lauantai 20. joulukuuta 2008
tiistai 16. joulukuuta 2008
Virta#5 - laiha ja tuijottava kulttuurilehti?
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
kettu on saapunut huoneeseen
ahimsa, a-ahimsa, ahimsa, a-ahimsa
lauantai 8. marraskuuta 2008
"Lähde" - mistä - "Lähteestä"
pian huomasin kännykkäni
muuttuneen: näytön vasemassa reunassa oli tullut pimeä
kuvittelen sen olleen valoisa
torilla, ennen taidemuseoon astumista
ennen rakennuksen sisäistä kuuta
ennen huutavien kasvojen jäykkiä ylähuulia, liikkumattomia
ne eivät liikahdakaan edes tuulettimen voimasta
toisin kuin valkea turkki
ihmiskonttaeläimen vartalossa
mitä huudat mitä tuijotat
miltä silmäsi peittoaa
varmuuden, mitä
suojaa kivinahka
ihosta
vuosituhansien saatossa kasvanut
vai manipuloiden esiinpujoteltu
haarniska, kivi-iho
suljettu tila
ja epäihmisen liikkumaton päällekäynti
tahdonko ottaa sen vastaan
tahdotko sinä juuri sen antaa
sen, minkä muun
annoit kulkea käden läpi
tuhansia liikkeitä
jotka muovailivat lihasmuistiasi
kohensivat takkatulta kylkiluiden alla
tai ehkä työnsivät pellit kiinni tai raottivat
kallon luita
näkivät
nahan
alle
Päivi Häkkinen: Lähde
tiistai 4. marraskuuta 2008
Tällä viikolla Runoviikko Varsinais-Suomessa & Kuvarunouden näyttely Bar Kukassa marraskuun ajan
Muutakin ohjelmaa kannattaa seurata.
lauantai 1. marraskuuta 2008
Deleuze, äidinmaito ja banaali arki
Olli Sinivaara Nuoren voiman Deleuze-teemanumeron pääkirjoituksessa sanoo, että hän on äidinmaidossaan imenyt jälkistrukturalistisen teorian. Minun äidinmaidossani tuli lähinnä helluntailais-luterilainen kristinusko ja jo menetetyt elämäntavan juuret pohjoisissa peräkylissä. Deleuze ja kumppanit olivat sitten myöhäismurrosiän vaarallisia leluja. En ole lukenut pitkään aikaan Deleuzea ja melko vähän myös mitään, missä häntä kommentoidaan, joskin jälkistrukturalistinen ynnä muu lingvistisen käänteen teoria on tullut tutuksi koulukirjoista. Kiinnostavaa onkin, että juuri tänään (kuukausia sitten) luin kirjastossa Nuorta voimaa, jossa Deleuzesta puhutaan, sekä erästä uskontoteoreettista artikkelia, joka viittailee Deleuzeen. Tähän täytyy siis palata. (En enää muista, mihin tarkkaanottaen pitäisi palata, enkä ole tuota paluuta myöskään tietääkseni tehnyt.)
"Banaalin arkisen maailmamme käytännön ongelmista Anti-Oidipuksella, kuten ei muillakaan Pyhillä Teksteillä, voi olla mitään kauaskantoista sanottavaa.", kirjoittaa Tommi Melender blogissaan. Mitähän tuo tarkoittaa? Jos pyhät tekstit mieltää niinkin perinteisesti kuin uskontojen perusteoksiksi, Bhagavad Gitasta Raamattuun ja Tao Te Chingistä Koraaniin, on kysyttävä, mitkä teokset, jos eivät juuri ne, sanovat jotakin kauaskantoista elämän käytännön ongelmista?
Anti-Oidipuksen tapauksessa rihmastolliset ja muut rakenteeltaan ja kokonaisuudeltaan epäarkisilta vaikuttavat tavat muodostaa ja prosessoida yhteisöjä, käsitteitä tai subjektiivisia toimintatapoja, ovat käytäntöä, eivät abstraktioita. Paitsi monet eläinyhteisöt ja käsitteelliset kokonaisuudet, myös ultramodernit armeijat järjestäytyvät senkaltaisten rakenteiden mukaan. Se selkeän lauseen estetiikka, jota Melender edustaa ja jossa hän on pätevä, ei kata kaikkiea inhimillisten ja epäinhimmillisten olemassaolojen muotoja. Tarkkarajaisia hahmoja ylläpitävä lause ei voi tehdä kaoottiselle laumalle juuri muuta kuin redusoida sen, jolloin koko ilmiö on menetetty. Lauma ja sen mahdollisuus ei kuitenkaan katoa todellisuudesta, joten on selvää, että tarvitaan muitakin ajattelun muotoja kuin tämä riittävän määrittelemätön, selvä ja ehkä arkinen lause. Arkinen myöskään ei rajoitu siihen, minkä tunnistamme arkiseksi tai tavanomaiseksi. Kulttuurissamme kaikella arkisella, kuten näillä tietokoneen näppäimillä, on kaootiinen määrä yhteyksiä erilaisiin tuotannon, riiston, ajattelun, vapautumisen ynnä muun prosesseihin. Mitä on banaali arki? Minä en tiedä.
Sinivaaralle jälkistrukturalismi on ajattelun itsestäänselvä lähtökohta, jotakin perittyä (mitä en täysin usko, koska en näe, miten se voisi olla mahdollista) ja Melenderille jotakin keinotekoista, joskin "pyhää" ajattelua, teoriaa joka jää etäiseksi banaalista arjesta. Näitä suhtautumistapoja en osaa jakaa. Ja tietenkin Sinivaaran ja Melenderin jälkistrukturalismi-suhteet ovat monipuolisemmat kuin tässä blogimerkinnässä annan ymmärtää. Minulle Deleuze ym. näyttäytyy yhtenä mielikuvitusta ruokkivana konepiirrustuksena ja epäonnistuneena, mutta silti ja juuri siksi hyödyllisenä vankilakartastonlaatimisperiaattena, jossa umpikujitetaan vertikaalinen olemassaolo ja paljastetaan sen horisontaaliset prosessit.
Tässä on taas kohta, johon hiljennyn löytääkseni tarkemman kysymyksen, johon en koskaan palaa.
lähtöaskelia; neljääntoista suuntaan; jalkainen käärme
nascire
anekānta
tajuoloilo
fibula, tibia, femur ja
polvi: vastakohta-ajattelun nielevä
saranakäsite
lihallistunut paine
\/
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
pieni kirje
Hyvää matkaa! Ja nähdään tulevassa!
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
jumalista (2003)
Jumalallinen paikka
Aukio, jonka vaeltajat juuri jättivät
Jumalallinen paikka
myrkkykaappi (2006)
ja syöpää aiheuttaville aineille
tuuletettu, lukollinen kamikaalikaappi
Hetkellinen imu 90...100 l/s. 77067 Jatkuva imu 5...10 l/s Vaasan kaupunginkirjastossa
on esillä "myrkkykaappi", missä on sodan jälkeen lainattavasta aineistosta poistettua
sosiaalitiloihin alakertaan
rakennetaan myrkkykaappi kemikaaleja varten
sisältö tyhjennetään tarpeen mukaan.
Myrkkykaappi tyhjennettiin edellisen kerran
remontin yhteydessä Vaasan kaupunginkirjastossa
kunkin laboratorion kemikaalikortistoon. Myrkkykaappi
sijaitsee liuotinvarastossa (C2108) olevassa lukitussa kaapissa
huoneessa C1093. Myrkkykaappi sijaitsee laboratorio C1131:ssa olevassa
lukittavassa vetokaapin
MAOL ry, Kemian toimikunta 2002. Turvallinen.
työskentely koululaboratoriossa. Osat 4-6. 4. Kemikaalien pakkaaminen ja merkinnät.
4.1 Kemikaalien pakkausmerkinnät. 4.2 Kemikaaliryhmät... Puutelistaan
kuitenkin saatiin merkittyä lukittava myrkkykaappi, jossa kuulemma
säilytetään pesuaineita ...
erillinen myrkkykaappi erittäin myrkyllisille,
myrkyllisille ja syöpää aiheuttaville aineille. -jääkaappi. -kaapin hyllymateriaali,
syöpymätön, palamaton, Turvallinen työskentely koululaboratoriossa
Jos koulussa säilytetään myrkyllisiä (T) ja erittäin myrkyllisiä (T+),
niin niillä tulee olla erillinen lukittu ja tuuletettu myrkkykaappi
Myrkkykaappi tyhjennettiin edellisen kerran remontin yhteydessä vuonna
2001. Ongelmajätteet viedään lähellä olevaan Nekalan hyötyjätekeskukseen.
KOULULABORATORION LVI-VARUSTEET IS-VET
Myrkkykaappi. Jatkuva imu 5...10 l/s.
