Hänen tragediansa on, että huomaavaisuutensa on niin alkeellista, että se on lähes huomaamatonta, paitsi niille, joissa se herättää säälinsekaista inhoa.
Sellaista ei olekaan kuin "säälinsekainen inho" - on joko sääliä tai inhoa. Inho ja ylimielisyys sen sijaan voisivat sopia yhteen. Tai sääli ja ylimielisyys.
Sellaista ei olekaan kuin "säälinsekainen inho" - on joko sääliä tai inhoa. Inho ja ylimielisyys sen sijaan voisivat sopia yhteen. Tai sääli ja ylimielisyys.
VastaaPoistaKyllä ristiriitaisia sekoittuneita tunteita on. Yhtä lailla kuin kommentoija on anonyymi, mutta kuitenkin tiedän, kuka hän on.
VastaaPoistaMulla kesti yhden aamukahvimukillisen verran kun tätä sisäistin...
VastaaPoistaEkaksi tuli mieleen yksi huomaavainen henkilö, jonka olemus huomaavaisuudessaan oli mielestäni pelkkää syvää fiksuutta ja vaatimattomuutta.
Hän on nyttemmin jo kuollut eli en enää ehdi osoittamaan kiitollisuuttani ja ihailuani.
Eli jos tämän henkilön olemus herättää joissakin sääliä, tai muita negatiiviisia tunteita niin niissä hiippareissa on pahasti joku pielessä.
No sellaisiahan maailmamme tulvinee.
Kuka minä olen?
VastaaPoistat Anonyymi
Hyvä kysymys.
VastaaPoista