Muoto hallussa: hautuu mullassa.
Kirjoittamani Mirkka Rekolan elämäkerran osa I Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin on saanut Vuoden tiedekirja 2023 -palkinnon. Perustelut lämmittävät kirjoittajan mieltä ja sydäntä!
Mirkka Rekola on yksi sotienjälkeisen Suomen huomattavimmista modernismia edustaneista runoilijoista. Hän halusi tulla muistetuksi ennen muuta runoudestaan. Jonimatti Joutsijärven Mirkka Rekola I – Elämä joka ei tule koskaan kokonaan esiin on kunnianosoitus Rekolan runoudelle, mutta se ei sorru ulkokultaiseen suitsutukseen. Myös Rekolan henkilöhistoria saa teoksessa ansaitsemansa monisävyisen valotuksen. Tämän poikkeuksellinen teos on syvällinen ja moniulotteinen elämäkerta. Korkeatasoisen elämäkerran tapaan se kertoo paitsi Mirkka Rekolasta ja hänen elämästään ja taiteestaan, myös kuvaa suomalaista yhteiskuntaa, kirjallisuuden ja kirjailijoiden roolia julkisessa keskustelussa sekä Suomen paikoitellen hyvinkin ahtaita taidepiirejä sotienjälkeisenä aikana.
Lukija pääsee eläytymään Rekolan kehittymiseen tinkimättömäksi kirjoittajaksi – runoilijaksi, joka väistää määrittelyjä ja lokerointia. Tähän kehitykseen vaikuttivat syvästi lapsuuden ja nuoruuden hauras terveydentila ja isän kohtalo, homoseksuaalisuuteen kohdistunut vaino sekä siihen liittynyt pelko, häpeä ja ulkopuolisuus. Naisten välistä ystävyyttä ja rakkautta sekä näiden suhteiden merkitystä Rekolan elämälle ja vaikutusta hänen kirjailijuuteensa Joutsijärvi kuvaa tarkasti ja analyyttisesti. Hän kirjoittaa antaumuksella tuoden tekstiin herkkää ymmärrystä ihmisyydestä.
Kirja perustuu korkeatasoiselta henkilöhistorialta vaadittavaan vankkaan ja monipuoliseen lähdeaineistoon. Joutsijärvi on perehtynyt runsaaseen arkistomateriaaliin ja media-aineistoon sekä tehnyt lukuisia haastatteluja. Hän analysoi aineistojaan oivaltavasti ja asettaa ne asiayhteyksiinsä huolellisesti. Kuvaus kahtiajakautuneen Tampereen ilmapiiristä jatkosodan jälkeen on rikasta ja uskottavaa. Tieteellisen työskentelyn kriteerit täyttyvät teoksessa tinkimättömästi, mutta Joutsijärvi uskaltaa enemmän. Rekolan runouden hienosyisen tulkinnan myötä teos on tieteen ja taiteen rajankäyntiä parhaimmillaan.
Rekolan runoutta voidaan pitää vaikeasti lähestyttävänä, ja se saattanut jäädä monelle vieraaksi. Joutsijärven eläytyvä kerronta kuitenkin saattelee lukijat avartavalle matkalle Rekolan elämän vaiheisiin ja hänen teksteihinsä. Joutsijärvi on sanankäytön taitaja: ”Tunteet ja kokemukset, joille ei ollut yhteisesti ymmärrettävää kieltä ja kuuntelijaa, mykistivät. Ne kiertyivät kirjoitusta kohti ja musiikiksi, viulunkielille. Pitkiksi kävelyiksi ympäri kaupungin, souteluiksi järven aalloille” (s. 110). Lukija tuskin malttaa odottaa, että pääsee lukemaan Rekolan elämäkerran toisen osan – ja ennen kaikkea, että saa käsiinsä Rekolan runokirjoja."
Teoksen 99 kirjan joukosta voittajaksi valitsivat Tuomas Kilpeläinen, Tiina Kinnunen, Helena Leino.
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 13.23 0 kommenttia
Rauhaset: lainaus, Mirkka Rekola, nautinto, tapahtuma
Tiedekustantajien Vuoden tiedekirja 2023 -palkinnon seitsemään finalistiin lukeutuu kirjoittamani Mirkka Rekola I - Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin.
Kilpailuraadin perustelut lämmittävät:
"Jonimatti Joutsijärven antoisa, intohimolla kirjoitettu elämäkerta vie lukijansa syvälliselle matkalle runoilija Mirkka Rekolan elämään ja taiteeseen. Kirjoittaja on tehnyt vaikuttavan taustatyön runsaan arkistomateriaalin ja haastattelujen parissa, ja yhdistää analyysiinsä taidokkaan ja herkän tulkinnan Rekolan runoudesta. Yhteiskunnallista ajankuvaa tarkastellaan mielenkiintoisesti Rekolan sukupuoli-identiteettiin peilaten. Teos onnistuu olemaan samaan aikaan tieteellisesti jykevä ja taiteellisesti runollisen kaunis."
Palkinto jaetaan 20.3.2024.
Muut finalistit ovat:
Heta Hurskainen & Teuvo Laitila: Ukraina on meidän! Kirkot ja politiikka Ukrainan ja Venäjän suhteissa (Gaudeamus)
Erkki Korpimäki: Helmipöllö. Metsän ja hyvinvoinnin vartija (Tammi)
Ilkka Ruostetsaari: Huippujohtajat kriisien Suomessa. Eliitit ja vallan verkostot 1990-luvulta 2020-luvulle (Gaudeamus)
Sakari Siltala: Korkea peli. Teollisuustitaani Walter Ahlströmin elämä (Siltala)
Jaakko Suominen: Pajatsosta pöytätennikseen. Sotienvälisen Suomen pelit ja pelikulttuuri (Gaudeamus)
Susanna Välimäki & Nuppu Koivisto-Kaasik: Sävelten tyttäret. Säveltävät naiset Suomessa 1800-luvulta 1900-luvulle (SKS)
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 11.25 4 kommenttia
Mirkka Rekola II - Elämä koko ajan käy ilmi salasta
on nyt keväällä julkituleva sisarteos Mirkka Rekolan viime keväänä ilmestyneelle elämäkerran osalle I - Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin.
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 11.31 4 kommenttia
Rauhaset: julkaisu, Mirkka Rekola, nautinto
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 22.26 0 kommenttia
Rauhaset: 'kokemus', Mirkka Rekola, omaani parempi humma, työ
Rauha Palestiinaan.
Rauha Palestiinaan.
Rauha Palestiinaan.
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 10.20 0 kommenttia
Kirjoittamani Mirkka Rekolan elämäkerta
Mirkka Rekola - Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin I
ilmestyy Into Kustannukselta 26.4.2023. Äänikirja hetkeä myöhemmin.
Teoksen julkkarit 26.4. Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa. Teoksen tiimoilta minua haastattelee Jarkko Oraharju.
Tampereella vähemmän muodolliset julkkarit 4.5. Rainassa Kehräsaaressa klo 18.
Lisäksi näillä näkymin
Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä 1.7. haastattelu teoksesta.
Kuten myös Hämeenlinnan kirjastossa 12.9. klo 17.30
ja Käpylän kirjastossa Helsingissä 4.11. klo 18.
Lisäksi Rekolasta ja modernismista puhutaan Pirkkalaiskirjailijoiden tapahtumassa Kulttuuritalo Laikussa 16.10. klo 14. Esitelmiä pitävät ainakin kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen ja Rekolan ruotsintaja, runoilija Henrika Ringbom. Ohjelma rakentuu vielä.
Elämäkerta on odotettu, ainakin lehdistössä: WSOY:n kustantaja Anna-Riikka Carlson ennakoi sitä Anna-lehdessä ja kulttuuritoimittaja Arla Kanerva Helsingin Sanomissa.