Uusimpien turvamääräysten mukainen. Neljä erillistä lukittavaa osastoa.
Kaatoaltaat, porrashyllyt ja ilmastointi, Suomen kirjastomuseoyhdistys -
poytakirjat
Vaasan kaupunginkirjastosta pitkä lasivitriini, ns. myrkkykaappi,
kirjavaunuja ja kustavilainen kalusto, - Teknisen koreakoulun kirjastosta
poistettuja Lisäksi museotilaan on saatu kalusteita
(mm. myrkkykaappi). Kustavilainen kirjahylly
täydentäisi jo saatua kustavilaista kalustusta.
LABORATORIOTYÖSKENTELY
Myrkkykaappi sijaitsee liuotinvarastossa (C2108) olevassa lukitussa
kaapissa. Avaimen säilytyksestä vastaa Anne Roivainen/Kaarina Pitkänen, kuten myös
Myrkkykaappi sijaitsee laboratorio C1131:ssa olevassa lukittavassa vetokaapin.
alakaapissa. Avaimen säilytyksestä vastaa Leena Oksanen
Kirkkoneuvoston pöytäkirja
sosiaalitiloihin alakertaan rakennetaan myrkkykaappi kemikaaleja varten.
· kirkon seinät ja torni kaipaavat pesua ja mahdollisesti paikkamaalausta
Kemijärven lukion uusi ops
Fysiikan ja laboratorion välissä välinevarasto, josta ovi
myrkkyhuoneeseen,
jossa myrkkykaappi. Kerroksiin kulku kahdesta erillisestä rappukäytävästä,
Energiankäyttölaskelma lämmönläpäisykertoimineen on esitettävä
rakennusvalvonnalle. - Siivouskomero ja "myrkkykaappi" tehtävä.
... kokoelmahuoneeseen. Fysiikan ja laboratorion välissä
välinevarasto, josta ovi myrkkyhuoneeseen, jossa myrkkykaappi. Kerroksiin
... LAVILAT.COM - Kai, Sanna ja Sakke Lavila rakentavat talon
Puutelistaan kuitenkin saatiin merkittyä lukittava myrkkykaappi, jossa
kuulemma säilytetään pesuaineita. Koskaan en tuollaisesta ollut aiemmin
kuullut tai
... muuttoliikenne muuttolintu myllykosken myöhäisteini myöskaikista
myötätuuli
myrkkyasia myrkkyhammas myrkkyjauhe myrkkykaappi myrkkykäärme myrkkykaasu
... Pitkärannan radiot ja muut
Vaasan kaupunginkirjastossa on esillä "myrkkykaappi", missä on
sodan jälkeen lainattavasta aineistosta poistettua kirjallisuutta.
myrkkykaappi = poisonlocker.
Yliopiston Apteekki palvelee ympäri Suomen Yliopiston Apteekki
Myrkkykaappi, johon ainoas-. taan apteekkarilla oli avai-. met,
sisältää mm. klassisella. ornamentilla koristetun suu-. rikokoisen
arsenikkipurkin,
lauantai 13. syyskuuta 2008
torstai 31. heinäkuuta 2008
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Kappaletta Jos nouset olen itsekin toisinaan esittänyt.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
tiistai 8. heinäkuuta 2008
tiistai 24. kesäkuuta 2008
tiistai 17. kesäkuuta 2008
hole in the sky
revitään pitkiksi suikaleiksi
huolellisesti, huomiota kiinnittämättä
maanantai 16. kesäkuuta 2008
kitka, mehiläisvaha, lanka ja lävistys

Näin vahan hienojakoinen energia siirtyy lankoihin. Lankojen muuntuminen ja vahan kuluminen vastaavat monia ihmisenä olemisen prosesseja. Esimerkiksi meditaatiossa ihminen pyrkii nostamaan olemisensa herkkyyttä ja mahdollisesti muuttuu ominaisuuksiltaan ja taajuudeltaan kuin vahattu lanka. Kulunutta vahaa muistuttaa taas ihminen, joka auttaa toisia itseään säälimättä, kaikin voimin, niiden ehdyttyäkin, sellaisen rajan yli, jonka jälkeen hän ei enää sulattamatta toivu, puhdistu ja notkistu. Sulattaminen on kivuliasta, eikä siltikään puhdista känsäytynyttä psyykeä tai vahapalaa entisenlaiseksi. Sulaneena vaha irtoaa pölystä, joka kuumuudessa herkäsi kärähtää. Sulan vahan voi kaataa erilleen, mutta osa siitä takertuu likakasaan, liimaa sen yhtenäiseksi roskaksi. Vapautunut vaha jähmettyy viiletessään nopeasti ja on silminnähden helpottunut, muttei koskaan enää yhtä kirkkaan keltainen kuin mehiläispesästä varastettaessa.
likavesiliukumäki
peseydytään ämpärillisellä vettä hukkaamatta pisaraakaan
likavesi heitetään puiston tai vastaavan julkisen tilan pitkien portaiden kaiteelle
liu'utaan kaiteella
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Näin kirjoittaa Markku Siivola tuoreessa kirjassaan Unien opissa.
ololo 3 - fragmenttien kudelma laajentaa
Ensin runosarja pirtää esiin huoneen, jota muutamat runot ihmettelevät, viettävät, kuluttavat aikaa. Sitten havaitaan: "Minuun on piilotettu kallo." Tämä havainto johtaa myös ihmettelyyn ja ajan kulumiseen puheen myötä. Kolmanneksi palataan huoneeseen, tällä kertaa huoneeseen kotina.
Sitten, prosessin neljäntenä askeleena, erään sivun ensimmäinen säe toteaa: "Avaraa on sen tapa olla auki" - ja näin välittömästi mielessäni huone ja kallo yhdistyvät, niiden merkityskentät sulautuvat yhteen. Sisäinen ja ulkoinen tila ovat välittömästi yhtä, koettavasti. Analogia on toistuvasti hämmästyttävä ja tapahtuu vain vihjeenomaisesti siinä, että sana "se" ei viittaa yhteen kohteeseen, vaan täsmällisesti molempiin runosarjan keskeisiin seikkoihin: kalloon ja kotiin.
Runosarjassa puheen levollinen aika ja hiljaisuuden syvennys virittävät piilossa analogian. Näin mahdollistuu näennäisen erillisten asioiden äkillinen ja täydellinen yhdistäminen tai yhteyden tunnistaminen yhdessä yksinkertaisessa lauseessa. Tämä analogia tai muodonmuutosprosessi tapahtuu kielen kuvallisella tai tilallisella tasolla, vaatien hieman lineaarista runojen äärellä vietettyä aikaa, joka muutoksen tapahtuessa taipuu jonkinlaiseksi sykliksi - tai jollei sykliksi, niin laajentuneeksi hetkeksi runossa. Erilliset runofragmentit ja lauseet kutoutuvat laajemmaksi kirjalliseksi kokonaisuudeksi.
Runosarjassa ihminen esiintyy lähinnä puhujana ja havaitsijana, taustalla, mutta kallon ja huoneen yhteys väittävät nähdäkseni ihmisen paikan olevan kallon ja kodin välissä. Kallo on ihmisessä, ihmisen osa, samoin kuin huone on maailmassa, sen maailman osa, jossa ihminen asuu ja elää. Analogia osien välillä luo analogian kokonaisuuksien välille. Hahmottuu mahdollinen luonnos ihmisruumiin muotoisesta maailmasta tai ruumiin määrittämästä kuvasta maailmasta.
Lisäksi minulle kallo-huone -analogian yllättävä kokemus avaa mielikuvan luomisen tilasta tai mahdollisuuksien maailmasta, josta konkreettiseen olemiseen havaintotodellisuudessa aktuaalistuvat hahmot ovat näennäisesti erillisiä, mutta tarkemmassa katsannossa yhtä. Ololon keskeinen toimintapa kuuluu näin: "raakaa uteliaisuutta". Tämä raakuus uteliaisuudessa kohdistuu pistävän tarkasti kielessä ja ympäristössä oleviin yksityiskohtiin. Etenkin säetasolla Ololon runot ovat lähinnä hyvin täsmällisten esineiden, piirteiden, hahmojen, hetkien tai väitteiden äärellä. Siten on kiehtovaa, miten tässä runosarjassa maailman laajempi kokonaisuus näyttäytyy hienovaraisella, tarkalla vihjeellä. En tiedä, onko tämä ollut Olli-Pekan päämäärä runosarjaa kootessaan tai onko hän jälkikäteen havainnut sarjassa piilevää analogiaa, mutta siellä se silti on luettavissa.
"Nordic Poetry Center"
"
After a longish hibernation period, we have now given rebirth to the
EPC Scandinavian Portal (formerly at www.leevilehto.net/epc) as
"Nordic Poetry Center", which is part of the renewed Nokturno site, at
http://npc.nokturno.org/.
Both Nokturno and the Center will feature as EPC portals at
http://epc.buffalo.edu/connects/portals.html
and the Center will be jointly edited by poets Marko Niemi, the editor
of Nokturno, Leevi Lehto, Eiríkur Örn Norðdahl, and Martin Glaz Serup.
We are now soliciting for work by poets from Scandinavia (and nearby).
We are specially interested in
* translations from poetry in native languages into English and other
"world" languages
* poetry written in non-native languages, English and others
* all kinds of cross-language and trans-national work in all possible
languages and non-languages
* work that attempt at disfiguring, disturbing and destroying
languages, native and otherwise
We encourage you to send your contributions / suggestions in an email
to the editors:
nordicpoetrycenter@gmail.com
Let's work together to make this project a success, not as one of
cultural import/export in a narrow sense, but of immediate global
relevance to the development of the World of Poetry (World Poetry).
"
En juurikaan ymmärrä, mitä käytännössä olisi World Poetry (kertokaa, jos ymmärrätte!), mutta vaikuttaa kannatettavalta touhulta.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
tiistai 10. kesäkuuta 2008
maanantai 9. kesäkuuta 2008
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
rationaalinen ajattelu ja sentimentaalinen tiedeusko
lauantai 7. kesäkuuta 2008
kirjoittamisen ja julkaisun erilläänpito
Pohdin tänään, mitä käytännössä voisi tarkoittaa kirjoittamisen ja tekstien julkaisun erillään pitäminen. Löysin aika nopeasti viisi seikkaa: kirjoittamisen ja tekstien julkaisun erottaminen tarkoittaa:
1) Kirjallista itsetuntoa riippumatta yleisön tuesta tai tuen puutteesta.
2) Pitäytymistä kirjoittamisprosesissa tiettyyn rajaan asti jopa välittämättä siitä, ovatko prosessin lopputulokset "erilaisia" tai "samanlaisia" kuin jo julkaistut ja siten prosessista poistuneet lopputulokset.
3) Lupaa kirjoittaa mitä tahansa. Tämä vaatii turhien sovinnaisuuksien ja kriittisyyksien luomien esteiden ylittämistä.
4) Uskollisuutta omimmille lähteille ja päämäärille.
5) Sen kysymistä, kenelle kirjoittaa.
perjantai 6. kesäkuuta 2008
tarkkuuden vaatimuksesta ja yleisen kriitikkouden mahdollisuudesta
Tyypillinen kritiikin lukijoita tai kohteita ärsyttävä kriitikon puhetapa on opettajamaisuus. En tiedä, kuinka täsmällisesti opettamisen voi erottaa kriittisten huomioiden esittämisestä. Onko opettamisen ärsyttävyys jossakin retoris-tunteellisessa sävyssä, vai siinä, että kriitikko puuttuu tekijän tulevaan tekemiseen ehdottamalla jotakin toisenlaista esteettistä tms. ratkaisua kuin kritisoitavassa teoksessa käytetään? Kaikki tällainen riippuu tietysti tilanteesta ja monista seikoista, eikä mitään kategorisia sääntöjä voi asettaa. Opettajamainen puhe, kenties jopa hyvin kyyninen sellainen, voi kritiikissä olla myös nautinnollista luettavaa - etenkin, jos lukija sattuu inhoamaan kritisoitavaa teosta. Toisaalta, jos pohditaan, mikä on kritiikin tehtävä ja päämäärä, voi todeta, ettei kyynisyys tai hetkellisen nautinnon tuottaminen kuulu sen olennaisiin päämääriin.
Kritiikin hetkellinen päämäärä on tiedottaminen, esittely ja sen sellainen, mitä jotkut kutsuvat esimerkiksi tuoteselosteen laatimiseksi. Kritiikin laajempana päämääränä on taiteen arvottaminen, mutta tämä itsestäänselvyys, joka aina kritiikeistä puhuttaessa todetaan, on aivan liian epäselvä ja ympäripyöreä. Arvottaminen voi sisältää miltei mitä tahansa, ja juuri tästä syystä kriitikon täytyy olla tietoinen omista lähtökohdistaan, päämääristään ja keinoistaan kulkea niiden välillä. Yleinen kritiikki jättää väistämättä toteuttamatta arvottavan tehtävänsä ja mitä luultavimmin toistaa jo olemassa olevia arvoja.
Siksipä mielestäni opettajamaista setäilyä tai täteilyä häiritsevämpää kritiikeissä on se, jos kriitikko palauttaa itselleen hankalan teoksen omaan tuskaiseen (tai miksei innostuneeseen) luku-, katselu-, kuuntelu- tms. kokemukseensa ("teos ahdistaa minua", "en ymmärrä"), vallitseviin esteettisiin stilisoinnin ja tyylittelyn normeihin ("tämä noudattaa viimeaikojen muoteja" - tästä onkin näköjään nyt vaikeampi keksiä esimerkkiä), tai taidehistoriaan tai vallitsevaan käsitykseen siitä ("tämähän on jo tehty monituiset kerrat, ja vieläpä paremmin kuin nyt!"). Hedelmällisintä lienee, jos arvot, joihin teosta kritiikissä suhteutetaan, ovat sekä kriitikon henkilökohtaisten näkemysten että teoksen itsensä ja näiden kahden välisen kohtaamisen muodostamia.
Tietenkin vallitsevat normit, perinteet ja niiden tulkinnat vaikuttavat sekä teoksen että kriitikon esteettisiin arvoihin, mutta jotta olisi olennaista taidetta ja taiteen kohtaamista, teosten ja niiden tarkastelijoiden täytyy olla suhteellisen itsenäisiä käsityksissään ja havainnoissaan. Pelkästään yleisten normitusten muodostamaa taidetta ei kai silti tarvitsisi arvioida pelkästään yleisten normitusten kannalta.
Lisäksi painava kritiikki yleensä sisältää joko useampia näkökulmia tai sen ainoaa näkökulmaa on syvennetty niin, että se itsessään alkaa haarautua. Tämä asettaa tiettyjä vaatimuksia joko kritiikin pituudelle, mikä monissa medioissa on varsin rajoitettua nykyisin, tai kritiikin ilmaisun rytmille. Lyhyt, tiheä ja tarkka kritiikki voi olla aivan hyvä, mutta se implisiittisesti tuottaa lyhytkestoista teossuhdetta, sen muoto ehdottaa nopeaa tarkastelua.
Moninäkökulmaisuus auttaa pääsemään eroon teoskokemuksen tunteellisimmista seikoista ja kenties siten tuskaileva kritiikki muuttaa muotoaan, neutraloituu tms. Samoin itsestäänselvimpien tyylimääritelmien ja perinteeseen vetoamisten ansat vältetään paneutumalla teokseen useammalta puolelta. Lisäksi on aina tärkeää myöskin pyrkiä kielellistämään teoksesta tehdyt havainnot mahdollisimman tarkasti, esimerkiksi määrittelemällä ja kuvailemalla kritiikissä mainitut teoksen piirteet tai kokonaisuudet (rytmit, tyylit, ilmaisukeinot, teemat, väitteet, piilevät väitteet, luodut maailmat, hahmot, jne) ja havainnollistamalla, millaisia vaikutelmia ja kokemuksia nämä piirteet tuottavat.
Positiivinen palaute ei muka itsestäänselvästi kaipaa perustelua, mutta negatiivinen palaute on melko yhdentekevää, jollei se ole tarkkaa ja täsmällistä, jollei sitä voida konkreettisesti hahmottaa suhteessa teokseen, jollei teoksen ongelmallisia piirteitä voida siitä paikallistaa ja tunnistaa. Palautteen tarkkuus vaatii sitä, että ymmärretään, mistä näkökulmasta teosta tarkastellaan. Jotta kriitikko huomaisi näkökulmansa, hänen täytyy oikeastaan arvostella paitsi teosta, myös omaa tapaansa tarkastella sitä.
Siten kritiikin olennaisena päämääränä ja välineenä taiteen arvottamiseen on taiteen kokemisen uudelleenopettelu (teos tai kokemus kerrallaan) yhdistettynä kokemusten kielellisen artikuloinnin tarkentamiseen. Näin kritiikin tekeminen tulee hyvin lähelle taiteen tekemistä, filosofiaa ja itsehavainnointia.
