Aurinko tunkeutuu Jyrki Pellisen kirjaan "Minä kirjoitan maljasta joka oli hidas" hitaasti selän kautta. Se valaisee koko kirjan, lopuksi se on kimppu häikäiseviä aukeamia, kellanvalkea esine, jossa hiven jälkien jälkiä - se ei tule lainkaan käsittämättömämmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti