ennen inhimillistä kieltä ei-inhimillisten kielten moneus
Jos lähtee ulos, halutessaan löytää aina uuden paikan. Samoin on internetselaimen avaamisen kanssa. En ollut aiemmin törmännyt tähän Olli-Pekka Tennilän ja Kristian Blombergin luuppirunoon.
lauantai 26. syyskuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
runon synty: miten sisäinen impulssi johtaa kirjoituksen ulkoisuuteen
Aiemmat tekstit, otsikolla "orgaanisen pelon aineenvaihdunta", kirjoitin välittömästi luettuani uutisen ääniaseen käyttämisestä mielenosoittajia vastaan Pittsburghissa, sillä uutinen herätti minussa voimakkaan mielikuvan ruumiin lävistävästä, lihaksiin runnovasta ja hengityksen rytmiin sekaantuvasta äänestä. Tämä mielikuva nosti esiin kauhua ja pelkoa ääniasetta kohtaan ja raivoa niitä idiootteja vastaan, jotka valjastavat minkä tahansa teknisen välineen kuvittelemansa oikean järjestyksen ylläpitämisen palvelukseen ja jotakin haastavaa kaaosta vastaan. Tämä kehollinen, emotionaalinen ja mentaalinen impulssi yhdistyi assosiaatioin aiempiin ajatuskuvioihin, joihin liittyi keskeisesti ajatus siitä, että nuoren miehen keho on jo tuhansien vuosien kulttuurisessa perinteessä muokattu sotilaan ruumiiksi, palvelemaan väkivallalla jotakin aina uhattua ja aina pönkitettävää valtaa. Koen, että nykyisessä maailmassa tuotetaan sellaista nuorta sotilasruumista, joka välttämättä jonkin yhteiskunnallisen käänteen yhteydessä tai tiettyjen sosiaalisten paineiden kriittisen massan ylittyessä kääntyy sen tuottanutta järjestelmää vastaan. Esimerkkejä tästä ovat kouluammuskelut ja muut yksilöiden henkilökohtaiset sodat yhteisöjään vastaan. Tämä koskettaa minua, sillä tunnistan itsessäni potentiaalin silmittömään, itsetuhoiseen ja ulospäin suuntautuvaan väkivaltaan. Pystyn elämään sen kanssa, eikä se juurikaan hallitse toimiani, pikemmin se on tasapainottava voima, joka muistuttaa olemiseni hauraudesta ja levollisuuden epävarmuudesta, ja siten auttaa palaamaan tekoihin ja tapoihin, joilla ylläpidän levollisuutta ja olemista ja vähennän levottomuutta ja itsetuhoisuutta. Näistä teoista tai tavoista esimerkkinä voisi olla juuri kirjoittaminen: raivon ja kauhun impulssi johtaessaan runoon on käännetty ainakin osittain luovaksi voimaksi (tätä kirjoittaessa kehoni tuntuu myöntävän tämän: se hengitti syvään), ja raivon energia on muunnettu ainakin alustavasti rakkautta tai kohtaamista palvelevaksi energiaksi.
Sivuhuomiona, 90-luvun rock-musiikissa Jeff Buckleyn The Sky Is A Landfill, jossa lauletaan "I'm not afraid of this machine" ja Rage against the machinen tuotanto luotaavat sosiaalisen raivon ja kauhun impulsseihin reagoimisen spektriä. Buckley ei pelkää yhteiskuntakonetta, kun taas Zack de la Rochan raivo tuota konetta kohtaan on välttämättä kauhun ylläpitämää. Molempien tunteiden suunta on samankaltainen, vapaus, mutta esteettis-emotionaaliset keinot kenties melko erilaiset. Tätä voisi analysoida pidemmällekin, mutta tuntuu nyt menevän spekulaation puolelle ilman tarkempia kuunteluhavaintoja. Yleisesti haluan todeta hypoteesinä, että en usko kauhun ja raivon tai edes kriittisyyden johtavan mihinkään todella vaihtoehtoiseen tapaan olla, joka vaatii rakkautta ja luovaa tarkkaavaisuutta kasvaakseen. Raivo ja kauhu voivat vain osoittaa ne kohdat, missä täytyy pysähtyä, eivät niitä suuntia, joihin olemista pitäisi suunnata tai yhteisöjä idättää.
orgaanisen pelon aineenvaihdunta
nuoren miehen ruumis on sotilaan ruumis
kestää vuosia kasvaa siihen, vuosia
ruumista ruokitaan värähtelyillä, psyykkisillä ja fyysisillä
iskuilla, jotka kerrostuvat jähmeäksi ja teräväksi
aaltoliikkeeksi, orgaaniseksi peloksi, lihaskauhuksi
joka pitää yllä hyperventilaation energia-
ja kuonaylikuormituksen tilaa sekä taistele-
tai-pakene- refleksin hermoliipasimen yliherkkyyttä
sotilaan ruumis on pelon ja vihan kone
niitä se syö ja niitä se levittää
kaikin käsin, joita se kykenee kasvattamaan ja rakentamaan
nuoren miehen ruumis on ollut sotilaan ruumis
jo tuhansia vuosia, teknologinen kehitys on muuttanut
ainoastaan tavat syöttää, ravinto ja aineenvaihduntaprosessi
on yhä olemuksellisesti, ruumiillisesti sama
sotilaan ruumis on ptooma, seksuaalinen ruho
jonka tajuinen, itsestään nauttiva ja itseään oppiva sooma
on suljettu lihasmuistin tajuttomaan kerrokseen
jonka herkkyytä orgaaninen pelko varjelee rakkaudelta
ja muilta ravinnoilta jotka saisivat sen oksentamaan
vaikkakin osa sotilasruumiista on koulutettu valjastamaan sooma
äärimmäiseen suorituskykyyn, pimeän tilan ylittämiseen ääneti
ja äärimmäiseen tarkkuuteen tappavien impulssien lähettämiseksi
etäisyyksien yli tai täysin huomaamatta
teknologinen kehitys on muuttanut vain impulssien muodot
niiden olemus on yhä sama kuin tuhansia vuosia sitten
sivilisaatioiden kyky muuntaa niitä, polttaa vihaa ja pelkoa
joksikin muuksi, muuhun muotoon, herkistyä
on edelleen yhtä heikko, nuoren miehen ruumis on yhä yhtä
altis muuttumaan eläväksi peloksi
(
ääni
ei vain korvasta
vaan ihosta sisään
lihakseen sisään luuytimeen läpi
maksasta verenkierrosta keuhkoista
kaikkiin keuhkolatvuksiin munuaisiin sekoittamaan virtsaa
lymfanesteiden läpi kallonpohjaan nikama
nikamalta koko rakenteen läpi
kaikkeen rakenteeseen
sukusoluihin
erogeenisiin
kudoksiin
ääni
muuntuva ja muuntumisensa paineesta viereiseen tilaan siirtyvä tila
joka kohdatessaan jotakin raskaampaa ainetta kuten kehoja
tunkeutuu niiden rakenteeseen hiukkastasolla
ja muuntaa ne jättää jälkiä
jää kaikumaan
ääni
informaatiota tilassa ajassa
jonka energia muuttaa aineen muodon
tuottaa hetkessä kehosta jotakin muuta
toistuvina hetkinä tuottaa kehoja jotka ylläpitävät sitä
kulttuurin muotona omana äänenään
ääni joka takertuu ruumiiseen saa ruumiissa elävän tuntemattoman tajunnan
pitämään ääntä omanaan omana luontonaan
toistamaan sitä kaikumaan sitä
kaikissa teoissaan
(
OLKAA HILJAA! ei ole voimakkain hiljaisuuden muoto
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Blogi on suhteiden verkosto: päivien, kuukausien, tekstikatkelmien ja verkkosivustojen ja lukijoiden suhteiden verkosto: blogin kirjoittaja itse muuttuu pian lukijakseen, suhde itseen muuttuu; kenties suhde ajatteluunkin muuttuu: tulisiko tästä blogimerkintä, voi blogisti kysyä ajatuksiltaan; suhde lukijoihin on usein - etenkin kirjoittaessa - vain kuvitelman varassa, siis sekin suhde itseen. Blogin keskusteleva potentiaali tietenkin laajentaa suhteiden verkostoa ulos "itselleen esiintyvästä itsestä". Parhaimmillaan myös keskustelun puute voi luoda sellaisen tyhjän kuunteleva verkkosolmun, johon kirjoitukset lasketaan irti itsestä.
Mutta kuitenkin, korppien verkosto on kiinnostavampi.
lauantai 19. syyskuuta 2009
perjantai 18. syyskuuta 2009
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
väärinkäsitys pelastaa maailmankuvan
Jonathan Z. Smith kirjoittaa muistiinpanojeni mukaan jossakin esseessään, että 1300-luvulla mongoolit ja 1500-luvulla "Amerikan" alkuperäisväestö eivät olleet kristityille eurooppalaisille yllätyksiä ja käsittämättömyyksiä, sillä heidät voitiin sijoittaa raamatullisklassiseen etnografiaan. Esimerkiksi Khan voitiin mieltää Haamiksi, Nooan pojaksi. Koska maailmankuvaan todella mahtumaton vieras käsitettiin väärin, se voitiin selittää maailmankuvan puitteissa ja maailmankuva ei horjunut - vaikkakin alkoi hiljalleen kulua, sillä kun vieraus otetaan haltuun, se alkaa vaikuttaa käsitysruumiin sisäpuolisena vierasesineenä.
Samalla tavalla käsitämme juuri nyt väärin monia asioita, luullakseni vaikkapa monien eläinlajien merkityksen. Ja sama koskee spekulaatioita maapallon ulkopuolisista sivilisaatioista: ne lähtökohtaisesti mielletään sivilisaatioiksi ihmisyhteiskuntien tapaan, vaikka, jos niitä on, ei ole mitään syytä olettaa, että niiden tapa olla olisi jotakin ajattelemaamme. Tuntematon on ikään kuin jo selitetty, sillä kaikki mytologiat ja maailmanselitykset sisältävät riittäviä epävarmuuden riekaleita, joiden olennainen merkitys on juurikin kietoa ilmaantuvat yllätykset sisäänsä ja peittää ne tuttuudella.
perjantai 11. syyskuuta 2009
TAZ II Silent - väliaikaisen vapaan tilan vaientaja, järkyttävän kovaääninen
kadunpesukone, kohdattavissa muun muassa Turun torilla
(ks. myös TAZ demolition equipment)