Kun kokemisentapa tottumuksen ja syventämisen myötä alkaa saada kiinteän hahmon, haasteena on sen ylläpitäminen yhdessä hahmo-, kieli-, havainto- tai vastaavan herkkyyden rinnalla. Jähmettynyt luku- tai kokemistapa on sinänsä karmeaa ja taiteen kuolemaksi, mutta ollessaan riittävän laaja, tarkka, perusteltu ja näkemyksellinen, se on hyväksyttävissä ja itseasiassa välttämätöntä taiteelle. On vaikea sanoa, mikä on riittävää. Myöskään loputon herkkyys teosten vastaaonttamisessa ei kriitikolle riitä, mikäli häneltä puuttuu laajojen kokonaisuuksien hahmotuksen kyky, joka vaatii tiettyjä ajattelun ja havaintotavan perusrakenteita. Pelkästään herkkä kokeminen lienee jonkinlaisen optimaalisen yleisön piirre, ainakin sellaissa taidekäsityksessä, jossa yleisön tehtävä on olla hiljaa ja ottaa vastaan. Kaikesta pitävässä kriitikossa on jotain epäilyttävää.
Protestanttisten kirkkojen yleisen pappeuden oppia voidaan käyttää analogiana mahdolliselle kritiikkikulttuurin muodolle, jota kutsuttakoon yleiseksi kriitikkoudeksi. Runouskentästä (hiekkakentästä, pelikentästä, sotakentästä, miinakentästä, kuinka haluatte) nykyään monesti todetaan, että sieltä puuttuvat lukijat: vain runoilijat lukevat runoutta. Mutta kaikkihan kirjoittavat runoja! Kenties juuri tällainen tilanne voi tuotta yleisen kriitikkouden. Tällä hetkellä yleistä kriitikkoutta ei kuitenkaan ole kuin mahdollisuutena (ainakaan laajassa mitassa), sillä kovinkaan moni ei kerro lukukokemuksistaan, saati paneudu niiden artikulointiin. Kritiikkiä tulee kehittää samoin kuin runousoppejakin - mutta tällainen yleinen vaatimus ei tietenkään voi koskea jokaista: yleinen kriitikkous on vain mahdollisuus tai jonkinlainen kutsu:
Haluaisin kuulla, mitä luit ja miten.
torstai 5. kesäkuuta 2008
kritiikkikartoitusta
Jouni Tossavainen Keskisuomalaisessa
Virpi Alanen Kiiltomadossa
Janna Kantola Helsingin Sanomissa
Juhani Tikkanen sivuillaan
Lisäksi Erkki Kiviniemi kirjoitti arvion Kirjoon (muistaakseni 1/2008) ja Kristian Blomberg Tuli&Savuun (1/2008). Näitä tekstejä ei netistä löydy, lue siis lehdistä.
Turun Sanomissa on lyhyt maininta, jossa hassusti teos yhdistetään language-runouteen ja lainaukseen on lipsahtanut ylimääräinen kieltosana.
Tulevassa Parnassossa ilmeisesti on katsaus ntamon runoteoksiin ja voi olettaa, että sielläkin on jotain kirjasta.
Edit: Unohdin vallan, että Itä-Hämeessä oli myös jokin aika sitten arvio. En tosin vieläkään muista päivämäärää tai kirjoittajan nimeä. Netistä tekstiä ei löydy.
Kun katsot sisääsi
katsot ympärillesi ja
Huomaan kuinka mikään ei ole aivan niin kuin
Muistimme viime hetkellä, kaikki kuolee
Kyllä, hänessä on jotakin, vaikkakin elävää,
kuolematonta
ei vielä, antaa ajan kulua ja omistamatta olla
---
Kun ajattelee yhtä sun toista, pitelee mielessään tai harhautuu pohtimaan, on hyvä välillä istua kirjoittamaan, antaa ajatuksen harhautua tai kääntyä kirjoituksen muistin varassa... niin on hyvä, en kuitenkaan muista tästä päivästä kuin hetket pöydän ääressä, kun joku takanani (tulevaisuudessa) asteli, enkä tiennyt uhkasiko hän keskittymistäni siihen, etten ole tämä ajatus, minä en ole mikään täällä.
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
... ja coressa tuo olenta
olake 1942: 337
olallinen 1937: 325
olas 1958: 373, 1986: 463
olastaa 1979: 173
Olavi 1944: 377, 1963: 90, 1991: 100
olde 1991: 137
ole 1897: 31, 32, 1897: 108, 1898: 14
oleellinen 1898: 14, 1931: 123, 1950: 198
oleilla 1977: 257
oleksia 1977: 257
olema 1897: 31, 108, 1990: 100
olemassaolo 1897: 32, 108
olemassaolo (n )taisteiu 1915: 106
olematon 1950: 58
oleminen 1897: 108, 1979: 378, 1990: 100
olemisto 1899: 31, 1903: 14
olemus 1898: 14, 1902: 13, 1990: 100
olennainen 1931: 123, 1950: 198
olennin 1978: 238
olennoi |ma, -nta 1910: 93
olennoi (tse )minen 1950: 192
olennoitua 1903: 47
olennollinen 1898: 24
olenta 1886: 108, 1897: 31, 108, 1898: 15
olento 1902: 13, 1939: 439, 1973: 100, 1990: 100
oleskella 1977: 257, 1987: 345
oletella 1949: 151
olettaa 1949: 151, 1992: 368
oletus 1972: 293
ole (u )t (u )a 1909: 68
oleva 'preesens' 1950: 38
olevainen 1977: 55
olevaisuus 1897: 32, 108, 1899: 31
olevalaltainen, olovalaltaanen 1989: 448
olev |inaan, -oinaan 1948: 80
olhava 1962: 363
Olhava, -nniitty, -njoki 1934: 58, 1962: 363, 1975: 74
-oli. 1951: 500
olija 1959: 142
olike 1936: 9
olima 1920: 76
olio 1898: 14, 1950: 59, 1970: 116, 1989: 169
olioiminen 1950: 192
oljamet 1937: 330
oljeta 1936: 167, 1958: 65, 1964: 28
olka 1934: 405, 1951: 369, 1976: 263
olkaa hyvä 1955: 203-, 309
olkaimet 1897: 39
olkamus 1973: 385
olki 1901: 11, 1939: 109, 1991: 3
olkihakkula 1942: 241
olkikodiksin 1932: 385
Olkiniemi 1942: 192
olkipulsteri 1883: 29
olkisuova 1924: 13
Olkko 1924: 147
olla 1886: 166, 1901: 45, 1930: 252, 1939: 174, 1947: 169, 1959: 393, 1960: 380, 1962: 195, 309, 1965: 69, 1966: 240, 1967: 281-, 293-, 1968: 227, 1969: 298, 1970: 189-, 317-, 1971: 388, 1972: 152, 1973: 190-, 1975: 40, 467, 1977: 257, 367, 1978: 377, 1979: 69, 1981: 248, 1987: 345, 1990: 309, 1991: 259-, 328
olla (luonteeltaan) 1975: 236
olla (olen lausuva fut.) 1950: 39
olla (on ostaminen, ostettava ) 1973: 220-
olla (on pakko) 1974: 438-
olla esiliinana 1956: 171
olla hulaassa 1944: 349
olla ihmisiksi 1910: 88
olla jklla 1972: 491
olla pakotettu 1932: 85
olla tilaisuudessa 1932: 85
olla vakautettu 1932: 85
olla : ombi 1967: 14
olla : oon 1933: 24
Olla 1902: 69
ollenkin, -kaan 1942: 285, 1978: 78, 1988: 418, 1989: 304
Ollinheikkilä 1989: 491
olma 1963: 138
oloaine 1897: 108, 1898: 15
olokohtainen 1903: 14
olomuoto 1947: 48
olonni 1978: 231
-olosuhteet 1977: 471-472
olot 1958: 144
olovahko 1964: 28
olssi 1991: 137
Oltava 1965: 45
oltavat 1973: 196
Lähteet
Virittäjä-lehden hakemistot
19.10.2005
torstai 22. toukokuuta 2008
ololo 2 - hahmotusero
Edit: Laakson analyysi on täydentynyt, joten tämäkin kirjoitus vaatisi täsmentämistä, mikä ei tapahdu vielä.
keskiviikko 21. toukokuuta 2008
ololo - luennan alku
Ensin tekee mieleni todeta, että kirjassa on kahtalaista säelogiikkaa: minimalististen, etymologisenkaltaista kielisuhdetta viljelevien rinnakkaisten ja sarjallisten fragmenttien kerrostuvaa logiikkaa, sekä pidemmän, irtonaisen puheen vaeltelevaa logiikkaa, joka ei juurikaan perustu siihen kiteyttämiseen, jota usein pidetään heppoisin perustein runouden olemuksena, vaan varioivaan toistoon. Tähän toistoon tai "takaisinkytkentään", kuten runoilija itse kenties kuvailisi, liittyy olennaisesti se, että runo, sen kieli ja rakenne, on kaiken aikaa purkamisen ja rakentamisen kohteena: kahtalaisesti kesken. Muun muassa tästä puhuu eräs pitkistä runoista, Anarktis.
