tag:blogger.com,1999:blog-11381681911484591292012-01-24T20:12:01.214+02:00jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.comBlogger5641100tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-56321260122250654452012-01-22T22:00:00.005+02:002012-01-22T22:15:41.777+02:00koska me, lukijat ja kirjoittajat aistimme kirjoituksen intensiteetit suoraan kehon ja mielen kokonaisuudella, muokkaa kirjoitus suoraan somaattisen avaruutemme kokoa, suuntia, tiheyksiä, painoja ja liikkeitä siellä, mutta emme huomaa tätä muokkausta, koska emme huomaa somaattista avaruutta, eikä suuri osa kirjoituksesta, jota luemme tee mitään mainittavaa muutosta vakiintuneeseen, mutta epänormaaliin somaattiseen avaruuteen, jonka olemme tavanomaisia elämässä selviämisen, persoonan kasvattamisen ynnä muita sosiaalisen toiminnan tarpeita varten omaksuneet ja samalla unohtaneet sitä suppeammat ja sitä laajemmat somaattiset tilat sekä sen rytmejä radikaalisti hitaammat tai nopeammat sykkeen, paisumisen, romahduksen, hengityksen rytmit, niinpä meidän on myös varsin hankalaa löytää luettavaksemme tai luotavaksemme kirjoitusta, jossa havahdumme kirjoituksen somaattista avaruutta muokkaavaan luontoon<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5632126012225065445?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-47424702281602202002012-01-20T15:27:00.001+02:002012-01-20T15:29:00.136+02:00no tässä <a href="http://unipaivakirja.wordpress.com/about/">unessa </a>ollaan jollain kentällä, tuskin pellolla, ehkä jopa muuannen hämäläisen tai savolaisen pikkukylän urheilukentällä. ihmisiä on ehkä parikymmentä, ja katsovat taivaalle, lienee yö kun tähdet näkyy, ja myös valoisa muoto, jota voisi luulla esimerkiksi galaksiksi tai joksikin symboliksi, en muista muotoa kovin tarkkaan. tämä muoto lähestyy, kasvaa taivaalla nopeasti, eikä ihmisillä ole muuta mahdollisuutta kuin katsoa. unennäkijä seisoo tässä väljässä ihmisrivissä (etäisyyttä ulommaisimmilla ihmisillä voi olla satakin metriä, eikä rivi ole suora tai säntillinen, vaan pitkä joukko vain). hänkin katsoo kun valoisa muoto, jollaista ei pitäisi olla olemassa, lähestyy kovaa vauhtia taivaalla kasvaen, kunnes se irtautuu taivaankappaleiden mittakaavasta, ja kiihtyen häkellyttävään, MIELETTÖMÄÄN vauhtiin, läpäisee hänen kasvonsa, havaintokenttänsä ja kallonpohjansa. lopulta valoisa muoto on lähempänä häntä kuin hän itse. siitä, kun valoisa muoto irtaantui tähtitaivaan mittakaavasta, siihen, kun se uppoaa syvemmälle unennäkijään kuin voisi kuvitella, menee paljon vähemmän aikaa kuin sekunti. unennäkijä herää. hän makaa sängyssä, huoneessa. on yö.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4742470228160220200?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-75736927319947084872012-01-17T19:17:00.001+02:002012-01-17T19:18:54.163+02:00<div><br /></div><div><div>Liikkumattomuus, liikahdus, liikutus, liike</div><div><br /></div><div><br /></div><div>On varmaa, että olet liikuttunut jostakin niin syvästi, että voit milloin tahansa palauttaa sen mieleen. On varmaa, että olet liikuttunut jostakin niin syvästi, että olet saman tien peittänyt sen muistinavaruutesi mattojen alle. On varmaa, että monesta asiasta et liikutu, koska olet peittänyt ja unohtanut menneitä liikutuksiasi.</div><div><br /></div><div>Varmuus kokemuksesta on kaksiteräinen. Se paitsi leikkaa ihmisen irti epätodellisesta epävarmuudesta, helposti myös avoimuudelle välttämättömästä epävarmuudesta. Epävarmuuksien eroa on vaikea nähdä. Varmuus voi leikata palan todellisuudesta, joka sen lahjoitti, ikään kuin omistaisin kokemukseni. Todellisuutta pilkkoessaan varmuus on petosta, se rajaa ulkopuolelleen eläviä kokemuksen mahdollisuuksia. Kokemukset ovat yleensä rajallisia ja siksi niiden ympärille tai sisään varmistuva kokija on tunnustettava avoimeksi tai on vaarana, että kokija pysähtyy identiteetiksi. Ja niin käy, miltei aina. Ennen kokemattoman kokemisen tukkii mennyt kokemus.</div><div><br /></div><div>Perimmäiseen impulssiin liittyy tietty aistimuksen suoruus identiteetin yli, ali, ohi tai läpi: alkusysäys on läsnä kaikissa ruumiissa paljaasti ja peitetysti, riippumatta identiteeteistä joita ruumiiseen on uutettu, ripustettu, lävistetty, tatuoitu, puhuttu, puettu, jne. Psykologia, sosiaalisuus, ajatukset, tunteet, aistimukset ovat jotakin perimmäisestä impulssista riippuvaista, mutta perimmäinen impulssi ei ole riippuvainen niistä. Tässä on tietenkin ristiriita ja paradoksi tai jokin sellainen, sillä perimmäinen impulssi on nimenomaan impulssi: se johtaa johonkin, se sysää, se käynnistää prosessin, tulemisen tilan. "Liikkumaton liikuttaja", ehkä niin, mutta en tunne siihen käsitteeseen liittyvää historiaa ja keskustelua riittävän syvälti... Ja pidän enemmän muotoilusta:</div><div>liikuttunut liikuttaja... haluan kuvitella tietoisen eläimen, jumalan joka välittää väliaikaisista kasvoistaan ja toisen kasvoista, jotka se luomistyössään kohtaa tasaveroisesti, mutta kuitenkin edeltäen niitä ja ollen niiden edellytys. Mutta ei ole ”eläintä”, olemassa. On vain monituisia karhuja, kyitä, lampaita, torakoita – siksi eläin voikin edustaa tyhjää, jossa alkusysäys lepää ja riehuu. Tämä hahmottomuuden ja (käsittämättömyyden) hahmojen ristiriita on minulle keskeinen esteettinen kysymys. </div><div><br /></div><div>Ystäväni sanoo, ettei ole kuin yksi karhu.</div><div><br /></div><div>Tao?</div><div><br /></div><div>Absoluuttinen kaikenlävistävä itiö tai kaikensisältävä tyhjyys, jolla ei ole paikkaa, suuntaa tai määränpäätä. Se on erottamaton puhtaasta ja alkuperäisestä tosiluonnostamme ja se on pelkkä yksi mieli. Jos yrität löytää sen ulkopuoleltasi tiedosta tai tilanteista, peität sen vain etsimiselläsi. Jos käännyt sisäänpäin ja koetat löytää sen ruumiisi pimeydestä, peität sen vain valheellisella sisäisyydelläsi. Jos koetat löytää sen sisäisen ja ulkoisen välistä, heität sen vain ylenpalttisen itseanalyysisi hämmennykseen.</div><div><br /></div><div>Poliisi on pyydystänyt mielenosoittajia oranssiin isoon muoviverkkoon. Sitten yksi poliiseista ruiskuttaa pippurisumutetta neljän verkkoon vangitun nuoren naisen kasvoille. ”Poliisi jahtasi meitä kuin karjaa ja laittoi käsirautoihin”. Pippurisumutetta käytettiin ”asianmukaisesti ja vain rajoitetusti”.</div><div><br /></div><div>Kaikki mikä tapahtuu Isenheimin alttaritaulun toisessa osassa on ihmiskontrollin ulkopuolella: ihminen voi vain antaa periksi (alapaneelin ristiltä laskettu Kristuksen ruumis), olla alttiina (vasemmalla Maria joka kohtaa Gabrielin), ja pitää huolta (keskellä oikealle Maria joka pitelee Kristuslasta tai alapaneelissa he jotka pitävät huolta Kristuksen ruumiista). Kaikki muu on yli-inhimillisten olentojen ja voimien vallassa. Kristuksen ylösnoustessa ihminen romahtaa haarniskoineen (oikealla).</div><div><br /></div><div>Kajaanin harrastajateatterin esityksessä Radix on kohtaus jossa poliisi kiduttamalla kuulustelee eläinoikeusaktivistia. Istun katsomossa ja ajattelen jotakin sellaista että tämä ei kosketa minua. Pohdin miksi niin on. Ei minulla ole vastausta, mutta havainnontavassani tapahtuu siirtymä.</div><div>Tunnen myötä. Ruumiini tai tunteeni, molemmat, ja miten erotan ne, ovat jollakin tavalla vaikuttuneet kohtauksesta. En enää muista tarkkaan, mitä koin. Nyt voin ajatella tälle kokemukselle monia merkityksiä, mutta ei sellainen liikuta.</div><div><br /></div><div>Koskettaako väkivallan epäoikeudenmukaisuus ja hirveys tunteitani vai ruumistani?</div><div><br /></div><div>Sekään ei liikuta, että istuu laiskasti liikahdellen, eikä kirjoita. Ei se mitään.</div><div><br /></div><div>Kiinalaisessa kilpailussa kalsareilleen riisuuntuneet kilpailijat houkuttelevat mehiläisjoukot päälleen</div><div>mehiläiskuningattarella. Mehiläiset kerääntyvät kuningattaren luo, yhteisö muodostuu biologisen magnetismin varaan. Kenen yllä on massaltaan suurin mehiläisparvi voittaa. Kauttaaltaan mehiläisiin peittynyt ihminen seisoo kädet rintansa yli ristittyinä, levollisena, liikkumattomana. Mikä häntä liikuttaa nyt? Ehkä hän toivoo näkevänsä, millainen parvi vastustajan ruumiille kokoontuu.</div><div><br /></div><div>Somaattinen avaruus. Liikutusten aistimisen ja liikahdusten tuottamisen kollektiivinen, yksilöistä riippuva järjestelmä. Kielen rooli siinä; kirjoitan. Mehiläiset suunnistavat toisten mehiläisten tanssin mukaan. Samalle rannalle munitut, kuoriutumattomat merikilpikonnan poikaset sopivat tuntemattomalla tavalla hetkestä, jolloin ne ryhtyvät kuoriutumaan. Ampiaiset tunnistavat toistensa kasvot. Miten ne katsovat peiliä?</div><div><br /></div><div>Jos lapsi saa hyväksyntää vain olemalla kiltti ja kuuliainen, hänestä kasvaa jatkuvasti itseään ja omaa käytöstään tarkkaileva aikuinen. Hän on kuin tutka, joka aistii hetkessä uuden tilanteen tunnelman ja sanattomat viestit. Kyseessä voi olla vain sisäinen myrsky, jota toiset eivät edes huomaa. Heidän omissa silmissään näkyvä reaktio pahentaa tilannetta entisestään. Havaitessaan pienenkin viittauksen tai eleen mahdollisesta torjunnasta, hän tekee kaikkensa, jotta hänet hyväksyttäisiin. Laukaiseva tapahtuma.</div><div><br /></div><div>Kyvyttömyys tuntea ihmisyksilöt erillisiksi yhteiskunnasta tai vastaavasta mentaalisesta rakenteesta. Kyvyttömyys kokea yhteys toisiin olentoihin. Yksilön on helppo voittaa sota yhteiskuntaa vastaan. Aseet ovat tehokkaita, varautumattomat ihmiset eivät puolustaudu, virkavalta ei ehdi pysäyttää iskun suunnittelua tai toteutusta, ja joukkotiedotus takaa tekojen symboliarvon turpoamisen, joukkosurma on pian kaikkien tietoisuudessa lukuisin mielikuvin ja kysymyksiin. Tietenkin yksilö on psykopaatti, jolloin murhilta voidaan evätä niiden poliittinen ja ideologinen tausta. Mutta psykopaattinenkin ideologia on yhtä kaikki ideologia, ideoiden järjestelmä.</div><div><br /></div><div>Sukupolveni on kasvanut vinoon ja on jokseenkin varmaa, että joukkosurmat julkisissa tiloissa paitsi tulevat toistumaan, myös pahenemaan. En näe mitään rakenteellista valvontakoneistoa kykeneväksi estämään tai hillitsemään näitä tapahtumia. Mielettömät joukkosurmat? Mielivalta, johon nyky-yhteiskunta systemaattisesti nojaa, synnyttää lisää mielivaltaa. Joukkosurmat ovat sairaan mielen ja sairaan yhteiskunnan tuotteita. Poliittiset puolueet ja rahatalouden keskeisyys ovat sairaiden mielien ja sairaan yhteiskunnan tuotteita.</div><div><br /></div><div>Mielivallan kumoaminen? Monet New Age -julkkikset hokevat, että maailma on heräämässä, että suuri joukko ihmisiä on nopeasti valaistumassa. Mutta yhtä hyvin voi nähdä inhimillisen ja hengellisen todellisuuden välisen kuilun syvenneen. Emme ehkä ole koskaan olleet näin väärällä tavalla hengellisesti köyhiä.</div><div><br /></div><div>Pakenen tuskaa älylliseen ajatteluun. Älyllisellä ajattelullani tahdon osoittaa ettei ajattelu riitä. Tahdon älyllä löytää kokonaisvaltaisen suunnan ja tavan olla, oman merkitykseni tässä maailmassa.</div><div>Mikä on elämän mieli? En ole humanisti, sillä humanismi on minulle ihmismieleen sitoutumista. Ihmismieli on kykenemätön ratkaisemaan ihmiskunnan ja yksilöiden ongelmia. Kuvittelenko ymmärtäväni, mikä on elämän mieli?</div><div><br /></div><div>Astuin sisään ja jäin odottamaan. Kuvittelin että he aikoivat keskustella myöhään yöhön suuresta muodosta, laivan kannella tuijottaen pysäytettyä merta, pysähtynyttä jäävuorta. Joku kaatoi punaviiniä kuraiselle kengälleni. Liian synkkää. Mutta heille esitettiin kysymyksiä, jotka oli laadittu leikkisällä ruumiinavauksella ja muovisella kaukoputkella. Koko huone ohjelmoitui teeskentelemään että emme ole haaksirikkoutuneet. Puin päälleni ylettömän hitaasti ja astuin viisi askelta ulko-ovelle. Poistuin, siinä hetkessä kahden paon yhtymäkohdassa. Kaikki tavat paeta tämän sekunnin kuurosta, jonka on yletyttävä pohjattomaan pelkoon, pohjattomaan rakkauteen.</div><div><br /></div><div>Liikutuksen kannalta ei niinkään ole merkitystä, seuraako teoista vain teon tapahtuma vai jokin teos, esine tai rakennelma. Liikutuksen kannalta enemmän merkitsee se, onko tekijä itse liikuttunut, tullut jonkin koskettamaksi teossaan.</div><div><br /></div><div>Ristiriidasta on löydyttävä jokin kokonaisuus, jännitteen mieletön voima. Eeva-Liisa Manner kirjoitti tärkeimmän runonsa Kromaattiset tasot oksennustaudissa. Jännitekin on vain osa kokonaisuudesta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div>(Osa tekstistä on varastettu ja käännetty tuntemattomasta lähteestä, osa poimittu satunnaisesta nettilehdestä, osa sovittaen lainattu Ben Malisen Häpeän monet kasvot -teoksesta, Vapaasti tilkitty -blogista ja esseekokoelmastani Ei mikään itsessään, ja osa on kirjoitettu tätä tekstiä varten. Teksti on julkaistu <a href="http://www.arte.fi/">Arte </a>ry:n / Titanik-gallerian lehdessä.)</div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-7573692731994708487?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-44041381325090159282012-01-11T13:07:00.002+02:002012-01-11T13:25:08.461+02:00<div><br /></div><div><br /></div><div>Jos äänestän presidentinvaaleissa, äänestän jatkuvan kasvun järjestelmän puolesta.</div><div><br /></div><div>Jos en äänestä, Antti Nylén tulee uniini herjaamaan, että "annan ääneni keisarille".</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Äänestäjällä on yksi satunnaisen hetken ääni, jolla hän voi vaikuttaa hitusen siihen, että kuka pääsee pitämään tulevien vuosien aikana lukuisien satunnaisten hetkien ääniä äänestäjän puolesta.