseksuaalisuuteen kohdistunut vaino sekä siihen liittynyt pelko, häpeä ja ulkopuolisuus. Naisten välistä ystävyyttä ja rakkautta sekä näiden suhteiden merkitystä Rekolan elämälle ja vaikutusta hänen kirjailijuuteensa Joutsijärvi kuvaa tarkasti ja analyyttisesti. Hän kirjoittaa antaumuksella tuoden tekstiin herkkää ymmärrystä ihmisyydestä.

Kirja perustuu korkeatasoiselta henkilöhistorialta vaadittavaan vankkaan ja monipuoliseen lähdeaineistoon. Joutsijärvi on perehtynyt runsaaseen arkistomateriaaliin ja media-aineistoon sekä tehnyt lukuisia haastatteluja. Hän analysoi aineistojaan oivaltavasti ja asettaa ne asiayhteyksiinsä huolellisesti. Kuvaus kahtiajakautuneen Tampereen ilmapiiristä jatkosodan jälkeen on rikasta ja uskottavaa. Tieteellisen työskentelyn kriteerit täyttyvät teoksessa tinkimättömästi, mutta Joutsijärvi uskaltaa enemmän. Rekolan runouden hienosyisen tulkinnan myötä teos on tieteen ja taiteen rajankäyntiä parhaimmillaan.

Rekolan runoutta voidaan pitää vaikeasti lähestyttävänä, ja se saattanut jäädä monelle vieraaksi. Joutsijärven eläytyvä kerronta kuitenkin saattelee lukijat avartavalle matkalle Rekolan elämän vaiheisiin ja hänen teksteihinsä. Joutsijärvi on sanankäytön taitaja: ”Tunteet ja kokemukset, joille ei ollut yhteisesti ymmärrettävää kieltä ja kuuntelijaa, mykistivät. Ne kiertyivät kirjoitusta kohti ja musiikiksi, viulunkielille. Pitkiksi kävelyiksi ympäri kaupungin, souteluiksi järven aalloille” (s. 110). Lukija tuskin malttaa odottaa, että pääsee lukemaan Rekolan elämäkerran toisen osan – ja ennen kaikkea, että saa käsiinsä Rekolan runokirjoja."

 

Teoksen 99 kirjan joukosta voittajaksi valitsivat Tuomas Kilpeläinen, Tiina Kinnunen, Helena Leino.

Mirkka Rekola II keväällä

 Mirkka Rekola II - Elämä koko ajan käy ilmi salasta

 

 

on nyt keväällä julkituleva sisarteos Mirkka Rekolan viime keväänä ilmestyneelle elämäkerran osalle I - Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin.

 

nuput kukkien yllä

 

 

 

Ihana virhe täydellistää teoksen.

 

 

Ana Matey: "Retratos en mi ventana. Día 40. Con Jonnimati Joutsijärvi"/ "Portraits in my window...."

Espanjalaisen performanssitaiteilija Ana Mateyn koronakaranteenivideosarjassa ikkunoita ja ääntä. Tein yhden ääniraidan ovensaranajatsia.

 

Aava Uusikuun Vedessä palaa ja Rekolan esikoisen rytmien paljastuminen

Aava Uusikuun Vedessä palaa -levy (2011), joka on tehty Mirkka Rekolan samannimisen esikoisteoksen (1954) runoihin avaa ainakin minulle näiden runojen maailmaa merkittävällä tavalla. Nimittäin, koska olen kasvanut sisään moderniin runoon ja sitten sen murtumaan johonkin muuhun (post- tai kokeelliseen, tai mitä se nyt olikaan joskus 2006 kieppeillä), ei minulle Rekolan kahden ensimmäisen teoksen modernia ja vanhempaa mitallista runoa yhdistävä poetiikka ole kovin luontevasti aukenevaa. En lukemalla ilmeisesti ymmärrä runojen rytmiä, huomaan, nimittäin Uusikuun musiikin rytmeihin ja melodioihin puettuna runojen rytmit ja siksi myös merkitykset ja vivahteet nousevat ymmärrettäviksi ja koettaviksi. Levy on muutenkin kuullakseni suomenkielisen kevyen musiikin parhaimmistoa, ihan riippumatta miltä vuosikymmeneltä vertailukohtia haetaan. Parhaat klassikot ja hienoimmat mestariteokset vain ovat samalla tasolla.


Rekola on itse sanonut levystä näin:

"Olin erittäin ilahtunut kuullessani nuoruuteni runoja esitettävän näin omaleimaisella tavalla. Laulujen tuore toteutus sai minut kuuntelemaan niitä ilman varsinaista nostalgiaa. Erityisesti minua ilahduttivat Aava Uusikuun ääni sekä laulujen melodiat ja rytmit.

Runojeni tunnelmat tulevat hienosti esille näissä sävellyksissä. Levyllä jokainen ääni, sana ja tavu tuntuvat olevan juuri oikeilla paikoillaan – luontevasti ja pakottamatta."

ääntä vuoden takaa

Tässä 2x Sinä tuot sen kaikkien läheisyyteen -runon lauluversiota. Laulu on molemmissa sama; ensimmäisessä laulun taustalla Tampereen Hatanpään Sarviksen paalutustyömaan ääniä syksyltä 2018.

Tämä oli ensikertaa esillä Poesian joulukalenterissa 2018. Runo on Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy -kokoelmasta (Poesia 2015).

Esiinkaivatuista ja lopuksi julkkareista

Ensin kertoilen julkaisusta, lopussa tietoa julkkareista.

Mikä Esiinkaivatut?

Äskettäin ilmaantunut runoteokseni Esiinkaivatut (Palladium) sai lähtölaukauksensa, kun Simo Ollila pyysi minua mukaan yhdellä runolla vuoden 2017 lopussa Tampereen kaduilla esillä olleeseen Mainostaulujen runot -projektiin.

Kaltaiselleni kirjoittajalle yhden runon kirjoittaminen poikkeuksellisen suurelle yleisölle ei ole mahdollista kirjoittamatta samalla kymmeniä sivuja muuta. Ja kun tuo muu alkoi näyttää jonkinlaiselta kokonaisuudelta, jatkoin johtolangan varassa kirjoittamista.

Alkoi kasautua Rakkaat esivanhemmat -työnimellä kulkenut kokonaisuus, joka perkaa menneisyyden ja sukujuurien unohtamista, muistamista ja merkityksiä. Tämä kokonaisuus on teoksen ensimmäisen osan "Perslähdöt" ytimenä.

Osaa II "Arkisia juttuja Suomen vaarallisimmasta puutarhakaupunginosasta" määrittävät sodan ja rauhan pohdinnat itsessä ja maailmassa kahvin ja ahdistuksen äärellä. Kolmas osa "Tanssi pois" on sukellus sisämaailmaan, parantumisen, seksuaalisuuden, oivallusten ja hämmennysten kulku.

Hasso Krull ja juuret

Esiinkaivattujen kirjoittamisessa oli erittäin suurena tukena virolaisen Hasso Krullin esseekokoelma Luomisen hurma ja tekstuuri, Hannu Oittisen suomennoksena, jonka Palladium on julkaissut 2012. Jotenkin sopivaa kudelmassa on, että sain kirjan Simolta.

Olin jo vuosia sitten todennut Jyskylle (Ihalainen, Palladiumin kustantaja), kun hän antoi minulle Gary Snyderin uuden käännösteoksen, että antaisin minäkin hänelle kirjan, mutta kun ei ole. Alkoi näyttää siltä, että jotakin annettavaa on syntymässä.

Hasso Krull kirjoittaa pohtien nykyvirolaisen mahdollisuuksia kohdata virolaista perinnettä, sen mytologiaa, olentoja, merkityksiä. Oma kirjani pohtii samaa jostakin nykysuomalaisesta, peräpohjalais-keminsaamelais-juurettomuus perspektiivistä. Teoksen syntyyn vaikutti olennaisesti myös uuden perheeni kesken tehty matka synnyinseudulleni Sallaan.