Halusin todeta tämän, sillä ihmettelin Keskisuomalaisen muuten melko tarkkanäköisessä arvioissa esitettyä väitettä, että lyhyisiin runoihin verrattuna Ololon pitkät runot sisältäisivät ihmeteltävän paljon turhaa. Juuri mitään turhaa siellä ei ole. Kenties hämmentävyyksiä ja harhautuksia tai sellaista paneutumista ajatusprosessiin, mikä pakenee ainakin tietynlaisia logiikoita, mutta jos vaikkapa Anarktista kahlataan kohta kohdalta, voidaan kummallisimpienkin säkeiden mielekäs suhde kokonaisuuteen löytää. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki lukijat pitäisivät Anarktiksesta. Lisäksi voi todeta, että teoksen kaksinainen logiikka, sirpaleen ja kuljeskelun logiikka yhtyvät, sillä lyhyiden runojen sarjat muodostavat yhtälailla suurempia kokonaisuuksia kuin pidempään puheen vuolauteen heittäytyvät runotkin.
Sitten muutamia yksityiskohtiin liittyviä havaintoja kirjan ensimmäisten fragmenttisarjojen tiimoilta - joskin tässä vaiheessa on syytä todeta harmistukseni siitä, kuinka kappaleeni Ololoa alkaa jo särkyä, kuten pehmeäkantiset liimaselkäläpyskät tapaavat toisinaan tehdä -, erityisesti seuraavat havainnot tai kommentit koskevat säkeitä, jotka yhteydessä ympäröiviin säkeisiin ja runoihin ja kielelliseen atmosfääriin avaavat minulle syveneviä näkymiä maailmaan ja sen ilmiöihin.
Sivulla 6 "fossiilien ummistunut vuodenaika" kirjan neljännessä runossa ilmaisee täsmällisesti eron maanpäällisen vuodenaikojen rytmin ja maanalaisen rytmin erosta: maan alla ei muutosta muuta kuin kohti muuttumatonta, jota planeettatektoniikka uhmaa. Tällainen seikka on näennäisen irrallinen, mutta perustavanlaatuinen. Sen ilmaiseminen julkisesti jää väistämättä sekin fragmentiksi, mutta luotan siihen, että kun se kiehtoo minua, kiehtoo se jota kuta muutakin.
Samankaltainen, maailman tiettyä ilmiötä kielessä tarkasti ilmaiseva säe on sivun 8 keskimmäisen runon aloittava: "ulkona sade lukee ääneen. peltikattoon." Säkeessä huomioni kiinnitti se, miten suomen kielessä luetaan ääneen: sen sisään. Ensin ääni soi, sitten kieli kutoo sen sisään lukeakseen, lukeutuu äänen joukkoon. Teoksen runoissa usein tarkennetaan tällaisiin kielen sisäisiin ilmauksiin, jotka ovat huomaamattomia, koska kielenkäyttö on tottunut niihin, turtunut. Runous herkistää kielelle, joten vaikka säkeestä löytämäni äänen ja lukemisen suhde ei ole täysin ilmeinen, ei esimerkiksi voi väittää, että tämä nimenomainen merkitys olisi ollut kirjoittajan mielessä, mutta se kuitenkin on siellä.
Samaisessa runossa sivulla 8 on ensi kertaa säe "ilman ajatuksia, ilman ajatuksia", joka toistuu Ololossa muistaakseni ainakin kolmessa yhteydessä. Toiston kautta yksinkertainen ilmaisu paljastaa moninaiset merkityksensä. Samankaltaisia kielen raja-arvoja mikrotasolla avataan myös sellaisissa säkeissä kuin "kuuro noin kuuro!", joka viittaa sateeseen.
Peltikatto-säkeessä näkyy myös eräs teoksen välimerkitykseen liittyvä erityispiirre: isoja alkukirjaimia ei aina ole edes pisteen jälkeen, vaikka toisinaan on. Näin ollen lauseen tai ajatuksen päättyminen pisteeseen kyseenalaistuu: ajatus jatkuu. On vielä oltava tässä ajassa. On vielä sanottava.
tiistai 13. toukokuuta 2008
kootut hiatukset
Niin, voisi todeta vielä, että
Tarkempaan ruotimiseen en nyt ryhdy.
Näitä asioita tulen pohtimaan enemmänkin,
joten on aiheuttanut ainakin perustavien kysymysten
esiinnousemisen. Saa nähdä, kirjoitanko tulevaisuudessa.
mutta tähän minun on pitänyt kiinnittää huomiota jo ajat sitten,
joka toivon mukaan jatkuu vielä
Nyt olen palauttanut mieleeni ajatuksen
Edellisessä merkinnässä onnistuin kirjoittamaan itseni ulos
eräästä olennaisesta ajatuksesta
voi olla ettei merkitys välity näin äkisti
enkä heti jaksa selittää
ehkä myöhemmin nyt pitäis tehdä töitä vähän)
Tässä nyt joitakin päällimmäisiä muistikuvia ja keskentekoisia ajatuksia.
Kenties lisää myöhemmin.
Ajattelin jo jättää kirjoittamatta ja julkaisematta,
mutta tulipa nyt tehtyä. Jotain tästä tuntuu puuttuvan,
mutta en enää muista,
jääköön unholaan.
Jätetään tämä nyt tähän hautumaan.
herra-armada
Vanhuksen laulusta erottuvat sanat
"Herra armada, armahda meitä". Jossain
miehen sielun syvyydessä tämä rukous
on säilynyt elävänä. Sieltä se nyt kumpuaa.
Herra/ armada minun poicani/
sillä hän on cuutaudillinen/
ja cowin waiwatan/ sillä hän lange usein tuleen/
ja usein myös weteen.
Jos vaikapa lyön vasaralla sormeen,
niin ei minun suustani ensimmäiseksi ole tulossa, että
Herra armada, Herra armahda.
Kyllä minä koen se vahvasti oleva-
n paholaisen aikaansaanosta, eikä Jumalan rangaistus.
Herra/ armada minun poicani päle/
sille hen on kuutaudhilinen/
ia hartasti waiuatan/
sille wsein hen langepi tuleen ia wsein weteen.
<<
jotakin kerrostumisesta
joka suhtautuu kaikkeen elämään ja kuolemaan
kaikella kokoonkerättävissä olevalla rakkaudella
arvottamatta elämän ja kuoleman muotoja
niiden loputtomat erot tajuten
käyttäen valtaansa
kuoleman ja elämän muotoja uhkaavien muovipurutyhjiöiden kadotukseensaattamiseen
vai luontoonpalauttamiseen
vai ulossulkemiseen
vai öljyksipalauttamiseen
vai saartamiseen
vai päivittelyyn
vai kääntelyyn vai sylkemiseen,
toisen kielen ja runousopin
kuin tämän
logiikkaa tavoittelevan
ihmettä vartioivan
mahdollisuuksiaan kysyvän
rajojaan hakevan
voimaansa tuntemattoman
elämää palvelevan
esseistisen säkeen
?
lauantai 3. toukokuuta 2008
torstai 1. toukokuuta 2008
keskiviikko 23. huhtikuuta 2008
äärimmäisen hallitsemattomasti tai väärin
"nälällä on uudet kasvot": maapallo
kaupunkipaiseineen ja autiomaalautumineen
haisevine kaasuineen ja pakolaiskeskitysleireineen
roskalaatikkokarhuineen ja miljoonapäisine haamulintuparvineen
rykivine merivirtoineen ja seksikulkutauteineen
sukupuuttoonkuolevine mehiläisineen ja aseteollisuuksineen
tiistai 22. huhtikuuta 2008
henkinen stagflaatio
lauantai 19. huhtikuuta 2008
tiistai 15. huhtikuuta 2008
maanantai 14. huhtikuuta 2008
dys, dys
edit: Minusta ei ole satiirikoksi, vai mikä se nyt olisi palopuhuja, ainakaan tänään, sillä ilmaisut kuten "kaikki mahdollinen" alkavat äkkiä näyttää perin suhteellisuudentajuttomilta.
