tiistai 19. heinäkuuta 2011


Missä yleensä on kenenkään puhetta? Ei missään ole.

Ei kenenkään puhetta tarvita.


Sitoutua voi vain tulevaan (kieleen)

siihen mitä ei ole


En tarvitse runoja jotka voin kuvitella

siksi kirjoittaminen on epävarmaa

On vaikeaa kirjoittaa mieletöntä

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

coming to my senses... and you would see it from my blogentries...?

Anonyymi kirjoitti...

Sitoutua voi vain kuvitelmiin? Heitämme toisillemme paksuja ja lujia kuvitelmia, monet pitkiä, ne ulottuvat toiseen. Ja toinen onneton menee ja sitoutuu. S'on kauheaa.

Vaikka näemme ja koemme mieletöntä sisälle ja ulos katsoessa (ja tämä on melkein varmaa, kuin itse näkemisen määritelmä, juuri sellainen määritelmä (nyöritelmä), johon tekee mieli sitouttaa toiset), ei itse näkeminen ja kokeminen ole mieletöntä.

Siis tämä minun mielestäni kommenttinarulle auki kerittynä. Ja ainahan näkemistä voi kokeilla. Kestääkö näkeminen, onko se luja.

Nyöritelmien sijaan tarvitsen nöyrrytelmiä. Nuorrutelmatkin sopisivat. Onneksi olen saanut molempia.

Ongelmani on: mieleni on sitä mitä mieleni tekee.

Ongelman ratkaisu: pakottautuminen lukemaan nykyrunoutta. Silloin mieleni tekee jotain mitä ei tee mieleni! Ratkaisu on usein kyllä ja ei!

Hyvää jatkoa, vapaasti tilkitsijä!

Toivoo P.