On ihmeellistä, että voi löytää perslähtönsä vielä yli kolmikymppisenä. Ne tuntuvat valmiiksi. Mutta mikä tuntuu? Ilon ja voiman lähde ahdistaa ja sattuu jos sitä ei tunne, tunnista, tunnusta. On iloista, että vieraan sukukansan runoilija, minua Krull, voi tukea tällaisella tutkimusretkellä.

Esiinkaivattujen rinnalla ilmestyy pian Kärsimys nyt tapahtui ammoin -runovihko. Se viivästyi hieman aiotusta materiaalisista syistä, mutta tullee julkkareihin mennessä. Se on tymäkkä sarja trauman ja siitä toipumisen kepeästä aiheesta.

Julkkarit!

Juhlistan julkaisuja Tampereella Arthouse Caféssa Kehräsaaressa (Niagaran leffateatterin baari), lauantaina 28.9.2019 kello 18 alkaen. Tilaisuudessa puhuu myös Jysky Ihalainen kustantajana ja runoilija Tiina Lehikoinen haastattelee minua kirjan tiimoilta. Tiedossa on myös runoesityksiä, lisäkseni Reetta Pekkanen on luvannut esiintyä, kenties muitakin. Arthouse Caféssa julkkareiden jälkeen alkaa DJ-ilta, jossa kuulemma soi söpöä musiikkia.

Tervetuloa!

Minkä maahan hautaa

sen maa esiin nostaa

Aika ei siinä ole mitään




*

E S I I N K A I V A T U T

Lisätietoa: Palladium Kirjat

Julkkarit Tampereella
lauantaina 28.9.2019
kello 18 alkaen
Kehräsaaressa, Arthouse Caféssa
Niagara-leffateatterin kupeessa.
Tarkemmin lähempänä.

Lisäksi Tampereella
Mätäsperä 5D takapihalta
lokakuun ensimmäisenä päivänä kello 19
pääsee sisään tilaan jossa on nähtävillä
teoksen kannen ja sisuksen kuvia
alkuperäisversioina. Esitän myös runojani.

Lisää myöhemmin ja muualla.

ESIINKAIVATUT ilmestyy tässä kuussa

Ensi lauantaina Työväenkirjallisuuden päivässä kirjasali Vooningissä kello 13.45 luen näytteitä nyt ilmestyvästä runokirjastani Esiinkaivatut (Palladium Kirjat).

Yhtä aikaa kirjan kanssa ilmestyy myös vihko Kärsimys nyt tapahtui ammoin (sekin Palladium!).

Laitan tänne pian tietoja, miten teoksia saa suoraan minulta, Palladiumilta kannattaa tiedustella jo nyt. Työväenkirjallisuuden päivässä teosten tulisi olla jo myynnissä.

Käänsin keväällä suomeksi Agnes Hidveghyn artikkelin Isenheimin alttaritaulusta Ars Sacran sivuille.

Agnes Hidveghy

 

Agnes Hidveghy, ystäväni ja mentorini vuosikymmenen ajalta on päättänyt julkaista elämäntyönsä vapaasti ladattavina artikkeleina, jotka löytyvät arssacra.org -sivustolta. Hän kirjoittaa sisäisestä työstä, kosmologiasta, pyhän taiteen merkityksistä, suufilaisuudesta, kristinuskosta ja muista vastaavista teemoista vuosikymmenten henkilökohtaisella kokemuksella. Sikäli kuin tämmöiset aiheet kiinnostavat, suosittelen lämpimästi. Tekstejä löytyy saksaksi ja englanniksi, alkukielenä saksa.

Englanniksi:

https://arssacra.org/en/articles_0

Saksaksi:

https://arssacra.org/texte_0

massiivisella kaiulla:

"everything's a glimpse of love

everything
 - a glimpse of love"

ad infinitum

Esseitä

Ilmeisesti julkaisen noin kaks esseetä vuodessa. Viime vuonna ne taisivat olla Janossa kutsumus-teeman ympäriltä ja Tuli&Savussa luontorunouden luentaa.

Tänä vuonna toinen ilmestyi Saaren kartanon 10-vuotis juhlakirjassa, linkistä löytyy kirjoitukseni "Tienpääntie" ohella muitakin artikkeleita kirjasta. Kirjoitin kuukausien ajalta ja useiden vuosien kohdilta tuntemani residenssin merkityksestä itselleni ja tekemiselleni. Onnea vielä kerran Saaren kartanolle! 

Toinen ilmestyy piakkoin Markku Eskelisen ja Leevi Lehdon toimittamassa kaksiosaisessa Suo, kuokka ja diversiteetti -artikkelikokoelmassa (sen Alfa-osassa, toinen on nimeltään Omega, ntamo julkaisee nyt marraskuussa), jossa nykykirjailijat sun muut lukevat ilmeisesti pääosin nykykirjallisuutta monimuotoisuuden kannalta ja noin edespäin. Tässä esseessä kirjoitan Vesa Haapalan Karhunkivi-romaanista, pääasiassa.

Teoksen kuvaus ja vaikuttava tekijäluettelo: "SUO, KUOKKA JA DIVERSITEETTI näyttää näyttää suomalaisen kirjallisuuden monimuotoisuuden sellaisena kuin sitä juuri nyt kirjoitetaan. Toimitetteen tekijät ovat Virpi Alanen, Antti Arnkil, Mikael Brygger, Timo Harju, Tytti Heikkinen, Jan Hellgren, Silvia Hosseini, Kari Hukkila, Juha Hurme, J. K. Ihalainen, Teemu Ikonen, Gerry Birgit Ilvesheimo, Juri Joensuu, Jonimatti Joutsijärvi, Silja Järventausta, Kaj Kalin, Arja Karhumaa, Touko Kauppinen, Juha-Pekka Kilpiö, Sari Kivistö, Karri Kokko, Janne Kortteinen, Tiina Käkelä, Sami Liuhto, Minna Långström, Teemu Manninen, Raisa Marjamäki, Maria Matinmikko, Peter Mickwitz, Sini Mononen & nabbteeri, Marjo Niemi, Marko Niemi & Oscar Rossi, Janne Nummela, Sanna Nyqvist, Markku Paasonen, Outi-Illuusia Parviainen, Laura Piippo, Vesa Rantama, Tytti Rantanen, Katja Raunio, Eeva Rohas, Timo Salo, Elina Saloranta, Lena Séraphin, Aura Sevón, J. P. Sipilä, Ville-Juhani Sutinen, Satu Taskinen, Tuomas Timonen, Miia Toivio, Eeva Turunen, Virpi Vairinen, Jyri Vartiainen, Taneli Viljanen, Hanna Weselius, Jaakko Yli-Juonikas ja Sakari Ylimaunu."


Bonarina keväällä kirjoitin Juha Kulmalan Ränttätäntästä Tuli&Savuun, kun pyysivät, ja kun tykkään Kulmalan matskusta. Kritiikkejähän en periaatteessa enää ole tehnyt vuosiin, paitsi poikkeuksin.

Huhuna levitettäköön, että ensi vuonna julkaisen muutakin kuin kaksi esseetä. (En tosin tiedä, tuleeko kahta esseetä.)

lapsi kiipeää rautaportin yli
niin että sen puoliskot
toisiinsa suljetut,
heilahtelevat

tytön perään
puikistaa nuori kuonova koira
jota emäntä koiran suoristamalla käsivarrella
ja kiristyneellä liealla estää

samaan suuntaan
sataa kylmää lunta kosteaan maahan
vaakasuoraan
samaan suuntaan
kuin syksyn kylmiä vastaan kokoontunut naakkaparvi
nekalan yli koillisesta itään

1. Jotain kärsimystä mistä ei pääse eroon alkaa sitten helliä, silittää ja kaulailla kuin hevosta vaikka se on lantakasa, jonka voisi lapioida tunkiolle, sanoin yöllä.

2. Mullei ole enää skeneä - huomaan, ja se on helpottavaa, ja siinä orastaa jokin muu, kuten kirjoittaminen jollaista en ole vielä nähnyt - kenties, kenties orgaanisesti ilmaantuva, yhteinen.