edit: Älkää kuunnelko! kuunnelkaa!
esitys 11: Tero Nauha Orivedellä
---
Tero Nauha kantoi nuoren koivun karsittua runkoa oikealla kädellään, puun tyvi ei aivan koskettanut lattiaan. Hänen lahkeistaan valui nestettä, hitaitten askeleiden jäljet jäivät. Vasemassa kädessä hänellä oli kivi. Intensiteetin katkos: hän kääntyy vasempaan, kohti yleisöä, kääntäen koivunrungon poikittain. Hän työntää yleisön seinänviereen - laskee koivun heidän jalkojensa juureen - halaa jokaista sen taakse jäänyttä kivellä selkää koskettaen. Lopuksi hän asettaa kiven lattialle rungon puolivälin kohdalle, kumartaa syvään ja poistuu. Suitsukkeen sauhu tavoittelee yhä korkean huoneen kattoa.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
perjantai 4. huhtikuuta 2008
valkoiseen pressuun peitetty joentörmä, kevään merkkejä:
kannabiksen lemu rakennustyömaalla,
polkupyörän kitkamelu takaraivossa,
sellofaaniin käärittyjä muurikiviä,
sininen muste kevään merkkinä
liukenee lammikoksi laminaatin alla, Toisto
tOisto toIsto
toiSto toisTo toistOrakenne kevään merkkinä, kevättä
merkitsevää pienhiukkaspölyä,
tuhkaa ja siemeniä, kevään merkkejä,
merkitsevän keveitä käden eleitä,
nuoren naisen avoin hymy katseen peilinä,
kiiltäviä kipsikehoja kuvataiteen keväässä,
olosuhteet huomioiden taitaa olla kevät tulossa,
leskenlehdet verkkoaidan tuollapuolella,
silti vankilanmuurien ulkopuolella
keltakurottujat keveinä merinä
perjantai 28. maaliskuuta 2008
tiistai 25. maaliskuuta 2008
eräs runo David Kherdianin kirjasta Letters to My Father
David Kherdian
Teoksesta Letters to My Father (Kirjeitä isälleni)
Sen täytyi olla vuosi 1950. Racine, Wisconsinissa.
Olinko yhdeksäntoista? Oliko isäni kuusikymmentä
vai kuusikymmentäyksi - kuten minä olen nyt?
Sen täytyi olla ensimmäinen autoni, Plymouth.
Isäni ei koskaan ajanut, eikä äitini.
Vain yksi armenialaisperhe,
niin muistan, omisti silloin auton.
On ilta ja ajan häntä
Veteraanien talolle johonkin tapahtumaan
tai tapaamiseen jonne hän on menossa.
Olemme keskikaupungilla ennen kuin tajuan,
hän on epävarma osoitteesta.
Hän on tottunut kävelemään kaikkialle,
ja on menettänyt suuntavaistonsa autossani
(mutta en tajua sitä lainkaan
silloin). Hän tekee minut kärsimättömäksi.
En halua olla hänen kuskinsa,
haluan eteenpäin omassa elämässäni, en
olla apuri hänen elämässään.
Aja tiensivuun, hän sanoo, lukien ajatukseni.
Teen niin, vaivaantuen,
omatuntoni kamppailee
kärsimättömyyteni kanssa. Mutta
ajan sivuun. Hän nousee autosta ja nopeasti
aloittaa kiirehtivän kävelynsä -
kävelyn josta tulen aina tuntemaan
hänet, ja jonka tulen aina muistamaan
kun ajattelen häntä ja ajattelen itseäni.
Hän nousee autosta Woolworthin edessä.
Ulkona on pimeää, mutta katuvalot
eivät pala, ja olen täällä, yksin
puolipimeässä,
jähmettyneenä, autoni pysäköitynä kadunvarteen
Ja olen siellä yhä, katsomassa,
tuijottamassa hänen selkäänsä kun hän liikkuu pois,
tietäen että Veteraanien talo
on vain kolmen korttelin päässä.
Kutsuisin häntä jos hän voisi kuulla minua
mutta hän on omillaan ja yksin
kuten minä
tämän kanssa mitä minä sitten olenkin.
torstai 20. maaliskuuta 2008
tiistai 18. maaliskuuta 2008
särkymisen ja synkronisiteetin havaintoja
K heräsi joskus ennen kahdeksaa ja luuli että on jo yli yhdeksän. Hän puhui kanssani, ja sanoin, että nukun vielä, minulla on kymmeneltä herätys. En muista mitään tuosta keskustelusta. K nousi vähän kahdeksan jälkeen. Minun herätyskelloni soi 8.20, kuten olin illalla säätänyt. En jaksanut nousta. Laitoin sen soimaan puolen tunnin päästä, mutta en jaksanut nousta, ja nukuin vielä - kymmeneen.
Siis, ilmeisesti joku sellainen osa minussa, josta en juuri mitään tiedä, ja jota en muista lainkaan, oli päättänyt herätä kymmeneltä, ja se osa, jonka tunnen jotenkuten, turhaan yritti päättää nousta 8.20... koska sillä ei ollut tahdonvoimaa tuon päätöksen toteuttamiseen, sillä tämä tuntematon, voimakastahtoisempi osa oli päättänyt herätä kymmeneltä. Harvoin tulee tällaista suoraa todistusaineistoa minuuksien moneudesta.
Toinen yhtä älytön tapahtuma sattui juuri äsken. Luen Colin Wilsonin Sivullinen ihminen -teosta (Sanasato 2007). Termi sivullinen kyllästyttää minua tässä vaiheessa totaalisesti. Se on jonkin älykkömiesten yhteisön rakennelma, itsepetoksen menetelmä, jonka avulla nämä sivulliset ylläpitävät omaa sivullisuuttaan, vaikka todellisuudessa juuri tätä termiä käyttämällä liittyvät harhailevaan yhteisöönsä. Jauhoin jotain tälläistä, joten K totesi, katkaistakseen monologini ja muuttaakseen tilanteen turhautuneen sävyn, että luepa ääneen jokin Färdingin runo. Avasin Färdingin Valitut runot ja luin eteeni ilmestyneen runon, joka päättyy: "Niinä hetkinä enemmän kuin koskaan, kohtaan / täydellisen sivullisuuden."
En ilmeisesti ansaitse minkäänlaista armoa, sillä olen ajatuksin, sanoin ja teoin loukannut sivullisten yhteisöä, mutta nämä maagiset, vihjailevat syytökset eivät minua pelota, enkä kadu, enkä aio lopettaa sivullisuutta loukkaavaa käytöstäni, mutta en myöskään ryhdy kannattamaan ja kehittämään Eero Ojasen osallisuus-filosofiaa. Kerrassaan latteaa. Turhautumisen synnyttämä synkronisiteetti, jos tästä nyt siitä on kyse, ilmeisesti voi olla vain tympeää ja koomista.
maanantai 17. maaliskuuta 2008
torstai 13. maaliskuuta 2008
ihminen menee tyhjyyteen muuttuakseen
itsemuistanta: "puolet ainetta, puolet armoa"
tiistai 11. maaliskuuta 2008
maanantai 10. maaliskuuta 2008
lauantai 8. maaliskuuta 2008
Kukkia-ryhmän esityksiä Helsingissä 7.3.-30.3.2008
perjantai 7. maaliskuuta 2008
Turussahan tuo onnistuu hyvin helposti, olen kerran kävellytkin täältä ulos mantereen suuntaan. Merta päin temppu on vielä helpompi. Kaupunkeja ympäröivät vallihaudan tavoin moottoritiet silmukoineen ja ramppeineen, ja ne ovat aivan päteviä kävelijän lannistajia.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2008
perjantai 29. helmikuuta 2008
menkää katsomaan, 1.-23.3., tampere
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
kanna raskasta ja haurasta kodistasi ihmisten ilmoille
heitä joenrannalta tai jonkin veden ääreltä ohikulkevaan veneeseen kirja
lue tuntemattomalle ääneen marguerite duras’n ei muuta
lue rautatieasemalla heinrich böllin erään klovnin mietteitä rekvisiittana samat esineet kuin klovnilla kirjan lopussa
Hän on minua paljon lyhyempi. Kohtasin hänet arvaamatta keittiön ovensuussa. Pimeässä huoneessa luulin häntä tuolinkarmilta roikkuvaksi mustaksi villapaidaksi, mutta kun hän kääntyi kasvotusten, en pelästynyt. Hän liikkui hitaasti ja katsoessani hänen paljaita kasvojaan ja tummaa turkkia, johon hän oli pukeutunut, minusta tuntui kuin kasvomme olisivat yhtyneet. En ollut nähnyt ketään niin pientä. Palasin sänkyyni ja hän seurasi perässä. Ojensin hänelle viltin, johon hän tarttui ja kävi nukkumaan nojatuoliin kuin kissa.