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 12.01 25 kommenttia
En millään keksi
miksi - sanotaan nyt vaikka kobra - kutsuisi
puun oksaa kääpiöksi
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 12.37 0 kommenttia
Rauhaset: 'kokemus', itsereflektio, omaani parempi humma, runo, yliyksilöllinen ajattelu
nuput kukkien yllä
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 10.06 0 kommenttia
Rauhaset: itsereflektio, nautinto, runo
Ihana virhe täydellistää teoksen.
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 14.56 5 kommenttia
Rauhaset: nautinto, runopuhe, työ, yliyksilöllinen ajattelu
Pidän kohtuullisen ennakoimattoman yllättävänä, että olen kirjoittanut yhden vuoden odotetuimmista kirjoista.
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 15.28 0 kommenttia
Rauhaset: itsereflektio, julkaisu, Mirkka Rekola, työ
Sotkuinen peili
Likainen peili
Mutaa valuva peili
Pölyn hämärtämä
Hutaisten päällemaalattu
Lattialla, kengänjälkien peittämä ehjä peili
Katson sinne sisään, tahrojen välistä, sotkun läpi, kuonan lomasta näen
Heijastuu takaisin pääteltävät kasvot, eivät tartu siihen
Seinään nojaava vuolaasti vettä valuva lasipohjainen koski, ihan pieni
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 10.55 0 kommenttia
Olen aina ollut viehättynyt ja kosketettu sokeista ihmisistä, jotka elävät täyttä elämää. En ole varma miksi, mutta ehkä se liittyy siihen miten koen olevani jollakin paljon epämääräisemmällä ja subjektiivisemmalla tavalla "sokea" ja kuitenkin tämän kaiken elämän keskellä kohtuullisesti toimiva olio. Toiset syyt liittyvät keholliseen tietoon, kehon viisauteen.
Helen Keller oppi kielen kosketusaistin avulla - vesi kämmenellä. Nuorina sokeutuneet Jacques Lusseyran ja Brian Bushway kuvaavat tilan aistimista, jonka avulla he "näkevät" maailman. Lusseyranin Valo tuli pimeydessä on eräs parhaita lukemiani kirjoja. Bushwayn tarinaan törmäsin juuri Youtubessa, mikä sai minut kirjoittamaan tämän.
Alkuvuonna tuli katsottua myös Johan Vennisestä kertova dokumentti, ja se miten hän rakensi ja hoiti ympäristöään paljon taitavammin kuin moni näkevä kertoo myös näköaistin tarpeettomuudesta täydessä elämässä.
Kehollinen tieto aukeni minulle lukiossa jotenkin seuraavalla tavalla: Muistan erään performanssikurssin Oriveden opistolla. Sitä vetivät kuvantekijä Joonas Salusjärvi ja tanssija Jouni Järvenpää. Kurssiin kuului yhden aamupäivän mittainen sokeistuna oleilun ja tekemisen aika. jotenkin pimeässä toilailu juurrutti tajuntaani, ettei keho ole mikään kuva, ettei mikään kuva jota minulla on kehostani pidä paikkaansa, koska keho on tuota kokevaa pimeyttä, elävää ainetta, joka ei näytä miltään. Olen kirjoittanut tästä joillakin muilla sanoin ja kirjoittamisen kontekstiin liittyen esseekokoelmassani Ei mikään itsessään, jota ei ole toistaiseksi saatavilla kuin kirjastoissa.
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 9.57 0 kommenttia
"Jos huomaa kuinka kokee nykyisyyttä menneen ehdoilla, alkaa ymmärtää että pelko on hedelmällinen puutarha, joka muuntuessaan tulee unien istutuspaikaksi, josta ne kasvavat todellisuudeksi."
(käännös)
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 14.49 4 kommenttia
Azerbaijan on sulkenut ainoan tien jota Vuoristo-Karabahin armenialaisväestö voi olla yhteydessä Armeniaan. Tällä pyritään puhdistamaan etnisesti Vuoristo-Karabah armenialaisista eli tuhoamaan 120000 ihmistä. Lisää aiheesta:
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 23.25 1 kommenttia
Ylellä on ansiokkaasti tänään puitu Suomen Afganistanin rauhanturvaoperaation syitä ja seurauksia.
Suomalaisia ja muita länsisotilaita ei alueella muisteta hyvällä, otsikoi yksi juttu. Syynä tähän on se, että länsimaiset sotilaat eivät olennaisesti jalkautuneet paikallisten keskuuteen, eivät ymmärtäneet paikallista kieltä ja kulttuuria, paikallisen elämän tarpeita ja tavoitteita, vaan sotilaat suhtautuivat varauksella ympäristöönsä, ja paikallisten tahtoman elämän muotoja pidettiin jopa vääränlaisina. Miehittävää joukkoa, joka ei ymmärrä eikä hyväksy paikallista elämää, tuskin voi pitää myönteisenä ja toivottuna tahona missään ja mikään väestö.
Toisen Ylen jutun mukaan Suomen varsinainen tarkoitus Afganistanissa ei ollut paikallisten ihmisten auttaminen ja rauhan turvaaminen, vaan hyvien suhteiden ylläpitäminen Yhdysvaltoihin ja Natoon.
Nämä ovat täysin ilmeisiä asioita ja artikkelit lähinnä vahvistavat aiempaa tietoa ja oletusta. Olin kuitenkin artikkeleista iloinen, sillä se osoittaa että myöskin Ylellä kyetään ainakin joissakin tilanteissa avoimeen journalismiin Suomen ulkopoliittisista edesottamuksista.
Olen nimittäin sitä mieltä, että Neuvostoliiton pokkuroinnin eli suomettumisen jälkeen olemme asteittain ja nyt jo aika rankasti siirtyneet suomettumiseen 2.0 jossa Yhdysvaltoja silitellään eikä kyllin kritisoida sen sotapolitiikkaa. Esimerkiksi Afganistanista vetäytymisensä jälkeen Yhdysvallat on jäädyttänyt Afganistanin entisen hallituksen varat, joten Taleban-hallinto ei voi käyttää niitä (miljardeja) suhteellisen tyytyväisen (ja esimerkiksi naisten julkisen elämän osalta tietysti sorretun) kansansa ruokkimiseen ja yhteiskunnan uudelleenrakentamiseen yli 40 vuotta kestäneiden sotien laannuttua toistaiseksi. Tätä voi pitää julmana näännyttämispolitiikkana, jonka uhreja eivät ole johtavat talebanit, vaan tavalliset afganistanilaiset ihmiset, lapset ja naiset mukaan lukien. Tällaisen julmuuden vuoksi - ja tuo on vain yksi esimerkki - Yhdysvaltoja vastaan pitäisi asettaa talouspakotteita ja se tulisi sulkea ulos kansainvälisistä suurtapahtumista, urheilusta, kulttuurista. Ja tällaisen ajatuksen lausuminen edes on täysin naurettavaa - eihän noin koskaan tehdä. Kaksinaismoralismi vallitsee, sillä Syyriaa, Venäjää, ynnä muita vihollisvaltioiksi nimettyjä niiden julmuuksista rankaistaan kansainvälisesti juuri tällaisin tavoin. Tietysti Turkin silittelyä nyt kritisoidaan, mutta Turkki ei olekaan perinteinen länsimainen demokratia, vaan läntisen ja itäisen järjestelmän kynnysvaltio, jonka julmuuksien näkeminen länsimielisillä laseilla on huomattavasti helpompaa kuin Eurooppalaisten ja Pohjois-Amerikkalaisten vastaavan julmuuden. Suomettuminen päättyy sitten, kun moraalinen kompassi toimii kaikkien suurvaltojen magnetismien läheisyydessä lahjomattomalla ja johdonmukaisella tavalla. Toistaiseksi tästä ei ole merkkejä. Suomettumisen suunta vain on vaihtunut.
Tärkeää juuri nyt kuitenkin on että (etenkin Suomen liittyessä Natoon) vastaavia tilanteita tulee lisää, ja tällöin suomalaiset sotilaat eivät ole välttämättä rauhanturvaoperaation vaan aktiivisen sodankäynnin, jopa hyökkäyssodan välineitä. Suomalaisten poliitikkojen sekä kansalaisten tulisi tehdä näistä Afganistanin tilanteeseen sotkeutumisen valhellisista motiiveista (valtio ei julkilausunut päämääräänsä, vaan valehteli siitä) ja seurauksista (suomalaisten sotilaiden osallistuminen Afganistanissa ei tuottanut hyötyä paikallisille, vaan heidän poistumisensa oli helpotus) johtopäätöksiä. Kuten, poliitikkojen puheet sotilaallisista operaatioista ovat toista kuin mitä he näillä operaatioilla tarkoittavat - eli sodankäynti eri muodoissaan perustuu valheisiin. Ja toisaalta, valheet tulevat kuitenkin ilmi. Poliitikkojen tulisi toimia avoimesti. Rauhan turvaaminen voi olla tietyin edellytyksin ja viisaasti toimien paikallaan. Afganistanissa ei toimittu viisaasti, joten operaatio oli virhe. Sodankäynti vieraan valtion alueella erittäin harvoin on paikallaan tai viisasta toimintaa. Yleensä pienen valtion sodankäynti vieraan valtion alueella on jonkin suurvallan perseen nuolentaa. Koirat syövät ulosteita, harvemmin niin tekevät itsenäiset, vapaat ja järkevät ihmiset.
Eräs tärkeä asia Nato-Suomelle tulee olemaan ydinasekysymys. Nyt Suomen toiminta ydinaseiden suhteen näyttää olevan sellaista, että kunhan Natoon otetaan, ei väliä millään. Suomi Nato-maiden rinnalla äänesti YK:ssa ydinaseriisuntaa vastaan. Tämä on mielestäni kohtalokkaan typerää. Ydinaseriisunta on ihmiskunnalle välttämätön suunta. Kenelläkään ei ole varaa ydinsotaan. Suomen ei tule olla mukana ylläpitämässä tai kiihdyttämässä ydinsodan riskiä, edes oman "turvallisuutensa" nimissä.
Kiitoksia siis Ylelle Afganistan-reportaasistaan, tämä juttu syntyi spontaanina reaktiona siihen. Yleensä en jaksa kirjoitella näitä kelojani mihinkään. Mutta ehkäpä pitäisi.
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 10.44 0 kommenttia
Jokunen sata vuotta, kenties 1500 vuotta, kenties enemmän, vierähti ennen alla kuvattuja yllätyksiä laskien siitä kun moniääninen lauluperinne jakaantui toisensa unohtaviin muotoihin, tässä kohden nyt erityisesti Georgiassa ja Korsikassa.
"It was quite a sensation when Georgians first heard (through the musical program of the central USSR TV channel) the polyphonic singing of Corsicans in the mid-1980s. For the first time Georgians were hearing a polyphonic tradition that sounded so much like Georgian. Here the power of the audio impression was at its best – the sound of strong male voices with a bit of nasality, singing long melismatically embellished melodies in three parts, and long moving drones were “shockingly Georgian”.
Very recently, after meeting in Corsica a wonderful Corsican singer Philippe Rocchi (a member of the much revered ensemble “Voce di Corsica”) I found out that Corsican traditional musicians also had a similar musical “shock” when they first heard recording of Georgian traditional polyphony in the beginning of the 1970s (personal communication from October 20th, 2008)."
https://www.researchgate.net/publication/287233223_Georgian_traditional_polyphony_in_comparative_studies_History_and_perspectives
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 17.03 0 kommenttia
"Kaikkien laitteiden yhtäaikainen päällekytkeytyminen"
kirjoitti jonimatti joutsijärvi - 10.20 0 kommenttia