</div><div><br /></div><div>Edustuksellinen demokratia on sen kaltainen järjestelmä, että joistakin syistä jatkuvan kasvun ideologioille vaihtoehtoiset tavat hahmottaa ihmisyhteisön elämänmuotoa eivät lainkaan menesty sen puitteissa.</div><div><br /></div><div>Miksi haluaisin ylläpitää sellaista järjestelmää palauttamalla sille äänen jonka se minulle antaa?</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4404138132509015928?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-76442282304750104802011-12-28T12:55:00.004+02:002011-12-28T13:55:44.913+02:00<div><br /></div><div>saukoton koski</div><div>ei ole jäätä, vesi korkealla</div><div>tasapainoiset hypyt sen ylitse</div><div>koskikara virtauksen partaalla</div><div><br /></div><div>pitkin yötä äitini seuraa pegasuksen laukkaa pitkin yötä</div><div><br /></div><div>niin suuri järvi että moottoritietäkin ajaessa on oltava tietoinen sen koosta ja muodosta</div><div><br /></div><div>on oltava suuri järvi että moottoritiellä tajutaan koko ja muoto</div><div><br /></div><div>valjastettu koski nuolee ja nuolee betoniseinää</div><div><br /></div><div>muistin vuoksi</div><div>istun alas, myönnyn asentoon</div><div>tasapainottavat henkäykset sen lävitse</div><div>kokoomapisteen partaalla</div><div><br /></div><div>taivaan halki isäni katse tavoittaa kuun saturnuksen yllä</div><div><br /></div><div>katse joka halkaisee valon kahdeksi valoksi</div><div><br /></div><div>on oltava suuri muki että kahvi muuttaa hengityksen</div><div><br /></div><div>varmastikin rukous tapahtui muulloin kuin rukoiltaessa, niin sen täytyy olla</div><div><br /></div><div>vuosikymmenten muodonmuutos</div><div>jota toisissamme seuraamme</div><div>kertoo moottoriteiden rakentamisesta, murtumisesta</div><div>suuren järven muovautumisesta ja tyhjenemisestä</div><div><br /></div><div>hetkellinen laulu</div><div>pysäyttää veden</div><div>sisuksissasi</div><div>missä et ennen kääntynyt vasemmalle, käytävässä jonka koskemattomat ovet</div><div>olet kaikki itse nostanut saranoilleen</div><div><br /></div><div>(</div><div><br /></div><div>alan kuvitella seinättömiä käytäviä</div><div>lihaa joka on männnynrunko ajassa</div><div>ajassa koettuna tiheänä aineena, virtaava valo jokin toukka kaivautumassa syihin</div><div>koteloituakseen muodonmuutoksen hetkeen, talven yli</div><div>kuin maanpakolainen</div><div><br /></div><div>aika tihentymässä lihaksiin</div><div>kuolleisiin ja eläviin, eroa tekemättä</div><div>... päivät verenkiertoja myöten</div><div><br /></div><div>tai muita liian tiheitä ja siksi umpeutuvia lauseita</div><div><br /></div><div>tai sanoja joihin katselen pitkään ja merkitykset jakautuvat muodostamatta yhtään uutta merkkiä</div><div><br /></div><div>kirjoitustaidon menettäminen lukemisen partaalla</div><div><br /></div><div>vastaanottaa, työntyä sisään päin niin kaikki tulee mukaan</div><div><br /></div><div>on oltava suuri vesi</div><div>että umpeenrakennettu</div><div>kokee maan koon</div><div>on oltava valtava taivas</div><div>että tuoleille työstetty</div><div>kokee kätensä muodon, sormenmitan, nyrkinmitan, levitetyn kämmenen mitan</div><div><br /></div><div>(</div><div><br /></div><div>sähkökatkon aikaan huoltoasemalla on hämärää</div><div>vara-akulla piippaava kassakone</div><div>asvalttipihalla on kirkasta ja päällekäyvät ilmamassat</div><div>pidättelevät ihmisiä, miehiä ja naisia, tuulilasien alla</div><div>pysähtyneiden bensapumppujen äärellä</div><div><br /></div><div>minulla on jonkun vanha vihreä villakangastakki joka hylkii vettä</div><div>ja kävelen edestakaisin hymyilemässä</div><div><br /></div><div>männyn suuri oksa roikkuu vuodenkin päästä yhä puussaan </div><div>irrallaan toisten suurten oksien varassa</div><div>käpytikka tulee etsimään sen repeämästä toukkaa</div><div>(valoa nopeampi olento; kieleni superlatiivit osoittavat vain rajan josta alkaa ääretön)</div><div><br /></div><div>))</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div>meidän kielemme eivät ole kovin erilaiset</div><div>siksi ne voivat kohdata</div><div><br /></div><div><br /></div><div>oih! kuolleen kissan asennot ja liikkeet</div><div>tulevat vastaan talossa, nojatuolilla musta villapaita, ovea avatessa vilahdus jota ei ollut</div><div><br /></div><div><br /></div><div>...</div><div><br /></div><div><br /></div><div>tuhlata, laulaa</div><div>sulattaa, vaivautua (taikina, korpus)</div><div>antaa hengityksen lahja verenkierrolleen</div><div>antaa aivoilleen humaltumisen lahja</div><div><br /></div><div><br /></div><div>terveisin j.</div><div><br /></div><div><br /></div><div>ps. vietiin kynttilä lemmetyn haudalle; mikä pitääkin mielessäni sen, että huomiota saa kaiken aikaa, ja ajan päätyttyäkin, käsittämättömistä suunnista, syytä on siis pitää käsittämätön tarkassa syynissä, ethän sinäkään odottanut saavasi tätä kirjettä!</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-7644228230475010480?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-52331388207261870212011-12-19T11:03:00.001+02:002011-12-19T11:05:06.794+02:00ilmeisesti tää taloususkonto perustuu erehdykseen, että talous=rahatalous, ja tiedeuskovaisuus näyttää perustuvan siihen, että se mitä tiedetään = se mitä on<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5233138820726187021?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-20777426671452458642011-12-14T22:33:00.002+02:002011-12-14T22:34:06.092+02:00<div><br /></div><div>makasin katolla katselin ilmakehässä palavia kiviä</div><div><br /></div><div>mistä tiesin? valoviivoja ilmestyi ja katosi</div><div>tuntemattomuuteen ylläni</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2077742667145245864?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-8307558438552288412011-12-08T14:29:00.001+02:002011-12-08T14:29:36.261+02:00<div><br /></div><div>kirjallisuus on vain hidasta ainevälitteistä telepatiaa</div><div><br /></div><div><br /></div><div>vain harvoin on vain vain</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-830755843855228841?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-64516030398349413052011-12-08T13:59:00.003+02:002011-12-08T16:21:15.093+02:00<div><br /></div><div>Kaikenlaisilla fundamentalisteille, jotka kiireestä kantapäähän, pelon ja vihan raskaudella vastustavat jotakin aatetta tai toimintaa, on kadehdittavan helppoa päästä tilanteisiin, joissa heidän psyko-fyysinen kokonaisuutensa joutuu kosketuksiin tuntemattomuuden pelon kanssa. Tuntemattomuuden pelko on varmasti eräs hyödyllisimmistä tunteista kokea niin kauan kuin ei ole siitä vapaa, ja varmaankaan kukaan ei ole siitä täysin vapaa. Kiihkeä jyrkkyys jonkin asian suhteen stimuloi tuota tunnetta herkeämättä jokapäiväisessä elämässä, koska identiteetti on kytketty tuohon perustavaan kieltämiseen. Tietenkin juuri siksi voi olla erityisen vaikeaa ottaa vastaan tuntemattomuuden pelon kokemusta, mutta ainakin räikeitä tilaisuuksia siihen tulee vastaan kaiken aikaa. Ehkä niitä tulee muutenkin kaiken aikaa. (Älä nyt vesitä tätä!) Mutta selvää on, että jokin olemisen tilaan tyytymätön, äkillisistä reaktioista irtipysyvä tyyneys auttaa tuntemattomuuden pelon kohtaamisessa.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-6451603039834941305?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-7065574047158205972011-11-24T11:16:00.000+02:002011-11-24T11:19:23.519+02:00<div><br /></div><div>kaikki mikä tapahtuu isenheimin alttaritaulun toisessa osassa</div><div>on ihmiskontrollin ulkopuolella</div><div>ihminen voi vain antaa periksi (alapaneelin ristiltä laskettu kristuksen ruumis)</div><div>olla alttiina (vasemmalla maria joka kohtaa gabrielin)</div><div>ja pitää huolta (keskellä oikealle maria joka pitelee kristuslasta tai alapaneelissa he jotka pitävät huolta kristuksen ruumiista)</div><div>kaikki muu on yli-inhimillisten olentojen ja voimien vallassa</div><div>kristuksen ylösnoustessa ihminen romahtaa haarniskoineen (oikealla)</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-706557404715820597?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-65929258482589642002011-11-24T11:14:00.003+02:002011-11-24T11:25:33.716+02:00<div>(Alla oleva kirjoitus ei yritä väittää, että kaikki mitä erilaisissa konteksteissa tehdään ihmisten mielenterveyden eteen, olisi turhaa ja väärin, vaan ainoastaan kuvaa joitakin henkilökohtaisia tunteitani liittyen näiden kontekstien onnistumisista riippumattomiin ilmeisiin ongelmiin.)</div><div><br /></div><div>Tulen surulliseksi, kun ajattelen millaisessa epätietoisuudessa mielenterveystyö on. Toisaalta tiedän lähipiirini kokemuksesta, ettei hyvää mielenterveyshoitoa ole juurikaan saatavilla resurssipulan, ammattilaisten ammattitaidottomuuden ja vallitsevia hoitokäytäntöjä ohjaavien arvojen kestämättömyyden vuoksi. Toisaalta tiedän, että monet viralliselle mielenterveystyölle vaihtoehtoiset menetelmät hoitaa psyykeä ovat mielikuvituksellisuudessaan surkuhupaisia – ja vaikka ihmeellisimmätkin väitteet voivat perustua kokemukseen (ja vähintään yhtä usein itsepetokseen – ja, onneksi harvemmin, tahalliseen harhaan johtamiseen), on hyvin kyseenalaista, että tietäisimme juuri mitään siitä, mitä todella tapahtuu, kun jokin henkinen energia vaikuttaa ihmisessä tai ihmisryhmässä.</div><div><br /></div><div>Koen myös (piirun verran ylimielistä) myötätuntoa kaikenlaista henkistä puuhailua kohtaan – ihmisten tarve löytää vastauksia on hellyttävä ja tunnistan paitsi muissa myös itsessäni erilaisten ylilyöntien ja harhakuvitelmien houkuttelevuuden. Jostain syystä virallista terveydenhuollon kenttää taas Suomessa leimaa jokin pelonsekainen varmuuden, lukkoon lyödyn hoitokulttuurin ja mahdollisten vielä tuntemattomien (tai jopa tunnettujen, mutta omaksuttujen käsitysten vastaisten tai ne ylittävien) inhimillisen olemisen ja toiminnan alueiden kieltämisen mentaliteetti. Se herättää minussa kiivasta herättelyntarvetta, turhautumista herättelyn ilmiselvään vaikeuteen ellei mahdottomuuteen (minun elämänrytmini mittakaavassa ja kykyjeni puitteissa). Niin kuin usein vihan taustalta nousee tässäkin kohtaa surua.</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-6592925848258964200?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-83402469137079277932011-11-02T11:41:00.004+02:002011-11-24T11:20:44.741+02:00<div><br /></div>Sekin jätkä joka auttoi mua melko tasan vuos sitten Pasilan asemalla oli jäänyt johonkin kynnykselle. Siitä näkee kahteen suuntaan, mutta kahta suuntaa peittää ovenkarmit, seinänpaksuus. Älä sä jää tähän, älä pysähdy vielä. Sillä oli muovikassissa joku pikkuvihkonen ja kynä, jotain sarjakuvia, jostain syystä tuli mieleen mummoloiden vintit, ja iso harmaa takki ja hesburgerin safkat. Vasemmalla kädellä se kätteli kun näytti hyvältä ja kun vitutti, oikealla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8340246913707927793?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-70282128612431447282011-10-14T11:01:00.001+03:002011-10-14T11:01:28.709+03:00<div><br /></div><div><p style="margin-bottom: 0cm; line-height: 150%"><span ><span >Hittavainen Kuippana Kuihkamo Kuittola Kuituri Kuikuli Kulkia Kuittia Kuihtana Huuhkana</span></span></p></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-7028212861243144728?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-18462627894796073032011-10-12T10:38:00.000+03:002011-10-12T10:39:06.841+03:00<div><span class="Apple-style-span" style="color: rgb(34, 34, 34); font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; background-color: rgb(255, 249, 238); "><br /></span></div><span class="Apple-style-span" style="color: rgb(34, 34, 34); font-family: Georgia, Utopia, 'Palatino Linotype', Palatino, serif; font-size: 15px; line-height: 21px; background-color: rgb(255, 249, 238); ">Miten ylimielinen vanha laiska kissa<div>oppii uutta? Sen täytyy ryhtyä metsästämään</div><div>ilveksiä. Ivallisen raskaat silmäluomet</div><div>avautuvat selälleen, tunteeton tutka</div><div>ohjaa anturoita ja kynsiä.</div></span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1846262789479607303?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-65317676452355292882011-10-10T14:06:00.002+03:002011-10-10T14:09:23.760+03:00<div><div><br /></div><div>21.4.2005 - päivä jona olin kirjoittanut runoja 7 vuotta.</div><div>Seitsemässä vuodessa ruumiin kaikki solut paitsi aivojen uusiutuvat.</div><div><br /></div><div>---</div><div><br /></div><div>Kastelen lohikäärmepuuta. Sinä jolle kirjoitan</div><div>Et ole nähnyt kaikkia sen haaroja. Kirjan sivu imee vettä</div><div>Kuivalla mullalla valkoinen, rakeinen sieni. Sanat nousevat veden ääreen</div><div>Arkin läpi laihtuvat säkeet. Kirjava pallo kädessäni</div><div>Kirjava pallo repussani. Kirjava pallo jättömaalla</div><div>Heitän palloa seinää vasten. Heitän palloa vasten muovia</div><div>Heitän palloa valoa vasten. Valo heitetään</div><div>Aurinko valuu sieneksi taivaanrantaan</div><div>Ja alkaa versoa veneen pohjan läpi</div><div>Nyökkään sinulle, suljettujen huulien takana hampaat lyövät yhteen, hiljaa, hiljaa, </div><div>nyökkään kahdesti</div><div>tietääkseni miltä se tuntuu</div><div><br /></div><div>Vanhan rautalangan pätkä katkesi ruosteen kohdalta kun vääntelin</div><div><br /></div><div>Olen hiljaa, rastaat laulavat paljon kauniimmin</div><div>En liiku, muurahaiset tanssivat, kiihtyneet puutikut</div><div><br /></div><div>Siirtelen tyynyjä kuin pasianssikortteja</div><div><br /></div><div>Valaat ja pääskyset ovat lähellä</div><div>vaeltaa sinisessä syvyydessä</div><div>suu auki</div><div>näkymättömien parvien sisällä</div><div><br /></div><div>kävelin katuja ennen kuin pysähdyin</div></div><div><br /></div><div>---</div><div><br /></div><div><p style="margin-bottom: 0cm">ketosis – betonimyrkytys</p></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-6531767645235529288?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-13968356575620948162011-10-07T13:02:00.001+03:002011-10-07T13:03:15.186+03:00<div><br /></div>[...] istuimme lammen vedessä ja hän heitti noppia, ne upposivat veteen [.]<div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1396835657562094816?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-22012676270493250222011-10-07T12:51:00.005+03:002011-10-07T12:56:02.747+03:00<div><br /></div><div>Noista muutamasta tekstistä, joita tässä alla juuri julkaisin vuodelta 2006, voi jo helposti päätellä, että esikoiskirjani olisi voinut olla joiltain osin hyvin toisenlainen kuin se on. En tietenkään vuoda julkisuuteen kaikkea sitä materiaalia, joka julkaisematta jäi &amp; jääköön, mutta tiettyä tekstiä (jota en ainakaan tähän blogiin laita) etsiessäni löysin paljon muutakin hedelmällistä ja ainakin itseäni innostavaa säkeistä materiaalia.</div><div><br /></div><div>Keskeistä tässä on kai juuri nyt se, että kirjoittamaan oppiminen, joka pitää aina aloittaa alusta, on joskus myös muistamista eikä aina uuden löytämistä. Ja se, että metsään jää aina piiloon kaikenlaista syötävää.</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2201267627049325022?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-30529843973359114702011-10-07T12:44:00.003+03:002011-10-07T12:49:23.868+03:00<div><br /></div><div><div>Munien suhteen on kolmenlaisia lintuja. Esimerkiksi otan </div><div>lokin, pöllön ja tiaisen.</div><div>Lokki on näistä ainoa jolla on suhteita maan sisäpuolisiin tundriin.</div><div>Se hakee munankuoren pääaineen, snaan,</div><div>maapallomme napa-alueilta, laajojen, onttoon maahan johtavien </div><div>sisäänkäyntien sisäreunamien snaakerrostumista.</div><div>Pöllön ei tarvitse tällaisia vaarallisia snaanhakuretkiä tehdä, sillä</div><div>pöllöt ovat lintujen keskuudessa aivan poikkeuksellisia.</div><div>Ne erittävät snaata kallokopassaan. Tutkijat eivät ole yksimielisiä</div><div>siitä, kehittyykö snaa jossakin pöllön aivojen elimessä alusta asti,</div><div>vai onko pöllöillä jokin sukupolvelta toiselle periytyvä ainesosa,</div><div>jonka emo poikaselleen aivoihin asettaa ja jonka alkuperä siten on</div><div>kaukaisessa menneisyydessä, ajassa ennen </div><div>pöllöjen ja kissaeläinten eriytymistä.</div><div>Tunnetustihan kissaeläimet kehräävät snaata, mutta</div><div>tätä linnut eivät tietenkään voi juuri milloinkaan hyödyntää, </div><div>sillä useimmat kissaeläimet saalistavat lintuja,</div><div>ja lisäksi herkuttelevat kaiken snaan sitä mukaa kun sitä erittyy – </div><div>eikä senkään syntymekanismi ole tutkijoille täysin selvä. </div><div>Joka tapauksessa kallonsa avulla pöllöt voivat varistaa</div><div>snaajauhetta poikasen syntymän aikana avonaisesta nokastaan</div><div>ja leipoa tästä lämpimästä, sylkeen sekoitetusta tahnasta</div><div>tiiviin kuoren. Tiaisilla ei ole mahdollisuutta lentää jatkuvasti pitkiä matkoja</div><div>maan uumeniin ja takaisin. Ne eivät myöskään elä riittävän syvällä </div><div>napa-alueiden rannikoilla. Tiaisten munat koostuvatkin pääasiassa </div><div>hämähäkinseitistä irtijauhetusta snaasta.</div><div>Hämähäkit sen sijaan saavat snaansa ilmakehän yläkerroksista, joissa sitä </div><div>valtavina pilvinä leijailee – lumi koostuu tämän snaan herkimmistä, </div><div>tulettomista ainesosista. Hämähäkithän tunnetusti viettävät </div><div>nuoruusjaksonsa lentäen ja snaata etsien jopa </div><div>kymmenen kilometrin korkeudessa. Tiaiset ryöstävät armotta snaan </div><div>hämähäkin seiteistä lastensa suojaksi. Joskus tiaisilla ja esimerkiksi </div><div>ristilukeilla on niin hyvät suhteet, että tiaiset ostavat snaan muutamilla kärpäsillä.</div><div>Tällaiset ovat lintujen erot päällisin puolin tarkasteltuna munankuorenleipomisen kannalta.</div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3052984397335911470?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-41466689135008015342011-10-07T12:40:00.001+03:002011-10-07T12:40:44.879+03:00<div><br /></div><div><div><br /></div><div>kuun pintaa kiertävä tomupalo</div><div>kuun pintaa hiertävä pölypalo</div><div><br /></div><div>ja jos kuu onkin pimeä pyöreä linssi, linssipallo</div><div>jota kaukaa valoilla etsitään</div><div>niin kaukaa ettei mikään siitä hohda</div><div>mutta se yksi valo joka minut aamulla sängystä siirtää</div><div>karmaisevassa tien terävyydessä kainalostani hikeä hiertää</div><div>hohtaa kuun pinnalla, sen pölyyntyneen lasin sytyttää, pesee tulella ja lasin mustuttaa</div><div><br /></div><div>puolikuun aikaan tajuan että kuu on kuin silmämunani</div><div>aina kokonaan olemassa, kuten kuu on nytkin kokonaan näkyvissä</div><div>puoliksi musta, puoliksi valon kuorruttama</div><div><br /></div><div>pimeässä metsässä tajuan että se on kuin ruumiini</div><div>yhtä lailla niissä kuljen tuttua polkua, kukaan ei lähtisi tälle matkalle</div><div>jos ei tietäisi minne on menossa, eikä tiedolla ole kuin aavistuksen säie</div><div>yhdistämässä sitä todelliseen päämäärään</div><div><br /></div><div>asumme tähden alla, kauhanvarrenpään alla</div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4146668913500801534?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-86650561696675351582011-10-07T12:34:00.002+03:002011-10-07T12:34:51.738+03:00<div><br /></div><div><div>laskeudutaan, varpaat eivät asetu portaalle kaikki samanaikaisesti</div><div>kylmyys ihoa vasten on valoa</div><div>ja portaiden alla käytävä, kudottu raidallinen matto ja oven metalliset osat</div><div>lukitsemista ja aukaisemista varten taottu</div><div>sulatettu, muottiin laskettu</div><div>kädet ohjaavat sinut</div><div>oven läpi, oviaukosta</div><div>huoneeseen, valoon</div><div>suojelet rintakehää ja palleaa liialta kirkkaudelta</div><div>huonetta sydämesi iskuilta</div><div>luut</div></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8665056169667535158?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-90941291009626487842011-10-06T22:53:00.001+03:002011-10-06T22:54:13.302+03:00<div><br /></div><div><div>k</div><div>okager</div><div>ige</div></div><div><br /></div><div>läpikulku nivelletty</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-9094129100962648784?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-88464251146420693422011-10-04T13:38:00.002+03:002011-10-04T13:43:51.352+03:00<div><div><br /></div><div>kävelyllä laulaa</div><div><br /></div><div>tuuli tarttuu ääniin ja kuohuttaa</div><div>tuuli tarttuu mustarastaan lauluun ja taittaa</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Jan pelkää kuolemaa</div><div>hän pelkää että hän lähtee</div><div>hän pelkää mäkeen juuttuneen peräkärryn lähtevän liikkeelle</div><div>ja vyöryvän rikki kaikkien kyytiin nostettujen hauraitten huonekalujen kanssa</div><div><br /></div><div><br /></div></div><div><div>vanhastaan tahdon kuolla</div><div><div>mitä ympärillä on aina katoamattomana</div></div><div>vetoaa minuun ja verkkopankin avainluvut sopivat yhteen</div><div>en jaksa sitä, varis jona näin sinut ei pysty kaivamaan maata</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div>myllättyään sisuskaluni viima käy </div><div>lepäämään itse ylitsepääsemättömään</div><div><br /></div></div><div><div>lähtemättömän ylittämättömässä </div><div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8846425114642069342?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-55476624233505434862011-09-29T23:24:00.004+03:002011-09-29T23:34:23.876+03:00<div><br /></div>typerien huolien addiktiivisen tuttuuden tuottama elämänsyyntuntu peittää kuolemankirkkauden värittömän samaistumattoman avaruuden<div>miten onkin että koen eläväni vain kun menetän sen ainoan tyhjän tilan jota kokemalla voisin elää</div><div>jostain syystä on äärimmäisen vaikeaa pitää se tila avoinna jollekin arvokkaalle ja todelliselle ja erityisen helppoa päästää se täyteen marinaa ja märiseviä persoonanriekaleita</div><div>tilan avoinna pitämistä helpompaa on myös sen sulkeutumisen turhauttavuudesta johtuva itseanalyysi ja syytökset</div><div>yhä paremmin naamioituvat tarpeettomat voimaa tuhlaavat tunteilut</div><div>usein ajattelu ei ole ajattelua vaan ainoastaan jonkin tunteen yliaktiivista ja väärään paikkaan vuotavaa käsitteellistä vettä</div><div>en tarvitse täydellistä hetkeä avautuakseni sille mikä hetkessä on olemassa</div><div>olenko jo kärsiskellyt tarpeeksi?</div><div>tänä päivänä löydän itseni ylittämästä huonetta</div><div>päästäkseni lepoon</div><div>ehkä jokin minussa muistaa minkä unen tarvitsen</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5547662423350543486?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-47804466413275805452011-09-28T23:51:00.000+03:002011-09-28T23:52:09.822+03:00A smile that encircles - ymmärtävä hymy.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4780446641327580545?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-35836648644154757252011-09-28T22:36:00.004+03:002011-09-28T22:40:07.451+03:00Pyöräilen perjantaina Turun kirjamessuille ja joskus kello yhentoista maissa tai sopivasti jälkeen esitän runojani Runohuone nimisessä loukossa B88 taisi olla osoitteensa, ja sitten kahdesta eteenpäin istun paneelissa pohtimassa ääneen esseistiikkaa ja ääneti varmaan jotain tyttöjä, ja sitten lauantaina Olli-Pekan kanssa pidetään ääntä muistaakseni joskus ennen kahta jossain, mut ehdimme selvittää ajan ja paikan vielä ennen kuin on myöhäistä.<div><br /></div><div><a href="http://www.youtube.com/watch?v=AwdjreJKggg&amp;feature=related">"first it steals your mind and then it steals your soul"</a></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3583664864415475725?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-92089951880355718772011-09-28T22:13:00.001+03:002011-09-28T22:13:39.415+03:00<div><div><span class="Apple-style-span" ><br /></span></div><div><span class="Apple-style-span" ><div>kuolemankirkkaus</div><div>ei minkään värinen</div><div>ensin kuoppa johon putoaa; yön yli avartava korkeus</div><div><br /></div><div>haarukkain kilkkaus</div><div>syödä, tehdä kuolemaa riisinjyvistä</div><div>ne romahtelevat lautasella, rinteet vajoavat; höyry nousee</div><div><br /></div><div>kohotan haarukallisen</div><div>otsani ylle</div><div><br /></div></span></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-9208995188035571877?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-20263876846014714452011-09-28T21:00:00.002+03:002011-09-28T21:02:55.135+03:00<a href="http://1.bp.blogspot.com/-ON351EJcub0/ToNg4EebdzI/AAAAAAAAASU/j0_xSWTA2TU/s1600/kukkia02.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 280px;" src="http://1.bp.blogspot.com/-ON351EJcub0/ToNg4EebdzI/AAAAAAAAASU/j0_xSWTA2TU/s320/kukkia02.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5657472073297786674" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2026387684601471445?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-88505921033078403692011-09-28T10:26:00.001+03:002011-09-28T10:26:27.783+03:00<div><br /></div><div><a href="http://www.netn.fi/lehti/niin-nain-311/mita-breivik-merkitsee">Antti Salminen Breivikistä.</a></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8850592103307840369?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-54902240218661762422011-09-27T14:14:00.002+03:002011-09-27T14:15:11.482+03:00<div><br /></div>kielen haavat paranee nopeasti<div>vältä silti isoja suonia</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5490224021866176242?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-14410009019018242011-09-27T13:58:00.003+03:002011-09-28T21:02:43.609+03:00<a href="http://4.bp.blogspot.com/-jk9McNNaoHo/ToGspxwZNiI/AAAAAAAAASE/4plhEo6Cbig/s1600/kukkia01.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 210px; height: 320px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-jk9McNNaoHo/ToGspxwZNiI/AAAAAAAAASE/4plhEo6Cbig/s320/kukkia01.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5656992440684983842" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1441000901901824?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-14485092034888414072011-09-27T13:56:00.001+03:002011-09-27T13:58:35.907+03:00<a href="http://2.bp.blogspot.com/-vnsW-Q22J2w/ToGsLC6ewwI/AAAAAAAAAR8/BaQvXFCnjdw/s1600/syys019.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 211px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-vnsW-Q22J2w/ToGsLC6ewwI/AAAAAAAAAR8/BaQvXFCnjdw/s320/syys019.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5656991912714748674" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1448509203488841407?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-34270706263547443042011-09-27T13:55:00.002+03:002011-09-27T13:56:29.352+03:00<a href="http://3.bp.blogspot.com/-dcazEpVHU9w/ToGrtxyISWI/AAAAAAAAARs/jrtYRgvhv5k/s1600/syys018.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 185px; height: 320px;" src="http://3.bp.blogspot.com/-dcazEpVHU9w/ToGrtxyISWI/AAAAAAAAARs/jrtYRgvhv5k/s320/syys018.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5656991409900112226" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3427070626354744304?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-66725314890269821892011-09-27T13:55:00.001+03:002011-09-27T13:55:27.644+03:00<a href="http://2.bp.blogspot.com/-6PbmStv7mLU/ToGrm31vdTI/AAAAAAAAARk/A4P5GSWdkOw/s1600/syys017.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 229px; height: 320px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-6PbmStv7mLU/ToGrm31vdTI/AAAAAAAAARk/A4P5GSWdkOw/s320/syys017.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5656991291266790706" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-6672531489026982189?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-33518590789184331052011-09-27T13:54:00.002+03:002011-09-27T13:54:52.219+03:00<a href="http://2.bp.blogspot.com/-uHlxEd44NaQ/ToGraz6DI5I/AAAAAAAAARc/8C_kVJrQ6ac/s1600/syys016.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 320px;" src="http://2.bp.blogspot.com/-uHlxEd44NaQ/ToGraz6DI5I/AAAAAAAAARc/8C_kVJrQ6ac/s320/syys016.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5656991084052685714" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3351859078918433105?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-67078211869538681532011-09-27T13:13:00.001+03:002011-09-27T13:13:37.143+03:00sydämeni opasti minut särkemään sydämeni<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-6707821186953868153?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-26289093052594265632011-09-25T16:14:00.005+03:002011-09-26T12:23:38.730+03:00<div><br /></div><div>Ei ole niin, että Charles Olsonin teesien "projektiivisesta säkeestä" <a href="http://www.luutii.ma-pe.net/?p=532#comment-1733">"tulisi olla melkein kaiken nykyaikaisen säettä pohtivan poetiikan lähtökohta"</a>, mutta hyvä, kun Teemu Manninen nosti nuo teesit esille Olli-Pekka Tennilän <a href="http://www.luutii.ma-pe.net/?p=532">blogikirjoituksen </a>yhteydessä. Poetiikan pohdinta voi lähteä mistä tahansa ja päätyä mihin tahansa. Jotakin melko yleisesti merkityksellistä Olsonilla kuitenkin on teesissään 1:</div><div><br /></div><div><span class="Apple-style-span" style="background-color: rgb(248, 248, 248); "><span class="Apple-style-span" style="white-space: pre;">" - - </span>kineettisyys. Runo on energiaa, joka siirretään sieltä mistä runoilija sen sai (lähteitä on oleva <span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span>useampia) runon välityksellä aina lukijalle asti. Ok. Tällöin runon itsensä on oltava kaikilta <span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span>osin korkeaenerginen konstruktio ja kaikilta osin energian purkausta. Eli: kuinka runoilija <span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span>saavuttaa saman energialatauksen, kuinka hän, mikä on se tapa, jolla hän syöttää säkeeseen <span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span>yhtä paljon energiaa kuin häntä itseään alun perin ajoi, ja kuitenkin ainoastaan säkeelle <span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span>tyypillistä energiaa, joka ilmiselvästi on toisenlaista kuin energia, jonka lukija, yhtälön <span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span>kolmas muuttuja, ottaa vastaan."</span></div><div><br /></div><div>Jos olisin <a href="http://www.runokauppa.net/index.php?main_page=product_info&amp;cPath=1&amp;products_id=10">Kaikki kulkee ruumiin läpi </a>-esseetäni kirjoittaessa ollut tietoinen Olsonin esseestä, olisin kirjoittanut siitä tähän tapaan: Kineettisyyden lähtökohta on täsmällinen, hyvin lähellä Jean-Luc Nancyn Corpuksen teoretisointia ja käytännöllinen huomio ruumiin ja kirjoituksen suhdetta luodattaessa. Toisen teesin maksiimi, että muoto on sisällön toteutuma, tuntuu itsestäänselvyydeltä, eikä herätä minussa juuri mitään. Kolmas teesi kuitenkin on jo hyvin etäällä ensimmäisen teesin käytännöllisyydestä. Miksi havainnon pitäisi välittömästi johtaa toiseen havaintoon? Mitä mieltä tuollaisessa tempon määrittelyssä on? Beat-runouden ja sen johdannaisten poetiikalle tuollainen maksiimi varmasti on mitä käytännöllisin ja epäilyt ylittävä, mutta minkä tahansa muun poetiikan kannalta voi olla äärimmäisen välttämätöntä, että havainto systemaattisesti pysäytetään, tai että havainto johtaa takaisin itseensä, tai että havaintoa pyritään välttämään kaikin tavoin, tai että havaintoa pitkitetään ja että se vaivihkaa muuntuu toisenlaiseksi niin, että ehkä ollaan siirrytty jo toiseen havaintoon, tai mitä tahansa muuta.</div><div><br /></div><div>Se, mitä Olson kutsuu kineettisyydeksi mahdollistaa juurikin tällaisten havainnon ja tempon muunnosten tunnustelun, käytännöllisen kielellis-ruumiillisten pulssien ja virtauksien, siirtymien ja taantumien aistimisen. Kineettisyyden samaistaminen nopeatempoiseen muka uusien havaintojen sarjatuleen on vain volyymiharha: intensiteetti voi muodostua niin monesta muustakin asiasta kuin reaktiivisesta varioinnista tai mitä se havainnoista havaintoihin siirtyileminen sitten onkin (sehän voi olla montaa). Kineettisyyden samaistaminen nopeatempoiseen sarjatuleen on sama harha kuin se, mikä tuottaa loputtomasti geneeristä punkkia, rokkia tai poppia, joka muodoltaan muistuttaa monia nerokkaita taideteoksia (<a href="http://www.youtube.com/watch?v=ATqt4CgMjBY">Patti Smith: Land/Horses</a>), mutta tuntumaltaan, energialtaan tai kokonaisvaikutelmaltaa on jotakin täysin muuta.</div><div><br /></div><div>Olsonin kolmannen teesin harha tuottaa kulttuuria, säkeenmuodostuksen mekaniikkaa, joka sumentaa ensimmäisen teesin ehdottamaa avointa havainnointia ja säkeenmuodostuksen orgaanisuutta korostavan työskentelyn mahdollisuutta.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2628909305259426563?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-23318600653295810072011-09-19T22:50:00.002+03:002011-09-19T22:55:23.501+03:00<div><br /></div>ja kissanpoikasen parantuva jalka särkyi uudestaan<div>musta kissa tummalla matolla puolivalossa</div><div>ja otsa edellä kävelet</div><div>sen päälle</div><div><br /></div><div>jostain syystä se oli ainoa tapa katkaista päämääräsi</div><div>keskellä huonetta</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div>kuulen aina kun tulet portaita alas</div><div>tähän monien oviaukkojen tilaan</div><div>kuu katselee huoneeseesi silloinkin</div><div><br /></div><div>lohikäärmepuun ruska</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2331860065329581007?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-50121331485162559682011-09-18T15:54:00.003+03:002011-09-18T15:56:30.396+03:00<div><br /></div><div>irtaantua metsään</div><div>kalibroitua suppilovahverotaajuudelle</div><div>eikä paluumatka meinaa millään taittua</div><div><br /></div><div>jostain syystä pihassa on viisi kissaa</div><div>vaikka ei niitä kaikkia kerralla voi nähdä</div><div>yhdellä vasen takajalka poikki</div><div><br /></div><div>kuvassa sormet harottaa kuin vahveronalut</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5012133148516255968?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-22385017579063817362011-09-17T19:57:00.002+03:002011-09-17T19:58:54.249+03:00<div>=== POLICE LINE DO NOT CROSS === POLICE LINE DO NOT CROSS ===</div><div><br /></div><div><br /></div><div>bäng bäng</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2238501757906381736?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-34774979426283780422011-09-16T11:38:00.001+03:002011-09-16T11:40:25.044+03:00Jostain syystä seuraava oivallus oli pitkään minulle keskeinen, ellei keskeisin kielikäsityksen ja siten poetiikan lähtökohta:<div><br /></div><div>"Helen Kellerin epävarmuus siitä, ovatko hänen pimeyden aikansa muistot ajatuksia, on suurin todistus siitä, että ajattelu ei ole kielellistä ja kieli ei rajoitu sanoihin. Se, mitä toisella puolella opetataan, ei kelpaa ohjenuoraksi ensimmäiselle puolelle."</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3477497942628378042?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-31881881651620643582011-09-15T12:21:00.003+03:002011-09-15T12:22:38.754+03:00<div><br /></div><div>pyydän että suljet silmäsi</div><div><br /></div><div>jostain syystä seinät ovat nyt paperinohuet</div><div>ja kuulet naapurisi äänet</div><div>kun hän valmistautuu tai pukee</div><div>kynttilän sydämen tuleen</div><div><br /></div><div>rasia jossa on pieniä metalliesineitä</div><div>ei pelkkiä nauloja tai haarukoita</div><div>kaatuu</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3188188165162064358?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-61363572086082411032011-09-14T23:10:00.003+03:002011-09-14T23:19:22.312+03:00<div><br /></div>ojensit muistikirjani toiselle ihmiselle.<div><br /></div><div>luen tietämättäsi kirjaa, josta osan olet kirjoittanut - mutta en tiedä minkä osan. niinpä kohtaamisemme jää myös minulta huomaamatta.</div><div><br /></div><div>akku loppuu tai puhelin suljetaan.</div><div><br /></div><div>hevonen raatelee ihmisen; tieltä löydetään pääksi tunnistettava kasvoton möykky.</div><div><br /></div><div>yöllä katselen unessani kuinka ystäväni iloitsee, päivällä unessani itken kurittomasti. herääminen muistuttaa kirjavien piirrustusten pesemistä pois niin että tummanvihreä liitutaulu paljastuu.</div><div><br /></div><div>tunnustus johtaa tunnistamisvaikeuksiin.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-6136357208608241103?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-81844604623484748282011-09-12T21:42:00.006+03:002011-09-12T21:49:25.093+03:00Haluaisin kirjoittaa analyysin siitä, ovatko pitkälliset runouskeskustelut <a href="http://www.luutii.ma-pe.net/">Luutii</a>-blogissa (lähinnä Aksun ja Maarian kulmilla - muut Luutiin blogit ovat keskimäärin vähäkommenttisia) menettäneet tolkkunsa ja mielenkiintonsa. Mutta analyysi olisi tähän hetkeen vähän liian raskas homma. Niinpä tyydyn vain toteamaan tämän epäilykseni ääneen. (Esimerkki kitkaenergian tuottamisesta - mutta mihin sen hyödynnän/hyödynnämme.)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8184460462348474828?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com24tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-51516359593932670722011-09-12T13:33:00.004+03:002011-09-12T21:20:12.968+03:00Ilahduin ja hiljenin eilen illalla tullessani Turkuun, kun Eerikinkadulla aivan lähellä toria löysin eri puolilta katua kaksi valokuvaa. Ne esittivät paikoilla ennen sijainneita rakennuksia, jotka oli purettu uusien tieltä. Molempien kuvien edessä oli ulkotuli.<div><br /></div><div>En tiedä, kenen tuomia kuvat olivat, mutta tänään niitä ei enää näkynyt.</div><div><br /></div><div>Toin ystävänikin katsomaan niitä. Ja päädyin näyttelyoppaan rooliin, kun joku nuoripari ihmetteli, mitä kuvat olivat ja koetin selittää.</div><div><br /></div><div>Kuvat tietenkin muistuttivat niitä, joita joskus jätetään vaikkapa kolarien uhrien muistoa kunnioittamaan. Tekona dokumentaaristen valokuvien asettaminen julkiseen tilaan muistuttamaan tuon saman tilan menneisyydestä on kaunis. Julkisen tilan tuhoaminen ja uuden rakentaminen toisien ideologisten ja taloudellisten periaatteiden nimissä on jatkuva oire yhteiskunnan rationalisoinnista. Koneille rakennettu ympäristö. Urbaanienkin elinympäristöjen katoaminen tuottaa muistin rappeutumista ja siten paikallisidentiteettien hapertumista.</div><div><br /></div><div>Esitys, jonka teen 5.10 Lemminkäisenkadun ja Itäisen pitkäkadun kulman sisäpihalla, voi liittyä jotenkin näihinkin pohdintoihin.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5151635959393267072?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-236426837604308882011-09-07T22:54:00.002+03:002011-09-07T23:00:46.762+03:00et ehkä huomannut että pelkäs-<div><br /></div><div>tään katuja muistelemalla pääs-</div><div>in samoille kulkureiteille</div><div><br /></div><div>jotain heitettiin ilmaan</div><div>sen läpi kuljettiin ja annettiin</div><div>lisää sen laskeutuessa</div><div>lattioille joilta astuttiin kynnyksille ja yli</div><div><br /></div><div>et ehkä huomannut että pelkäsin</div><div>mutta sen voimalla</div><div>pelkästään katuja muistelemalla pääsimme samoihin askeleisiin</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-23642683760430888?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-7957898937095597612011-09-01T21:40:00.003+03:002011-09-01T21:45:47.183+03:00<div> <br /></div><div>Tiedän, että minulla on lukijoita. Blogi on nopea väline. Tapani tehdä blogia on huitova, pyrähtävä ja unohtava. Käsitykseni lukijoistani on, että he saattavat olla pidemmässä ajassa kuin kirjoittamiseni. Jääkö blogi elämään tarpeeksi kauaksi aikaa? Onko sillä riittävä paino, että vaikkei se katoaisi ajassa, se vetäisi puoleensa toisen ajan lukijaa? Kirjamuoto on minulle ja lukijoilleni ilmiselvästi tässä mielessä hedelmällisempi. Mutta en tiedä, miten ja kuka lukee blogiani. En jaksa seurata kävijätilastoja, joista tiedän kyllä että ne heilahtavat yläkanttiin "ajankohtaiseen" aiheeseen puuttuessani. Lukijani ei ole kiinnostunut ajankohtaisuudesta, ja jos onkin, hän ei lue minua saadakseen tietää ajankohtaisuuksia, mutta ehkä ymmärtääkseen ajankohtaisuutta. Ajankohtaisuuden ymmärtäminen ei voi perustua ajankohtaisuuteen - on oltava ulkopuolinen paikka, josta ajankohtaista tarkastella. En väitä, että pystyisin ajankohtaisuuden ymmärtämiseen suoraan (en toistaiseksi edes yritä), mutta ehkä kirjoituksiani voi käyttää sen tarkkailupaikan rakentamiseen. ... vapaasti tilkitty? : Rajankohtaisuus. Vuosikymmeniä odotettu, sitten äkisti löydetty. Ja kaikki on toisin - ryhdytään odottamaan jotakin muuta. Sauna lämpiää useita kertoja ennen kuin se tapahtuu.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-795789893709559761?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-81597697369576472512011-07-19T22:04:00.000+03:002011-07-19T22:05:54.209+03:00<p style="margin-bottom: 0cm"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm">Missä yleensä on kenenkään puhetta? Ei missään ole.</p> <p style="margin-bottom: 0cm">Ei kenenkään puhetta tarvita.</p><p style="margin-bottom: 0cm"><br /></p> <p style="margin-bottom: 0cm"></p><p style="margin-bottom: 0cm">Sitoutua voi vain tulevaan (kieleen)</p><p style="margin-bottom: 0cm">siihen mitä ei ole</p><p style="margin-bottom: 0cm"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm">En tarvitse runoja jotka voin kuvitella</p><p style="margin-bottom: 0cm">siksi kirjoittaminen on epävarmaa</p><p style="margin-bottom: 0cm">On vaikeaa kirjoittaa mieletöntä</p><p></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8159769736957647251?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-10802856510194064292011-06-01T21:55:00.001+03:002011-06-01T21:56:43.680+03:00<div><br /></div>jokin ei käsitä mitä olen, mitä olemme<div>se jäljittää, selaa hetkiä joissa olen, joissa olemme</div><div>käy läpi, käy ympäri</div><div>ja silloin lakkaan, lakkaamme</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1080285651019406429?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-83614779058986369222011-05-24T11:55:00.001+03:002011-05-24T11:57:16.715+03:00<div><br /></div><div><br /></div><div>vastapäätä istuva mies kertoo meille että tulee rankkasade</div><div>eivätkä nuoret enää makoile rannoilla</div><div>mutta veden pitäisi tulla ensin vähän ja vielä vähän</div><div>että maa voisi imeä suuren sateen</div><div><br /></div><div>laihan kehityvammaisen miehen ulosjännittynyt kieli</div><div>hänen suunnistaessaan bussin 39 käytävää istumapaikalle</div><div>kieli on voimakas, eteenpäinkompassin neula</div><div>ei suorina kurottuvien käsien tuki pyöreistä metallitangoista</div><div><br /></div><div>marja mattlarin kieli, kun se liikkuu alahampailta kitalaen etualaan</div><div>alahampailta kitalaen taka-alaan ja uudelleen alas ja ylös taipuen</div><div>kun hän laulaa: en kadu ketään niistä jotka syliini suljin </div><div>heitä sentään rakastin</div><div><br /></div><div>sinun on vaikea kuunnella </div><div>sillä ette ole tulleet samalta pysäkiltä</div><div>hän jää pois pian ja myönnät, että hänellä on hyvät silmät</div><div><br /></div><div>sade tulee ja metsä on kostea kun menemme katsomaan kalliolle </div><div>auringonlaskua</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8361477905898636922?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-51763891223062072952011-05-11T12:50:00.001+03:002011-05-11T12:52:32.436+03:00<span class="Apple-style-span" style="font-family: arial, sans-serif; font-size: 13px; border-collapse: collapse; "><div>, kysyi Todellisuuden tutkimuskeskuksen <a href="http://esitys.todellisuus.fi/">Esitys</a>-lehti, ja nimiseni runoilija vastasi näin:</div><div><br /></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family: arial, sans-serif; font-size: 13px; border-collapse: collapse; "><br /></span></div>En tietenkään voi vastata, mitä on todellisuus. Ehkä tahtoisin, mutta mitä oikeastaan silloin tahtoisin, esimerkiksi lukijalle? Kirjoitan kysymystä vasten, sillä se koskettaa sitä, miksi ylipäätään ja erityisesti tahdon kirjoittaa. Jos onkin niin, ettei todellisuudesta voi kirjoittaa, voiko todellisuudessa kirjoittaa? Onko kysymyksessä todellisuutta haikailevan kirjoittajan ainoa mahdollisuus? Kysymys on pienoinen muutos kielellisen rangan asennossa. Muutos, kuten: hylätä suoraan viittaavat ilmaukset ja etsiä ilmauksia, jotka kehkeytyvät kirjoittaessa ja luettaessa kokemuksellisesti. Tai vain kompastua. Juon jäähtynyttä teetä, keväällä.</span><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5176389122306207295?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-24333206352646587812011-05-03T10:21:00.001+03:002011-05-03T10:22:24.442+03:00<div><br /></div><div>olen matkalla</div><div>olen kulkenut jo hyvän matkaa</div><div>ja vastaan tulee ihmisiä</div><div>joille voin kertoa missä oli lähde</div><div>ja miltä mäeltä näkee kauemmas</div><div><br /></div><div><br /></div><div>eräässä paikassa vähän polulta sivussa</div><div>kasvaa kalliolla, rinteen alla vahva mänty</div><div>kuitenkin niin lähellä polkua että sen voi huomata</div><div>rinnankorkeudella männyssä on kaarnaton kohta</div><div>johon on kirjoitettu:</div><div>"laskeudu sieluusi sinä alaskatseinen poika</div><div>älä anna hepeneitteni liikuttaa sinua</div><div>onko sielussasi kärpän mentävä aukko?</div><div>minulla on ainakin viisi kärppää"</div><div>jos löydät männyn, sinulle on siihen kirjoitettu jotakin muuta</div><div><br /></div><div>toisaalla keskellä polkua erään laakean ja leveän kiven päällä</div><div>on toinen, hieman pienempi laakea kivi</div><div>siihen tullessani nostin pienempää kiveä</div><div>ja luin kiven pohjasta:</div><div>"matkusta hiljaa, tunteetta</div><div>minä olen sinun tunteesi"</div><div>ja samassa ymmärsin että koko polku on tuon yhden kiven varassa:</div><div>kuljen ylösalaisin</div><div>männynoksan alapinnalla enkä ollut huomannut mitään</div><div><br /></div><div>tiedän, ettei mäntyyn ja kiveen ole kirjoittanut sama olento</div><div>kumpikaan tuskin ihminen</div><div><br /></div><div>on erikoinen, kuukausien mittainen hidas tunne</div><div>kun kärppä hyppää sielun läpi:</div><div>kärppä on hyvin suuri</div><div>olen itseasiassa mitättömän kokoinen siihen verrattuna</div><div>ja se etenee sisälläni kävellessäni tätä ylösalaista maailmaa</div><div>en olisi arvannut että männyn kainalokuopassa kasvaa tällainen metsä!</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div>rakkaudella,</div><div>aina hämmentynyt jonimatti</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2433320635264658781?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-43896783134565106532011-04-28T20:46:00.004+03:002011-04-28T20:59:18.289+03:00<div><br /></div><div><a href="http://www.sixfingerstheatre.com/">Ishmael Falke</a> sanoi, että pitäisi keksiä genetiivi, jonka merkitys olisi "kaikkien"</div><div>Ehdotin, että suomessa se olisi pääte -mi</div><div>Se olisi lähellä monikon ensimmäisen persoonan muotoa -mme, mutta muistuttaisi myös yksiköiden genetiivipäätteestä</div><div>"Taloni on talomi.", sanoi Ishmael</div><div>Nyt tulin ajatelleeksi, että tarvittaisiin myös genetiivi merkityksellä "kaikkien, myös niiden, jotka sen haluavat omia"</div><div>Sen pääte suomessa voisi olla -aöi</div><div>Muoto kuvaisi käsitteen monimutkaisuutta (hankala käytettävyys) ja kattavuutta (aasta ööhön)</div><div>Lopun i kuvaisi tietenkin omimishalua</div><div>Kuka sanoisi: "Taloni on taloaöi."?</div><div>Keskusteluun kaikkien omistusmuodosta päädyttiin kiertoteitse Ishmaelin kysyttyä aiemmin, mitä olinkaan kehitellyt suomen verbien <a href="http://punaistamaitoa.blogspot.com/2007/03/muistutukseksi-suomen-kielen-duaali.html">duaali</a>muodoksi</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4389678313456510653?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-50614260238091188692011-03-21T09:34:00.003+02:002011-03-21T09:37:42.631+02:00<div><br /></div>pitää hengittää tää kieli ulos<div><br /></div><div>sen on sit pakko palata sisään muodostuneeseen tyhjään hengityksen myötä</div><div><br /></div><div>ehkä se on tosi hidasta</div><div><br /></div><div>ensin ulos</div><div><br /></div><div>sitten...</div><div><br /></div><div>keitä me edes ollaan?</div><div><br /></div><div>sulatella jotain mikä ei kuulu sulle ja sit siitä tulee jotain minkä kuulet</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5061426023809118869?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-59298341761184940172011-02-22T13:37:00.002+02:002011-02-22T13:43:41.781+02:00<div><br /></div><div>Vähän yli vuosi sitten istuin Kirjakahvilassa editoimassa Kaikki kulkee ruumiin läpi -esseetä <a href="http://www.runokauppa.net/index.php?main_page=product_info&amp;cPath=1&amp;products_id=10">(ks. tää)</a>, kun kahvilan myyjä pisti soimaan jonkin englanninkielisen, kirkkaan pop-levyn. Musiikki läpäisi kirkkaan keväisen päivän ja lukuhetkeni, mutta myyjä ehti vaihtua levyn puolessa välissä, enkä ehtinyt kysyä, mistä musiikista oli kyse. Toinen myyjä ei tiennyt, mutta levyssä luki "lungs". Nimi sopi tilaani täsmällisesti, mutta meni jonkin aikaa, ennen kuin onnistuin selvittämään, että oli kysymys <a href="http://www.youtube.com/watch?v=7nxO-yPQesA">Florence + The Machinen</a> levystä, ja että sen oli laittanut soimaan <a href="http://www.myspace.com/maikkookaikko">Maikkoo Kaikko</a>.</div><div><br /></div><div>Tänään on ehkä samantapaista iloa ilmassa.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5929834176118494017?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-14694819571512109392011-02-21T21:13:00.001+02:002011-02-21T21:14:17.501+02:00<p style="margin-bottom: 0cm; font-style: normal; text-decoration: none"><br /></p> <p style="margin-bottom: 0cm; font-style: normal; text-decoration: none"> Vuori, mustaa kiveä, ja sen laella tuuheat lehtimetsät, pitelee korkeutensa varassa valaistua kaupunkia. Matka kaupunkiin on suora ja vaativa. Jyrkänteet ovat lähes kiellekkeettömät, sileäksi kuluneet kuin jokin jättiläinen olisi silittänyt vuorta vuosisatojen ajan ja sitten lähtenyt tiehensä. Musta kivi ei halkea helposti. Kovalla työllä vuoren rinteille on hakattu ja koverrettu polkuja ja portaikkoja siellä, missä luonnonmuodostelmat eivät päästä kulkijaa etenemään. Nämä reitit ovat kaupunkilaisille elinehto, ainoa tapa kohdata vuoren alla levittäytyvien laaksojen hedelmällinen toinen maailma. Kesällä mustat rinteet ovat hyvin kuumia, talvella jää tekee niistä arvaamattomia ja liukkaita, lumivyöryjen mahdollisuus tekee kiipeilijöistä valppaita. Mutta kaupunki on kaunis ja metsä, joka sitä ympäröi salaperäinen ja pyhä. Vuoren korkein kohta on metsän hallussa ja kaupunkilaisten tärkein rukouksen paikka. Yöllä laaksossa kulkija voi kuvitella kultaisen kaupungin, kun tulet loistavat ikkunoista ja vyöttävät vuoren laen elävillä valopisteillään. Kaupunki kiertää koko vuoren. Kaupungissa puhutaan kieltä, jota laaksossa osaavat vain harvat, lähinnä ne, jotka kaupankäynnin tai ajatusten vaihdon ajamana vierailevat vuorella säännöllisesti. Mutta heitä ei ole montaa. Kaupunkilaisista suuri osa jää asumaan synnyinpaikkaansa. Asukkaita ei ole järin paljon ja sankka metsä antaa heille mahdollisuuksia metsästykseen ja onpa siellä eräitä puroja, joista kalastaa, ja tietysti sieniä, marjoja ja yrttejä kerättäväksi.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1469481957151210939?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-62206962075951290152011-02-14T11:38:00.001+02:002011-02-14T11:41:39.111+02:00<div>Kissa, jolta opin paljon. Kuvan otti Sirpa Kortet; toivottavasti et pahastu, kun julkaisen sen tässä.</div><div><br /></div><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/-kshlVdlQKxg/TVj4jWhYbBI/AAAAAAAAARQ/BiarHKMaTpM/s1600/tassu.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 240px; height: 320px;" src="http://4.bp.blogspot.com/-kshlVdlQKxg/TVj4jWhYbBI/AAAAAAAAARQ/BiarHKMaTpM/s320/tassu.JPG" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5573477825095691282" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-6220696207595129015?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-8630649631183616512011-02-09T17:43:00.001+02:002011-02-09T17:44:27.717+02:00Edellisessä muistiinpanossa mainittu Maaria Pääjärven kritiikki esseistäni <a href="http://www.parnasso.fi/kritiikit/2011-02/luottamuksen-esseistiikkaa/">löytyy nyt Parnasso Kritiikki-sivustolta</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-863064963118361651?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-36212385097853396792011-02-01T20:48:00.003+02:002011-02-01T20:49:56.473+02:00Olen tänne flunssalepooni kuullut huhuja muuannelta Parnasson lukijalta, että kyseisen lehden uusimmassa numerossa olisi Maaria Pääjärven kritiikki esseekokoelmastani Ei mikään itsessään. Asia vaatii tarkempaa tutkimusta, joten jätetään se tähän muistimerkiksi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3621238509785339679?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-61214853165257680012011-01-12T09:53:00.001+02:002011-01-12T09:54:42.155+02:00Epäaktiivisuuteni vuoksi suosittelen Tiina Lehikoisen blogia <a href="http://sixdoms.blogspot.com/">Six Kingdoms</a>.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-6121485316525768001?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-13264645530549845872010-12-28T18:18:00.001+02:002010-12-28T18:18:34.985+02:00Tero Nauha <a href="http://teronauha.com/blog/?p=24">kirjoittaa </a>taide<i>maailmoista.</i><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1326464553054984587?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-15012456421420240702010-12-04T20:17:00.001+02:002010-12-04T20:17:57.422+02:00jos yllättäen tulisin tietämään että tämä kaikki on aivan turhaa<div>ei olisi epäilystäkään mihin ryhtyisin</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1501245642142024070?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-30713563482347123572010-12-04T00:02:00.006+02:002010-12-04T01:19:39.642+02:00<div><br /></div>Minun pitäisi kirjoittaa kirjaa, jolla on nimikin. En kirjoita, kirjoitan sinulle. Jatkuvaa kirjettä, palastelen aikaa kieleksi. Sanoiksi. Monet niistä voin arvata, ja annan niiden painua. Silloin huomaan lumen, se on painunut tiellä tiiviiksi, aidanvierellä se on kevyttä, vain pinnan pakkanen kovettaa.<div><div><br /></div><div>Ei oikeastaan tapahdu mitään. Vastapäisen talon seinustalla tikapuut ovat sen näköiset, että ne on pystytetty kissalle, jotta se pääsisi talon välikattoon. Sen näköiset, ettei niitä ole kavuttu aikoihin. Ehkä oravat kulkevat niitä useammin kuin kissa. Ehkä naapurin kissa useammin kuin talon kissa.</div><div><br /></div><div>Kahdeksantoistavuotias kissa, takkuinen, kankea vanha kissa, joka ei yllä nuolemaan selkäänsä, vatsaansa. Ne takuttuvat, paksu ja kova rakenne valtaa turkin, kasvaa kuin hidas kangas kissan ympärille. Sen alaselässä on kipuja, eikä se halua että silität sen hännänjuurta.</div><div><br /></div><div>Kirjoitan itselleni, poissaolosi on mielen taustalla ikään kuin tilana, jossa kynä liikkuu piirtääkseen jälkiä, sanoja, paperipinnan kaltaiseen itselleni suomaani läsnäoloon. Läsnäoloni on pehmeää ja rajallista, en kuitenkaan tunne sen rajoja. Haluan että ne sulavat. Annan niiden sulaa. Valua ylleni, sisääni, sillä minä olen huokoinen, reikäinen.</div><div><br /></div><div>Revitty uni. Pinnistävän muistin työ keskellä unta, kävellessäni joukon kanssa... yritän muistaa sinut, että olet, sinun hahmosi, tuntuman sinusta minussa, sitten sinun nimesi, kertoa sinusta - ja muistan nimesi väärin. Muistan oikein jonkin äänteellisen rytmin, etäisesti, mutta en huomaa unessa virhettäni. Hahmosi on sama, yhtä läheinen, yhtä sumea, etäinen, sisälläni. Mikään muistoni, tunteeni tai ajatukseni sinusta ei ole sinä.</div><div><br /></div><div>Mikään uneni hahmoista ei ole kukaan teistä, jotka siemennätte unennäköni, synnytätte itsennekaltaisia toisia hahmoja mieleeni, joka nukkuu. Enkä minä ole yksikään unennäkijä, jonka olen kohdannut itsessäni.</div><div><br /></div><div>On hyvin vaikea muistaa kiittää todellisuutta, esimerkiksi ruisleivästä ja voista. Kiitos. Myöhästyneet onnittelut ruumiilleni ruisvoileivästä! Se maistuu vielä suussani, kieli voi kaivaa hampaankolosta kastuneita leivänmuruja. Ehkä sinunkin kielesi yltäisi niihin.</div><div><br /></div><div>En ole menossa tästä mihinkään. Ei tämä johda mihinkään. Olet jo mennyt nukkumaan. Toivon, että olet saanut unen, lempeän pään, joka painuu kylkiluihisi, ne antavat myöten, toismaailmallinen kaasupilvi, hyvä uni, se on sisälläsi ja se ei ole sisälläsi. Uneksuu. Sinä ja se. Yhdessä, jakamaton uni.</div><div><br /></div><div>Muistimme monta kertaa ihmetellä kaiken aikaa tapahtuvan paljoutta niinä päivinä kun olimme yhdessä. Kahden järven välissä, korkealla niiden yllä, korkeamman ja matalamman järven yllä, niiden välissä. Miten maailmassa kaiken aikaa purskahdetaan itkuun, haukkomaan henkeä, nauruun, taivutaan suostutteluun, orgasmiin, taivutetaan oksaa, käynnistetään moottoreita. Joka hetki. Muistimme ihmetellä, luetella esimerkkejä. Jakamatta kaikki etenee toistuakseen, perääntyy palatakseen, palaa muuntuakseen, katkeaa alkaakseen, päättyy syttyäkseen, ajautuu päätökseen, kääntyy uudeksi, hyytyy, karahtaa, siirtää huomiota hetkessä toiseen hetkeen.</div><div><br /></div><div>Seinän takana on pakkanen. Seinän takana on piano.</div><div><br /></div><div>Hyvä olla.</div><div><br /></div><div>Hyvä unohtaa päämäärät, kirjoittaa vain.</div><div><br /></div><div>Pysähtymättä kynnykselle, johon lattiaa hiihtävät varpaat tökkäävät. Töksähdyksen aistimus on kuin yksi kopaus, joka siirtyy luita myöten nilkkaa, säärtä ja reittä ylös lantioon, värähtelee edelleen rankaa pitkin aivoihin, torson pehmeisiin lihaksiin, tajuisiin elimiin. Villasukka tekee siitä pehmeän. Ja sitten, saman jalan varassa toinen jalka nousee ja ylittää kynnyksen.</div><div><br /></div><div>Olemme toisessa huoneessa. Lämpötila muuttuu ja se otetaan vastaan vaatteilla, niiden läpi. Sinun olemisesi tuntuu täällä. Päätän niin. Valan sitä ruumiiseeni päätöksen läpi kuin kaataisin paksua marjamehua suppilon läpi vihreään seitsemän ja puolen desin lasipulloon, joka heijastelee lampun kellertävää valoa.</div><div><br /></div><div>En ole ottanut askeltakaan. Istun jalkapohjat lattiassa ja ajattelen sinua, vain erästä hahmoa, jälkikuvaa, jälkiaistimusta. Tuntuma.</div><div><br /></div><div>Tuntuu, että joku on yläkerrassa. Tiedän, että yläkerrassa ollaan.</div><div><br /></div><div>Kylänraitilla ei kulje ehkä ketään. Kuulen puhetta ylhäältä, liikkeitä. Sinä et ole siellä, mutta sinuuden voi siirtää siihen hahmoon, joka siellä on. Tiedämme tämän. Sinä hengittää kaiken aikaa miljardein erikokoisin keuhkoin ja kiduksin. Planeetan järisyttävä hengityskirjo. </div><div><br /></div><div>Vakaa vapiseva ymmärrys. Tällä hetkellä pihavalot sammuvat.</div><div><br /></div><div>Jatkan. Mitä? Sitä, että sormet eivät ajattele, vaan kenties kasvot. Sormet palautuvat mieleen ja rummutuksen kaltainen ääni korostuu. "Ajatukset katkeaa aisteilla. Aistit ajatuksilla." Ruumis kirjoittaa, mieli ottaa vastaan vaikutelmia kaikilta suunnilta, joita se voi suunniltaan menemättä sietää, kestää, kestäköön vielä, vielä muutamia aisteja, äänet, värit, valot, ihon ja sen yllä ja alla oleva tila ja liha, liikkuvat jalat, ponnistuksessa vavahtelevat reidet, jotka vapauttavat jotakin, mikä muistuttaa rintakehän jännitteistä, ei juuri minkäänlaiset tuoksut, lämpö talvivaatetuksen sisällä ja paljailla kasvoilla ja kämmenselillä tuntuva huoneviileys, ruisleivän ja valkosipulin ja inkiväärin ja vihreän teen jälkimaut kielellä, joka on hieman palaneen tuntuinen... ei tämä kaikki mahdu samaan hetkeen, jossa unohdan myös sinut. Yö, hetkeä valtavampi.</div><div><br /></div><div>Hetkinen. Avai... avaim... avais... aiv... ai... aih, aah... ...vistus, aist... mis... mi... mih... puhallus, ja pöydällä paksuja kovakantisia kirjoja, joiden kannet pysyvät alhaalla painovoimassa. Muistamme maan. Se on tämän talon alla, tämänkin talon. Vavistus, kun tajuan sen, ja tajuan huonetilan päälakeni yllä, kattoon asti pelkkää huoneilmaa. Yli metri. Sitten katto, ja yläkerta. Toisia huoneita. Toisia ruumiita toista lattiaa vasten. Tässä hetkessä. Näin laajennan sitä. Yössä. Hetki hetkeltä hetki laajenee ja supistuu, laajetessaan supistuu toisaalta, mitä muistankin, unohdan toista. Unohdan sinut, kirjoitan sen. Sisään näihin lauseisiin, jotka aavistuksen ajan tuntuvat pallealihaksen tasalla, lähinnä vasemmalla puolella selkärankaa. Vasemman ja oikean ero on perustava siinä missä minun ja sinun ero, kumpaakaan en osaa selittää. Yhteyden voi kutoa esiin, hitain siirroin... opin niistä sinulta. (Katselin, kuinka amerikanaasialainen mies opetti neuroottista sokeaa koiraa syömään rauhallisesti, manipuloi sen käyttäytymään tyynesti, odottamaan ruokaa, syömään hillitysti - televisiossakin, ammattiylpeyden kuorruttamanakin siinä on jotakin kiitollista.)</div><div><br /></div><div>Sinä - viimeksi jo kaksi olentoa samassa. Enkä minä eroa kummastakaan. Joistain syistä kaikki järjestyy kuten kaikki on, joistain syistä aistin järjestyksen tämän ruumiin kautta, välittämänä ja tähän ruumiiseen keskittyneenä. Ja silti unohdan, että sormet kirjoittavat. Mieli kirjoittaa. Kirjoittaa. Mikä? Lause.</div><div><br /></div><div>Sinulle, mmm... muistelen. Ylähuuli loiva v - tietty ilme, silmien muuntumat... kova kallo ja vuolas katse. Miten ne ovat tässä, hetkessä ne ovat, hetken.</div><div><br /></div><div>Ja kauempana nukut, toivottavasti, syvää unta.</div><div><br /></div><div>Ei varsinaisesti tapahdu mitään. Mandariininkuoret kohoavat pöydästä pöydän varassa. Kokonaisten mandariinien kuoret, kahdet avatut pallonkaltaiset. Kuivuvat, taipuvat pöydällä kuin hitaassa orgasmissa... josta ne eivät tule pääsemään pois... särkymällä, halkeamalla, maatumalla ne päästävät enstaattisen nautintonsa.</div><div><br /></div><div>Kuvittelen. Muodostan kuvitelmia havaintojen ympärille. Eritän mielteitä. Ne ravitsevat itseään minulla, mieleni kautta niihin vuotavilla tunteiden ja vaikutelmien jännitteillä. En lepää. Sen huomattuani lepään hieman enemmän, en lakkaa kirjoittamasta. Se ei juurikaan muutu. Lause, ja lause, kappale.</div><div><br /></div><div>Ja kappale. Kirje, ei kirje, mutta kirje. Sinulle, ei sinulle, mutta sinulle. Et ole se, mutta sinä olet siellä, minne kirje, kappale, lause kirjoittuu, minne kirjoitus suuton työntyy, jää, jäätyy... liukas polku lähteeltä koivujen ohi järven rantaa myöten ja sitten rannasta pois leikkipuistoon. Sitten ylös rinnettä. Järvien välissä.</div><div><br /></div><div>Voi jatkaa. Ei ole kiire. Ei tarvitse. Voi.</div><div><br /></div><div>Pysyä ja ottaa vastaan.</div><div><br /></div><div>Suu kiinni kirjoittaa! se ei lopu näin. Kurotan käden, painan kirjaa pöytää vasten niin, että saan ujutettua sormenpäät sen alle, tartun kansiin ja nostan kirjan lähemmäs itseäni. Avaan sen ja luen, sivun tai kaksi. On harvoja kirjoja, joita viitsin lukea, joita jaksan lukea muutamaa riviä enempää, joita jaksan lukea hyppimättä vähän väliä muutaman rivin yli, kiirehtien pois sen kielestä, mahdollisuuksista, joita se pitelee. Luen tätä kirjaa sivun, pari. Nyt kun avaan sen. Pidän kirjaa ilmassa, lähellä leukaani, silmät alas kohdistettuina. Lukiessa kirja alkaa painaa vähemmän. En muista sinua. Palaat mieleeni. Luen hetken ja ajattelen sinua. Et ehkä lukisi tätä kirjaa.</div><div><br /></div><div>Sitten suljen kirjan. Jokin minussa on ilahtunut.</div><div><br /></div><div>Kirjoitan: kyllästän ruumistani kielellä, jonka annan pois. Runo on yksiääninen, kääntäisin Paul Celanin lauseen. Ei ääni pysy samana, se on hetki, joka ei saippuakuplan tavoin puhkea törmätessään kuusenneulasiin tai parvekkeen kaiteeseen, vaan muuttaa muotoaan, kokoaan, tiheyttään, tilavuuttaan, sakeuttaan, väriään, suuntaansa... elää kitkasta. Jokin muu hetki, voin toivoa ja kuvitella, uskoa ja rakastaa, jokin muu hetki muodottomana hengittää kaikenmuotoiset hetket (kuin ilmakehä ottaa vastaan kaikki pakkasessa alaspainuvat savut ja hiiren puuhkutuksen).</div><div><br /></div><div>Ei ole kyse mistään. Kysymys ei koske mitään. Se jatkuu. Ehkä kuten jokin uni, joka jatkuu heräämisestä riippumatta, unennäkijän häipymisestä muuttumatta... sinä nukut. Heräät vielä, ja jokin unesta jatkuu sinussa, kuten elämäsi päivä sukeltaa uneen jota näet.</div><div><br /></div><div>Autotietä yöllä kulkee rusakko, kylän läpi matkustava yön eläin, jättäen autonjäljistä erottumattomia hyppypainalluksiaan tiiviiseen lumeen. Se kulkee ikkunani ohi, vasemmalta oikealle ja häviää seinän taa. Se ei koskaan ajattele minua. Kirjoitan sen tähän, sen pitkät korvat kuitenkin lyhyet kuin kaksi ohimoilta sojottavaa hiussaparoa. Jokainen hyppy liikauttaa korvia, pakkasessa kuulee toisin kuin helteessä.</div><div><br /></div><div><br /></div><div> </div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3071356348234712357?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-37699339833121028892010-12-01T12:39:00.002+02:002010-12-01T12:41:57.046+02:00- - Don't worry, the bus is coming<br />shall be the whole of the law<br />bus is the law bus in the love - -<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3769933983312102889?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-83029583640077970692010-11-29T21:48:00.001+02:002010-11-29T21:48:50.997+02:00en kerro sulle mitään siitä mitä nyt on tekeillä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8302958364007797069?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-64247952312000831702010-11-15T10:19:00.007+02:002010-11-19T18:30:47.609+02:00Seuraavan linkin takana on pitkällistä ja monipolvista, dramaattistakin <a href="http://www.luutii.ma-pe.net/?p=117">Varjonyrkkeilyä runouskeskustelusta</a>, jota Kasper Salonen tämän hetken viimeisimmässä kommentissä kiittää, mutta kommentoi: "Kaiken tän luettuani ja mitä moninaisempien ajatusten herättyä tuli mieleen (paitsi että pitäisi mennä nukkumaan) että sopisikohan mulle paremmin muutaman uuden runon lukeminen tai jonkun mun oman tekeleen editointi, kuin tähän keskusteluun liittyminen."<br /><br />Tämän voisin allekirjoittaa (joskin suluissa lukisi muuta kuin "nukkumaan" ja voisihan sitä lukea uusien sijaan vanhoja runoja).<br /><br />Nettikeskustelun tukirankana on loputtomasti assosioivien mielien tekstuaalinen yhteenliittymä. Loputtomasti assosioiva mieli ei voi ajatella mitään spesifiä ja tärkeää, pelkistynyttä ja tarkkaa, vaan lähinnä yleisiä aiheita. Kaikki yksityiskohtainen luenta ja analyysi vaatii muutakin kuin loputonta assosiointia. Nettikeskustelun moottorina on tunteellisesti reagoiva persoona, joka kiinnittää itsetuntonsa usein juuri loputtomasti assosioivan mielen kohteisiin. Tämä tukiranka-moottori-koneisto tuottaa taukoamatonta selvitystä (esim. tämä postaus taitaa enimmäkseen olla sitä), joka parhaimmillaan tuottaa puitteita tarkalle ajattelulle, uusille havainnoille ja muulle sellaiselle, mutta itsessään on silkkaa ja loputonta harhaisten minäkuvien ylläpitämistä tunnereaktioiden ajamalla assosioinnilla. Tästä syystä koen, että jonkin runokirjan avaaminen tai muutaman säkeen kirjoittaminen on olennaisempaa kuin runouskeskustelu netissä.