Joonas Salusjärven "Ahtaan paikan provokaatio" on veistos tai pieni installaatio
Ahtaan paikan provokaatio
Tässä näemme miehen lasikaapissa. Hän on alasti, niin kuin ihminen on. Kaapin pohjalla on vaatemytty, violettia ja mustaa. Aiemmin paikalle tulleet kertovat, että alun perin hänellä oli toisenlaiset vaatteet, jotka hänen käskettiin vaihtaa tuohon asialliseen pukuun. Asialliseen, mutta lastenvaatteilta näyttävään pukuun.
Nyt hän on alasti. Hän on kiivennyt lasikaapin seinämiä takaperin ja roikkuu kaapin seinämissä. Hän painaa naamaansa lasia vasten. Hänen kielensä on punainen ja valkea, posket pullottavat puhalluksesta. Myöhemmin hän saattaa veren painuessa päähän pyörtyä ja tipahtaa lasikaapin pohjalle. Mutta tästä ei voi sanoa mitään varmaa, ei tiedetä, aikooko hän kivuta pohjalle omin avuin. Jos hän kuolee ja jää roikkumaan tuohon asentoon, hän luultavimmin kuivuu.
AIVOARKKI
Minä muistan Uudentuvankatu kuduen pimeän vaatekaapin täynnä paperia
Minä muistan valkoisen seinän Amiraalistonkadun treenisalissa
Minä muistan takapihalla sinut istumassa bussipysäkillä, sinä lauloit
Minä muistan musteeseen tulvivan maidon
Minä muistan repineeni täällä pakkausteipit pahvilaatikon ympäriltä
Minä muistan mustan saven ehkä hajonneen
Book on demand -menetelmä ohittaa kirjavuosikierron, sillä teokset ovat saatavilla aina, eivät vain uutuusajankohtanaan. Book on demand -julkaisu on toisaalta myös ns. perinteistä kustantamista nopeampi menetelmä. Perinteisestihän käsikirjoituksen valmistumisen, julkaisupäätöksen ja kirjan painamisen ja jakelun välillä kestää erinäisiä kuukausia. Digitaalinen painotekniikka mahdollistaa nopeamman toiminnan. Nopeus herättää osittain perusteltuja kysymyksiä laadunvalvonnasta.
Toisiakin keinoja kirjavuosikierron ohittamiseen on, nimittäin tahallinen hitaus, jonka saavuttaa vaikkapa ottamalla haltuun koko kirjan tuotantoprosessin kuten J. K. Ihalainen Palladiumeineen on tehnyt.
perjantai 22. helmikuuta 2008
maanantai 18. helmikuuta 2008
torstai 14. helmikuuta 2008
teoreettinen fragmentti, joka voisi liittyä muuhunkin kuin uskontoon
Uskonnot ovat yksilöiden olemisen tapoja muuttavia ja tuottavia sosiaalisia järjestelmiä. Sosiaalisuus voidaan nähdä eriasteisena: sekä insituutiot että ystävyyssuhteet ovat sosiaalisuutta. Sosiaalisuus ei merkitse kommunikoivuutta ja ymmärrettävyyttä vaan lähinnä subjektien välisyyttä, vuorovaikutusta. Järjestelmä terminä on jäykkä ja herättää mielikuvia suhteellisen pysyvistä instituutioista, jotka ovat vain eräs uskonnon tai uskonnollisuuden muoto, joten voitaisiin puhua myös jostain muusta, kuten verkostoista, rihmastoista tai muista orgaanisemmista kokonaisuuksista. Olemisen tapoja on myös lukemattomia erilaisia ja siksi uskonnollisuus ei vaadi minkään yliluonnollisen uskomuksen läsnäoloa, vaan lähinnä jotakin arvoja, käsityksiä, tajunnantiloja, emootioita tai käytäntöjä, jotka mielletään perustaviksi ja luovuttamattomiksi. Siten uskonnollisuuden ulkopuolelle eivät rajaudu urheilun, kapitalismin, tieteen, taiteen tai muodin kaltaiset banaalitkaan sekulaarit olemisen tapoja tuottavat sosiaaliset ilmiökentät. Uskonto on ihmisten toimintaa suhteessa itseensä, toisiinsa ja erilaisiin ei-inhimillisiin ympäristöihin. Se, millaista, mihin keskittyvää tai miten ilmenevää tämä toiminta on tai vaikuttaa olevan, vaihtelee riippuen paitsi kulttuurisista tekijöistä, myös tarkastelijan näkökulmista.
Uskonto tai uskonnollisuus ilmenee aina lukuisissa konteksteissa, jotka ovat vuorovaikutteisessa suhteessa toisiinsa aineenvaihdunnan kaltaisesti. Konteksteja ei siis voi erottaa kuin keinotekoisesti, mutta niiden väliset rajat voivat silti olla melko selviä. Selvät rajat ovat kuitenkin yleensä vähintäänkin puoliläpäiseviä, eri tavoin ylitettäviä. Esimerkiksi kehon kontekstin rajat vaativat jatkuvaa ylittämistä, jotta rajojen ylläpito olisi mahdollista: keho joka ei ota vastaan tai poista mitään ei ole keho vaan ruho. Eri kontekstit ovat paitsi rinnakkaisia, usein myös eri tavoin sisäkkäisiä tai hierarkkisia. Hierarkioita kontekstien välillä on kenties samanaikaisestikin useita erilaisia, riippuen näkökulmasta. Kirkollinen esimerkki: instituution näkökulmasta diakoni on piispan alainen, mutta paikallisseurakunnassa diakonilla voi olla suurempi vaikutus, ja yksittäisen seurakuntalaisen ajatusmaailmassa voi vallita henkinen hierarkia, jossa piispa ja diakoni asettuvat samalle tasolle . Samalla tavalla tutkijan näkökulma vaikuttaa siihen, miten uskonto näyttäytyy. Mm. spatiaalinen analyysi tai gennepiläinen rituaaliteoria tuovat aika yviä tapoja hahmottaa konteksteja ja niiden vuorovaikutusta.
Kaikki ruumiit ja kokemukset voidaan suhteuttaa yhteisöön tai sen rajoihin. Jokin kokemus voi jossakin yhteisössä olla transsendentiksi määriteltävä, kun taas toisessa yhteisössä se on arkipäiväinen. Tällaiset kielellis-kulttuuriset määrittelyt vaikuttavat siihen, miten yksilö havaitsee, kokee ja kielellistää kokemaansa. Sosiaalinen ja yksilöllinen konteksti ovat toisistaan riippuvaiset, voisi sanoa että niiden alkuperä on toisissaan. Jostain syystä sosiaalisuus on nykyisin paljon paremmin ymmärretty ja siksi korostetun merkittäväksi nostettu alue.
torstai 7. helmikuuta 2008
lasipurkin pohjalla hiekalla
margariininapillinen sokerivettä
kun ensin ei opi tuntemaan ikkunalasia
ja tulee sitten saalistetuksi
tyhjään hillopurkkiin
alkaa kirota sitä että on saanut siivet
imemällä sokeria ja vettä
ja pesemällä itseään
aika kuluu, pyristelee kuolemaa vastaan
siksi nälkä jäädyttää silmät valkeiksi
ei enää tarvitse pitää kiinni
roikkuakseen lasissa
syökö koomapotilas, muurahaiset söivät
siltä silmät
taas junalla läpi
aina uudestaan parantuvan immenkalvon
lähestyen värisevää kaupunkia, identiteettikriisin
hypotalamuksen
vuoristojenkokoisilla kivihyllyillä
hissit rikki, neljännessä kerroksessa
sinne kerran kannetussa pyörätuolissa istuu
mies joka ei yllä katsomaan ovisilmästä
ei enää halua ulos
loputtomien perse- ja säärilaumojen
tuijotusta ruokottomalle naamalle
sataa kärsimystä ja yksinäistä
häpeää - ei
vaikka punaisin kynsin kaivauduttaisiin
kasvoja peittävien irtokerrosten läpi
valkeat silmäverkot
särkyneen selkärangan kärjessä tuskasta tulehtunut aivopoimusto
sen hypotalamus
käsittelee unen ja valveen rajalla
muistiin kuroutuvaa näkyä jossa terveet kädet ammentavat
punaisesta pesusoikosta viileää vettä kasvoille
kelluvaa päästäistä väistellen
jotenkin pärjää suoneen pulppuavalla nesteellä
ja toisaalla ei voi olla varma
kuka kuluttajista on kuluttaja
koomassa
toisin kuin yleensä luullaan
voi kävellä
liikuttaa silmiään
jopa puhua
normaalisti
hengitys on kuitenkin automaattista
aistimusten vastaanotto
ennakkomainonnan mukaista
ja kun se on kerran työnnetty alas
ruoka katoaa, edes nälkää ei jää
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
ololo

Olli-Pekka Tennilän ololo! Juuri ntamolta.
