lauantai 2. helmikuuta 2013

elämän ilmiöitä


Vahingoittumisen kohdalla tyhjentyvä muisti.

Anteeksiannon jälkeinen kiitollisuus.



En ole koskaan pitänyt äänistä joiden lähdettä en voi jäljittää.

Kissa välttää astumasta oikealla etutassullaan lumeen samalla kurotellen katseellaan penkan yli, onko siellä liikettä.



Sen ymmärtäminen, mikä vaivaa verrattuna epätietoisuuteen.

Oireeton vakava sairaus verrattuna oireilevaan hauraaseen terveyteen.



Havainto siitä että on paranemassa, että paranee.

Tieto siitä, että läheinen on parantunut, eikä enää sairas.


Ei kommentteja: