Kun en esitä lukevani

 Kun Pasolinin Teoreeman raportoiva kertoja on läsnä kielellisenä hahmona enemmän kuin henkilöt joita ”hän” viitteenomaisesti mutta seikkaperäisesti kuvaa lähtökohtaisesti lausumatonta tarkoitustaan varten, lukijana koen etten ole yksin. Kun tämä kertojan läsnäolon tuntu ei kuitenkaan ole läpinäkyvää - en ole aivan varma mihin kertoja ikään kuin on viemässä meitä - syytä lukea, painoa lukukokemuksen syventymiseen, on kylliksi. Lakkaan esittämästä että luen. Luen tai en, mutta en esitä lukevani. Suurin osa kirjallisuudesta ei voi paljoakaan sille, että vain esitän lukevani ja sen sijaan perkaan ja nyljen kirjoituksen osiinsa.