Ololon fragmentaarinen hitaus muistuttaa Guillevicin sarjallista minimalismia, kokonaisuudentaju ja puhujan rentous tuovat mieleen Saarikosken Hämärän tanssit ja periksiantamattoman kysyvä suhde kieleen Paul Celanin. Teoksen typografisesti tarkka ja kuriton kirjoitus on hahmojen ja merkitysten muodostumisen herkkää havainnointia, jossa korostuu kirjoituksen ja lukemisen ajallinen luonne.
Ololo on nähdäkseni eräs kiinnostavimmista uusista runoteoksista - mielletään uutuus sitten melkein millä perspektiivillä tahansa.
Olen lukenut Olli-Pekan runoja jo pitkään, joten itselleni tuoreiden, tarkkojen havaintojen teko siitä on vaikeaa näin äkisti. Palaan asiaan toiste, mutta nyt annan äänen jollekin muulle. Ismo Puhakka luonnehtii teosta ntamon sivulla näin: "Kun pieniltä, haurailta ja kuolleilta näyttävien ilmiöiden rinnalla jaksaa viipyä kyllin kauan niiden sisältämä elämä ja rikkaus paljastuvat."
Ntamo julkaisi tänään myös Tiina Lehikoisen, JP Sipilän ja Rea Lehtosen teokset. Onnittelut teille kanssa!
"titanik marraskuussa"
Puistossa kivet olivat, tulin niiden vaikutuspiiriin, se oli hidasta ja epävarmaa, pysähtymisesta riippuvaista, hiljaisuuden tila-aisti.
Kun heräsin, kuolleita oli viisi enemmän. Ensin en käsittänyt mihin olin nukahtanut. Myöhemmin, tänä aamuna, heräsin, se oli keveämpää, olin jo unohtanut, vaikka tiesin mihin heräsin.
tiistai 5. helmikuuta 2008
"itseään syövä sormi"
Olen viime aikoina ollut innoissani Talking with Angels -kirjasta, joka riippumatta alkuperästään ja syntytilanteestaan (profetointi, kanavointi ja sen sukuiset kielellisen ilmaisun tuottamistavat ja runoudet ovat eräs jatkuvan kiinnostuksen kohde ja aivan oman huomionsa arvoisia seikkoja), joihin lukijalla ei ole suoraa pääsyä, esittää enkelit intensiivisinä, kiiltokuvaesineydestään vapaina dialogisen opetuspuheen ja ahtaiden maailman- ja minäkuvien polttamisen hahmoina, joiden ihmiselle suunnattua puhetta lukiessa tulee ajatelleeksi, kuinka voisi löytää samankaltaisen lempeän, ankaran, ehdottoman ja ymmärrystä tulvivan suhteen omaan pikkumaiseen pelkuriegoonsa, josta ei voi päästä eroon, jonka hallitseminen on mahdotonta väkivalloin ja jonka tuomitseminen vain kiihdyttää kynsienpureskelun regressiivistä ja hivuttavaa, joskin lähinnä symbolista itsetuhoa.
maanantai 4. helmikuuta 2008
hautuumaallako turhautuminen hautuu
sunnuntai 3. helmikuuta 2008
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
lauantai 26. tammikuuta 2008
maanantai 21. tammikuuta 2008
Poeettinen huudahdus ja sen esimerkkisovellus
Esimerkiksi:
jumala
you my love
juu maalaa vaan
lauantai 19. tammikuuta 2008
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
maanantai 14. tammikuuta 2008
myönnytys lukijalle
lauantai 12. tammikuuta 2008
ja toiselta suunnalta kaataa
lämpöaalto kottaraisia läpilikaiseen tuulikaappiin
museo on haudattu rasvaan
nokat vavisten kaivaudun kivilattiaan
arvaatko jo käteen
osuneen mustan pisteen alkuperän
tuhat unissakävelijää hakkaa kämmeniään märkään asvalttiin
syy ja seuraus
purkautuvat hämmennykseen
joka on ainoa mahdollisuus ottaa vastaan todellisuus
ne syyt
ja seuraukset joita
vapautettu näkökenttä kohtaa jokainen aisti on
tunto
riittämätön kieli
on puhjennut ja levittää kaikkeen aineeseen
ja
kokemukseen
toista tietoisuutta, loputonta sillä
se
vuotaa
ystävälläni on haulikkometodi
rakkaus on ottanut hänet
tarkkailuun eikä häntä
enää palella
katulampun
kuvussa
.
olennaista esseistiikkaa kielestä ja poetiikasta
Kaikkia näitä voisi kommentoida, mutta en tee sitä nyt.
torstai 10. tammikuuta 2008
the day. If I try to force my attention to be in one thing or another, but I
don't have enough or right kind of energy available for the attention, I
cannot concentrate. I need to learn to recognize the energies and to let
them flow freely, like conscious breath. This connects my questions about
energy to the question of relaxation. And also to the question of
visualisation. I think that visualisation is a method of directing energy
consciously to certain time and work. I have not practiced the Decision
Exercise lately, but my experience from it are clear: sometimes it creates
situations where things happen like "magic", or situations where different
things come together synchronically."
keskiviikko 9. tammikuuta 2008
vaikken ole koskaan kuullutkaan alexandre kojévesta
mä olen leego, minä olen seos, aineosat eivät pelkää
subjektin tuhoutumisesta puheenollen, emme, tietenkään
ylläty lainkaan, mitään ei tapahdu, tai, vain kaikki
legioonalaiset tietävät välttää punaista kovakuoriaista
sillä sen kiiltävä kuori ei ole enää kitiiniä vaan muovia
äärettömästä ja äärettömästä on äärettömästi puhe
uimahallin saunassa istuessani olen kuuntelukone
ja joku voisi luulla että meditoin, mutta päivän sana
siniset savikerrokset kaupungin alla viidenkymmenen metrin syvyyteen
ja puheen tapa iskostuvat, minusta tulee teidän iässänne
isässänne se joka kuumassa huoneessa puhuu, tietenkin
tämäkin on hyvin tuttua, poika joka istuu alalauteella
heittää lisää löylyä, minä olen saunassa kuunteluoppilas
kun hän tulee sisään häntä tervehditään kovaan ääneen
ja sitten poistutaan, poika on oppinut
delfiinien kielen
hän kirskuttaa sitä hampaillaan
tästä on vain rajoittuneita käsityksiä
elämän hampaat takertuvat ansalankoihin,
varisten murteet ja puheen lasilaskokset sulavat yhteen kun sukellan
uimahousut tippuvat reisiin, kielessä elävä
ekosysteemi, ruumiiden läpi vaeltava
influenssan heimo, fluent inglish uni
versaali lankun A, lopuksi, tietenkin, kysymyksiä on pidettävä auki
eivätkä olkavarret jaksa pidellä, pakko
ruumis astuu sisäänsä ja kipu näyttää terävältä valolta
johon tietenkin tottuu, grotowskin
ajattelun universalistiset piirteet ovat nykyisissä monikulttuurisuuden ja postkolonialismin diskursseissa räjähtävän ongelmallisia, niin kai hän olikin
hitaasti hitaasti
räjähtävien ruumiiden opettaja
ei sinne ole pakastettu mitään
tuonpuoleista
olemuksestaan riisuttua
jumala-termiä
en, tietenkään
huomatessani
sitä luenut
jos emme voi kohdata ihmisestä riippumatonta maailmaa
kaikki riippuu meistä
en jaksa pitää tätä auki enää kauaa
lintu paskansi kartalle
katajistossa
korpit katajissa katajien takana
uskonnossa tämä piirre
on huomattavan silmiinpistävä
sen sijaan voimme kyllä sanoa, tietenkin, ja sitten
hän sanoo jotain niin yksinkertaista, tietenkin,
sillä meillä on tarpeita, ja selkäranka asettuu lantion varaan täysin rennosti
sitäkään ei kauaa kestä