<br /><br />Miten nettikeskustelussa sitten voisi paneutua johonkin tunteellisesti vähemmän automaattiseen ja ajattelultaan tarkempaan kirjoitteluun?<br /><br />Lisäys:<br />"Emme voi olla toistemme itsetunnot", kirjoitin jossain - ihanteellisessa keskustelussa kukin on itse vastuussa reaktioistaan ja ilmaisuistaan - mutta keskustelu ja ajattelu on silti jotakin enemmän kuin itseriittoisten yksilöiden vaihtoa. En sanoisi, että keskustelu jaettua ihmisten kesken, koska sen kokonaisuus nimenomaan ei ole <em>jaettua</em>. Ihanne... (Tämäkin kaipaa lisäyksiä, ehkä myöhemmin, ehkä ei.)<div><br /></div><div>Lisäys 2:</div><div><br /></div><div>Tärkeää julkisessa taidekeskustelussa olisi erottaa yksityinen persoona ja julkinen työ, ja jos se tuntuu mahdottomalta, synnyttää niiden välille mahdollisimman vähän negatiivisia kierteitä ylläpitävä suhde. Mikä on kirjallisen työn päämäärä? Suhteessa päämäärään voi nähdä, mitä tarvitsee tehdä ja mitä ei.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-6424795231200083170?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-82763818598236734252010-11-11T19:29:00.002+02:002010-11-11T19:42:09.016+02:00Monikeskistä kirjallisuuskeskustelua on syntynyt tuoreessa <a href="http://www.luutii.ma-pe.net/">Luutii</a> -blogilehdessä. Kulmauksensa Luutiissä on <a href="http://www.luutii.ma-pe.net/?cat=3">Maaria Pääjärvellä</a>, <a href="http://www.luutii.ma-pe.net/?cat=6">Ollipekka Tennilällä</a>, <a href="http://www.luutii.ma-pe.net/?cat=5">Aleksis Salusjärvellä</a> ja <a href="http://www.luutii.ma-pe.net/?cat=4">Risto Niemi-Pynttärillä</a>. Kaikki blogit ovat mainioiden miniesseiden alustoja.<div><br /></div><div>Pääjärven Luutu ja Salusjärven Valvontakomissio tuntuvat olevan dynaamisia runouskeskustelun - anteeksi vain - vahtikoirankoppeja, joista tarkkavainuiset ja aina valppaat blogistit haistavat ja haukkuvat kritiikin puutteita, runouden määrittelyn mahdottomuuksia, kirjallisuusinstituutioiden onttouksia ja muita minuakin sairaalloisesti kiinnostavia sanataiteellisia puitteita. Omankin kirjoittamiseni kanssa he jakavat perustavan ongelman: yksityiskohtaisen luennan vähäisyyden verrattuna hivenen teoreettiseen yleistason lätinään. Pääjärvi ja Salusjärvi lienevät kuitenkin kiinnostavimmasta päästä tällaisessa blogiesseistiikassa.</div><div><br /></div><div>Tennilän Valkoisen kohinan ote on jokseenkin pelkistetympi, hitaampi ja jollain tapaa sivustakuiskaava suhteessa "keskusteluihin". Tämänkaltaiseen suuntaan koen itsekin vetoa nettikirjoittelussa, vaikka nytkin vain esittelen lyhyesti ja ylimalkaisesti jotain blogeja.</div><div><br /></div><div>Niemi-Pynttärin Kun kirjoitan -blogin näkökulma kulttuuriin ja kirjallisuuteen on laajempi siinä mielessä, että aiheet eivät painotu ollenkaan tämänhetkiseen runouskeskusteluun, vaan pikemmin proosaan ja maailman aktiiviseen kuvitteluun. Ynnä muuhun.</div><div><br /></div><div>Mutta lue toki itse.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8276381859823673425?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-76117563501179260012010-10-15T15:55:00.006+03:002010-10-15T16:23:08.323+03:00<div><br /></div><div>(Ehkä tämä on vähän tämmöinen heinämiesnäyttely, pahoittelut siitä, mutta olkoon...)</div><div><br /></div><div>Robert Bresson, olkoonkin nero, kuvan ja ruumiin eron ymmärtäjä, ynnä muuta, on Antti Nylénin hyväuskoista fanitodistusta tarkasti lukemalla ollut myös <i>ruumiillisesti kuuro</i>. Nylén uuden kirjansa <i>Halun ja epäluulon esseet </i> sivulla 263 lainaa Bressonia: "Liian usein unohdetaan ihmisen ja hänen kuvansa ero ja vastaavasti se, ettei mitään eroa ole kuultavissa ihmisen äänessä valkokankaalla ja tosielämässä." </div><div><br /></div><div>Bresson on tietenkin oikeassa, että ihmisen ja ihmisen kuvan ero unohdetaan liian usein, siitä ei ole epäselvyyttä. Varmaa kuitenkin on, että ihmisiä, heidän ruumiidensa ääniä (ja myös omia ääniään) ruumiillaan kuunteleva ihminen havaitsee valtavia eroja äänitteen ja todellisessa tilassa liikkuvan äänen välillä. Tällainen ilmeisesti järjestelmällinen havainnontavan virhe asettaa Bressonin koko mainion taiteen epäilyttävään hämärään. </div><div><br /></div><div>Tiedän, että esimerkiksi performanssi- ja äänirunoilija Ide Hintzelle äänite ei riitä dokumentiksi ihmisäänestä. Oma kokemukseni on, että äänenpaineen suuntaaminen ruumiista tilaan (ja toisiin ruumiisiin) on huomattavasti täsmällisempää ilman äänenvahvistimia tai nauhureita. Äänite ei täysin estä sen kuulemista, missä ja miten ääni ruumiissa soi, mutta vaikeuttaa ja sumentaa sitä olennaisesti. </div><div><br /></div><div>Siksi "tallennettu puhe" ei ole "luontoa", ei millään muotoa. Jopa äänitteen vaikutelma on yleensä hyvin erilainen kuin "luonnollinen" ääni, jos vain <i>kuuntelee</i>. Nylén uskoo Bressonin virheen, koska sen tekee Bresson - muuten hän ei ehkä olisi tullut ajatelleeksi äänen ja äänitteen olemista, ne ja niiden ero kun liian usein unohdetaan.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-7611756350117926001?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-43236491099090750242010-10-08T11:22:00.006+03:002010-10-08T11:26:49.508+03:00<div><br /></div>- me saadaan nähdä kun maailma muuttuu<div>(hiljaisuus)</div><div>- ... jaha...</div><div>(naurua)</div><div>- ellei kuolla ensin</div><div>- milloin se muuttuu?</div><div>- no nyt</div><div>- joo, nytkin tippu yks lehti</div><div>- ja vielä joku hyttynen lentää</div><div>- taas tippuu lehtiä</div><div>- yks... ja taas, ei se onkin lintu</div><div>- linnut syntyy noin</div><div>- ai lehdistä?</div><div>- joo, kaikkein lentokyvykkäimmät lehdet muuttuu kesken pudotuksen linnuiksi</div><div>- ja lehdenriekaleet kärpäsiksi, vai?</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4323649109909075024?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-42954202299344312702010-10-03T16:38:00.004+03:002010-10-03T16:50:34.689+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_ElrGW6uscWo/TKiH3htaSII/AAAAAAAAARA/pM5HxlUkGPM/s1600/joutsijarvi_ei.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 156px; height: 230px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_ElrGW6uscWo/TKiH3htaSII/AAAAAAAAARA/pM5HxlUkGPM/s320/joutsijarvi_ei.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5523814330981304450" /></a><br />Kolmas kirjani, <i>Ei mikään itsessään, </i>on ilmestynyt Sanasadolta. Teos pitää sisällään esseitä, fragmentteja ja kirjeen.<div><br /></div><div>Takakannesta: "<i>Ei mikään itsessään </i>on kokoelma esseitä runoudesta ja taiteesta, niiden kohtaamisesta ja yrityksestä ymmärtää niihin liittyviä aineenvaihdunnan kaltaisia prosesseja.</div><div><br /></div><div>Taide, kuten kaikki inhimillinen toiminta, on monin tavoin riippuvaista itseään laajemmista kiertokuluista. Olennainen taide kysyy, keitä olemme ja miksi olemme täällä.</div><div><br /></div><div>Ei mikään itsessään paneutuu erityisesti kysymykseen kirjallisuuden ja ruumiin vuorovaikutuksesta."</div><div><br /></div><div>Teosta saa tällä hetkellä ainakin erinomaisesta <a href="http://www.runokauppa.net/tilaus.php">Runokauppa Kattilasta</a> ja muualta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4295420229934431270?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-31812644765638953142010-09-29T17:29:00.009+03:002010-10-06T11:02:33.464+03:00<div><br /></div><div>Koska minäkin käytän elämäni kallisarvoisia minuutteja lukien keskustelua ntamosta (<a href="http://laadunvalvontayksikko.blogspot.com/2010/09/ntamo-haastaa-wsoyn.html">Laadunvalvontayksikössä</a>, <a href="http://antiaikalainen.blogspot.com/2010/09/liian-hyvaa-kritisoitavaksi.html">Antiaikalaisessa</a>, <a href="http://neonvalot.blogspot.com/2010/09/jaa-rikottu.html">Neonvaloissa</a>),<span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span>sen sijaan, että pesisin ikkunoita, rakentaisin kompostia, kävisin sienessä, istuisin aloillani, <span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span>kirjoittaisin kritiikkejä, lukisin läksyjä tai kävelisin syksyvalossa, voin yhtä hyvin myös kirjoittaa aiheesta päästäkseni siitä:</div><div><br /></div><div>Ntamo julkaisi 2007 esikoiskirjani Tule on minun nimeni. Valitsin ntamon nopeuden ja luotettavuuden vuoksi. Luotettavuus on tietenkin subjektiivinen ja petollinen adjektiivi, pelkkä vaikutelma. </div><div><br /></div><div>Nopeus taas monen mielestä ei kuulu runouteen; vaikkapa Vilja-Tuulia Huotarinen toteaa: "- - nopeaa 'reagointiaikaa' en toivokaan, mikäli se tarkoittaa sitä että kirja pitäisi tuutata ulos aina kun se on kirjoittajansa mielestä valmis". Osa esikoiskirjani lukeneista ovat varmasti sitä mieltä, että sen olisikin pitänyt jäädä kypsymään - kuulun itse siihen lukijoitteni joukkoon, jolle Tule on minun nimeni hämäryyksineenkin on elävä kirja.</div><div><br /></div><div>Käsiksen valmistuttua ei Suomessa ollut kuin kaksi julkaisijaa, jotka näin kirjalleni mahdolliseksi: Savukeidas, jonka Hytönen oli osoittanut erityistä kiinnostusta tekstejäni kohtaan, ja ntamo, joka ällistyttävällä meiningillään houkutteli. poEsia näyttäytyi silloin liian helsinkiläisenä tai jotain sellaista, enkä lähestynyt heitä. Muut pienkustantajat eivät kiinnostaneet. Suuremmat kustantajat olivat jo osoittaneet joko, etteivät runoni niille kelpaisi, tai jos olivat kiinnostuneita, mitään ei tulisi tapahtumaan pitkään aikaan. Olin kyllästynyt siihen, että runoni olivat "kiinnostavia", ja siihen, että mahdollinen palaute, jota ilmeisesti oli kirjoitettu, jäi järjestelmällisesti saapumatta.</div><div><br /></div><div>Tiesin lisäksi aivan riittävän monta tapausta, joissa ison kustantajan kustannustoimittaja ei sitten ollutkaan voinut tehdä kustannussopimusta kirjasta, joka oli keskusteluissa aiottu julkaistavaksi. Olin lukenut monien kirjoittajien erinomaisia käsikirjoituksia, joita kukaan ei ollut julkaissut, vaikka samaan aikaan ilmestyi runouskäsitykselleni yhdentekeviä esikoisia ja muita runokirjoja. Oli selvää, että kustannusmaailma jarrutti, ja oli selvää, että harvoista runouden kustannustoimittajista vielä harvemmalla oli maku ja ymmärrys, josta olisi minulle runoilijana mitään hyötyä. (Jos tämä kuulostaa arrogantilta, mitä se ehkä onkin, voi kysyä, että kenen runouskäsitykseen, jos ei omaansa, tulisi luottaa? Nimim. "arvostettu kriitikko".)</div><div><br /></div><div>Niinpä en epäröinyt tarttua tilaisuuteen, kun Leevi Lehto Kuopion äänirunousseminaarin aamuna kertoi lukeneensa runoni yön aikana ja olevansa valmis julkaisemaan kirjan. Tietyistä editoinneista puhuttiin, mutta hän syystä tai toisesta veti minulle epäselviksi jääneet aikeensa pois. Itse muokkasin joitakin tekstejä vielä hieman. Ja, mikä ei olisi onnistunut kenties missään muussa kustantamossa, tein juuri sellaisen kannen kuin kirjaan kuuluu. Se on kaunis.</div><div><br /></div><div>Oli epävarmaa, saako esikoiskirjani minkäänlaista huomiota, ntamo kun oli vielä aivan uusi julkaisija, mutta lopulta kritiikkejä tuli ihan mukavasti ja kirjastot hankkivat kirjaa kokoelmiinsa.</div><div><br /></div><div>Viime maanantaina ntamo julkaisi toisen runokirjani Aloitan alusta. Alan laulaa. Leevi Lehto julkisissa puheenvuoroissaan painottaa, ettei toimita kirjoja, mutta yhteistyöni hänen kanssaan todistaa, että vaikkei hän ole puuttunut mihinkään julkaisemaansa tekstiini, hän on ollut erittäin valikoiva sen suhteen, mitä hän julkaisee. </div><div><br /></div><div>Leevi on voimakkaastikin vaikuttanut runoilijantyöni julkiseen osaan, eikä ole "tuutannut ulos" kaikkea kirjoittamaani. Kirjoitan todella paljon. Hän on myös ollut avoin keskustelemaan valikoimisensa periaatteista, tekstieni kirjoittamattomista mahdollisuuksista, siitä mikä on runoissani elävintä, eli monin tavoin teksteistäni suhteessa hänen runouskäsitykseensä. Työskentely on ollut erittäin antoisaa. Kohdallani Leevi on (poikkeuksellisesti?) toiminut kustannustoimittajana lähes perinteiseen malliin. Tämä on runoilijantyöhöni liittyvä kokemus ntamosta julkaisijana.</div><div><br /></div><div>Kriittinen keskustelu ntamosta ja kirjallisesta julkisuudesta ja kustannusmaailmasta on tarpeellista. Mikä ntamossa minua voisi häiritä, on sen kiteytyminen Lehdon kirjallisen persoonan ympärille. Kuten Aleksis Salusjärvi Laadunvalvontayksikkö-blogissaan kirjoittaa: "'Taideteoskokonaisuuksien' sijaan itse Lehto tuntuu korostuvan (kuten tässäkin tekstissä). Kustantajan ja taiteilijan roolit eivät sulaudu toisiinsa ollenkaan saumattomasti – brändiksi on teosten sijaan asettunut kustantaja Leevi Lehto." </div><div><br /></div><div>Tätä problematiikkaa haastan Leevin pohtimaan käytännössä; miten toimimalla ntamon kirjat näkyisivät paremmin, tarkemmin ja laajemmin ntamon tai "Leevi Lehdon" takaa? Kenties <a href="http://kirjantamo.net/">Kirjantamo</a>-verkkokauppa on eräs tällainen toimi.</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3181264476563895314?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-49790821585599199922010-09-24T18:03:00.005+03:002010-09-24T20:58:21.375+03:00Ennen kuin esseekokoelmani <i>Ei mikään itsessään </i>ilmestyy ensi viikolla, tänään ntamo julkaisi toisen runokirjani, nimeltään<div><br /></div><div><a href="http://ntamo.blogspot.com/2010/09/jonimatti-joutsijarvi-aloitan-alusta.html">Aloitan alusta. Alan laulaa</a>.</div><div><br /></div><div>Kuvailin kirjaa näin: “Kirjoitin kolmen talvikuukauden aikana haitarivihoksi taiteltuun 11 cm korkeaan ja 180 cm leveään harmaaseen arkkiin 25 pitkää riviä, joiden lomaan tuli pari piirrosta ja materiaalinäytteitä teestä, jota join ja läikytin. Kun kirjoitusprosessi katkesi päiviksi, aloitin alusta. Pitkä rivi ja väljä toistomahdollistivat ajatukselliseen jatkumoon palaamisen… Kirjoitus on ajatusten ja ihmisten yhteensattumisten jatkumo.”</div><div><br /></div><div>Kuvia alkuperäiskäsikirjoituksesta:</div><div><br /></div><div><img src="http://4.bp.blogspot.com/_ElrGW6uscWo/TJzl_kg3DEI/AAAAAAAAAQo/5cbJN2fxQV4/s320/Image3.jpg" /></div><div><br /></div><div><img src="http://2.bp.blogspot.com/_ElrGW6uscWo/TJzmSddavrI/AAAAAAAAAQw/9upkGj7gOGg/s320/k%C3%A4sis.jpg" /></div><div><br /></div><div><img src="http://1.bp.blogspot.com/_ElrGW6uscWo/TJzmmhekJqI/AAAAAAAAAQ4/SwMFSpp8TaI/s320/Image1.jpg" /></div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4979082158559919992?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-70161282601654899112010-09-23T10:13:00.001+03:002010-09-23T10:13:57.476+03:00Rakas ystäväni kirjoittaa: "Keväisen tuhkamyrskyn päivinä taivas oli tyhjä. Pohjois-Suomen yö kajasti kuuleman mukaan vihreänä ja päivisin auringon ympäröi epämuotoinen halo. Harmaa pilvi liikkui Eyjafjallajökull-jäätiköltä itään ja kaakkoon. Ilmatilan saattoi sulkea vain lentokoneilta. Kun Heathrow’n lentokentän valotaulut paloivat punaisella lähtöaulojen kaakeloiduissa autiomaissa, kiurun ja uuttukyyhkyn kevätmuutto oli jo täydessä käynnissä."<br /><br /><a href="http://netn.fi/lehti/niin-nain-310/paakirjoitus-310">http://netn.fi/lehti/niin-nain-310/paakirjoitus-310</a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-7016128260165489911?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-45441306817662621522010-09-10T15:27:00.000+03:002010-09-10T15:28:48.861+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_ElrGW6uscWo/TIokaqTKQCI/AAAAAAAAAQg/phDpDrOpuPU/s1600/img004.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 258px; height: 320px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_ElrGW6uscWo/TIokaqTKQCI/AAAAAAAAAQg/phDpDrOpuPU/s320/img004.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5515260734118445090" /></a><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4544130681766262152?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-32322973043961210362010-06-23T09:51:00.005+03:002010-07-22T23:21:59.855+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_ElrGW6uscWo/TCGvBWd9POI/AAAAAAAAAQQ/RurGNSUy8Ao/s1600/puussa.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 240px; height: 320px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_ElrGW6uscWo/TCGvBWd9POI/AAAAAAAAAQQ/RurGNSUy8Ao/s320/puussa.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5485858258859932898" /></a><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div>E I</div><div><br /></div><div><br /></div><div>M I K Ä Ä N</div><div><br /></div><div><br /></div><div>I T S E S S Ä Ä N</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div>tulossa syksyllä 2010</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3232297304396121036?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-66594358537326728902010-06-15T22:56:00.003+03:002010-06-15T23:02:21.020+03:00olin kuulolla. kiitos. naulattiin, vasaran varteen, vasaran kumivarteen naulattiin kuulakärkikynä tuhatkaksisataakolmekymmentäkahdeksan sivuisella pehmeäkantisella kirjalla, jonka paperiseen takakanteen tuli kuoppa, ikävä jälki muutamien kymmenien aukeamien läpi, kymmenissa aukeamissa lieventyvä, vähittäin katoava jälki. taskumikroskoopilla havaitaan naulaaminen vielä sivulla kahdeksansataakuusikymmentäneljä. sarjakuvan perkele on paljastanut meidät! luopunut runoilija on paljastanut meidät! unohdin jo - kiitos muistutuksesta. nyt on vasaran kumivarressa kuulakärkikynä pystyssä. kynän ja vasaran välinen kulma ei ole suora, se on pienempi kuin yhdeksänkymmentä astetta. se on noin kahdeksankymmentä ja viisi astetta. kynä ei ole suhteessa vasaraan samansuuntaisesti kuin vasaran nuija, mutta silti se vaikeuttaa vasaran kaikkinaista käyttöä. ehkä tämä kuvaa muistin epäselvyyttä. jossakin uskotaan, kun sanon, että kirjoittaminen väsyttää kädet. liian nopea kirjoittaminen. on muitakin raajoja kuin kädet ja jalat, vaikkei ihmisen ruumiilla. puun rungosta purkautuu ulos oksia. sähköjohdoista, mitä niistä purkautuu. sivusuunnassa. kuulakärkikynä on kuiva. se ei tule kumivarren läpi. pieni väsytyskoe.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-6659435853732672890?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-22891958536430808182010-06-15T22:54:00.001+03:002010-06-15T22:54:23.235+03:00<div>jalkapari.</div><div><br /></div>kolmijalka.<div><br /><div>tuhatjalkainen.</div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2289195853643080818?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-17017841699424808832010-06-15T22:53:00.001+03:002010-06-15T22:53:53.423+03:00pateettinen hiljaisuus.<div><br /></div><div>korvista leukaluuta myöten leuankärkeen jähmettyvä lihaskynnys.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1701784169942480883?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-3748351366171215042010-06-15T22:52:00.000+03:002010-06-15T22:53:03.300+03:00telepaattinen hiljaisuus<div><br /></div><div>nyt.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-374835136617121504?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-55595404053261789902010-05-17T21:31:00.002+03:002010-05-17T21:33:56.080+03:00kotilo - kodiksi, toiseksi ihoksi itselleen etanan erittämä kuori<div>henkilö - hengen itselleen suojaksi erittämä kuori vai hengeksi itselleen ruumiin erittämä kuori</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5559540405326178990?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-16429354408123725072010-05-17T19:28:00.001+03:002010-05-17T19:28:10.070+03:00sellivana<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1642935440812372507?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-32571287899015919802010-05-17T10:25:00.001+03:002010-05-17T10:25:25.267+03:00<p style="margin-bottom: 0cm"><span style="font-family:Times New Roman, serif;"><span style="font-size:100%;">tarkatatvina</span></span></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3257128789901591980?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-14113951111279477092010-05-15T19:45:00.001+03:002010-05-15T19:45:30.377+03:00<p style="margin-bottom: 0cm; line-height: 150%">En kykene kirjoittamaan valmiita tekstejä. En usko, että valmista tekstiä on olemassa: on vain tekstejä, joiden kirjoittaminen on keskeytetty. Tekstin valmiiksi saaminen on siis tekstistä luopumista. Otsikko on kutsumanimi.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-1411395111127947709?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-25934969942023669742010-05-15T10:57:00.001+03:002010-05-15T10:59:15.434+03:00<p style="margin-left: -0.2cm; margin-bottom: 0cm"></p><p style="margin-left: -0.2cm; margin-bottom: 0cm">Oli nimittäin erityisen hämmentävää katsoa, kuinka jokin (kamera) kuin jättiläiskäärme lähestyi kaukaa ylhäältä lavaa, sen keskellä mikrofoniständin edessä seisovaa kaunista mutta neutraalia naista, joka alkoi laulaa, käärmeen silmä asettui aivan hänen kasvojensa eteen, hieman yläpuolelle. Valkokankaalla vaikutelma oli tietysti toisenlainen kuin 1960-luvun pieniltä tv-ruuduilta. Laulava pää skannattiin kohde-esineeksi eri kulmista esityksen aikana: solisti ei katsonut kameraan, vaan kamera katsoi. Kamera oikeastaan tarkastelullaan rakensi esiintyjän katsojan sisään, esiintyjän, joka oli pelkistyneessä ja eleettömässä olemisessaan miltei puhdas ihminen. Kuvan rajaus piti myös mikrofonit ja tekniikan piilossa, joten kaiken kaikkiaan kyseessä oli antroposentrisen kuvahypnoosin luomisesta tuhansille silmille, mutta siten, ettei kukaan katsojista voinut häiriintyä kotonaan toisten läsnäolosta, vaan saattoi uppoutua aivoihinsa palavaan puhtaan naisen ikoniin. ”Televisio pienentää kaiken paitsi lähikuvakasvot.”</p><div><br /></div><p></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2593496994202366974?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-24883330577718408102010-05-14T18:24:00.002+03:002010-05-14T18:24:59.903+03:00arvasin, <a href="http://www.netn.fi/299/netn_299_tuusame.html">este-etiikka</a> ei ollut aivan uusi löydös<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2488333057771840810?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-82073608931568225792010-05-14T18:11:00.002+03:002010-05-14T18:23:09.697+03:00Viisataa merkintää, otsikko liikaa oikealla, fokus hukassa, kirjoittaja liian kiireinen Kirjan parissa, ei mitään jatkumoa suhteessa vanhempiin merkintöihin, paitsi peittämisen jäljet, väistöliikkeiden este-etiikka, huonosti maustetut vihjailut henkilökohtaisista kokemuksista, joista ei julkisesti kerrota, säteily kaiken sen läpi muutamiin silmäpareihin, ajatukset korjata tilanne, mietteet kolmesta ekologiasta, muistikuvat vatsanpohjan koettelusta, naapurin naurua pihalta, kerran tunnissa humiseva jääkaappi, hylättävät asunnot ja liian täysi kirjahylly, siitähän tämä alkoi, oli vain tyhjiä hyllyjä, nyt ne ovat tupaten täydet, ei paluuta alkuun, aloitan alusta, ei suunnitelmia jatkosta, hylättyjä luonnoksia, katkaistuja ajatuksia, ajateltuja katkoksia, lopettamattajättämistä, huolimattomia silmäyksiä ulkopuoliseen, ei vieläkään linkkilistaa, ei rohkeutta haukkua ja kiittää kaikkea sitä mikä yrityksiensä vuoksi ansaitsisi hakkuja ja kiitoksia, hengityksen paluu ja poistuminen, hengitykseen palaaminen ja pikainen unohtaminen, vielä muutama minuutti jääkaapin hurinaa, nesteen kiertoa jäähdytinjärjestelmän ohuissa metalliputkissa, ikkuna auki, naapurin laulua, lukukelvottomia pilkutettuja lauseita, ei vieläkään lisää piirroksia, ei kaaosmandaloita teille, ei valokuvia, ei ääntä, pellit on kiinni, tuhlausta ja odotusta, ainakin kaksi keskeneräistä käsikirjoitusta, joista en halua edes vihjata, äkkisyvää ajankulua, äkisti loppuvia päiviä, puhelinsoitton katkaisemaa lepoa, aamuherätys aina vähän aikaisemmin, flunssan vaeltelu päässä, se varmaan tunnustelee, keneen se on joutunut, minä yskin, en ole sopeutunut, nainen ja mies joille puhun, naiset ja miehet joille kirjoitan, ihmiset, sinä siinä, jääkaapin hiljentyessä, päiväpeitto, lattiamatto, puuhella, työpöytä, tuuletusikkuna, männynjuuri, sinkkiämpäri, kukkakaali, kellonviisari, villalanka, paperikääre, lattialista, musta, savunvalkoiset seinät, akustinen basso, ympärikäännetty kartta, varautunut johto, kulunut vyö, tippunut lehti,<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8207360893156822579?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-43406265933581355672010-05-11T11:55:00.003+03:002010-05-11T11:56:13.287+03:00<p style="margin-bottom: 0cm; font-weight: normal">Ehkä runouden todella pitää antaa olla. Michaux toteaa jossain aphorismissa että jotain "älä sotkeudu itseesi" tai "älä sotke itseäsi itseesi"...</p> <p style="margin-bottom: 0cm; font-weight: normal"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm; font-weight: normal">näin kerran unen jossa oli ikään kuin jokin tanssin tai tanssillisen pelin tai rituaalisen taistelun tilanne: kaksi riviä enkeleitä vastakkain, valkoisia ja tummia, tietysti, tummat ainakin olivat puvuissa, mutta siten että jos olisivat riisuuntuneet, mitään ruumista ei ilmeisesti olisi ollut, siis puku ja ruumis sama. oltiin kyykyssä, en nähnyt niitä valkeita koska olin niiden rivissä keskellä, mutta selvästi en ollut yksi niistä ainakaan täsmälleen. sitten jotenkin jotain noustiin mutta minua vastapäätä oleva musta enkeli syöksyi ja puri minua (en muista mihin). Heräsin siihen.</p> <p style="margin-bottom: 0cm; font-weight: normal"><br /></p><p style="margin-bottom: 0cm; font-weight: normal">Pelkkä.</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4340626593358135567?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-54997660034808667482010-05-06T09:09:00.003+03:002010-05-06T09:12:16.141+03:00Ehkä mä alan vaan lörpötellä teille? Häh... Ai näistä esineistä matolla, en varmasti, enkä varmaan myöskään tästä huoneesta, en siitä, mitä on seinällä tai mikä ei seinällä pysy... Ei, mutta mitä sitten, alanko inttää jotain, se olisi helppoa, koska hetken intentionaalisesti intettyään saapuu vastainttäjä, melko varmasti, ja sitten voi inttää, jos tekee sen riittävän hienovaraisesti, kenties vuosikausia - inttämisen on oltava hienovaraista, koska liian raaka tyrmäys kuluttaa energiaa ja jossain vaiheessa vastainttäjä kyllästyy, ja vastainttäjä tarvitsee myös riittävän laajan ja riittävän virheellisen tekstimassan, jota vasten inttää... Mutta tuo kaikki on niin vaivalloista...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-5499766003480866748?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-71310247926977988182010-05-06T01:23:00.002+03:002010-05-06T01:26:05.033+03:00Ääh, tää on nyt ihan päin, kun vaihdoin ton jo vanhentuneen otsikkokuvatuksen uudempaan, mutta eihän mulla ole nyt energiaa täsmentää mitään graafisia seikkoja, olkoon näin, olkoon näin ja odottakoon, kuten kaikki tähdellisempikin odottaa, kun olen sairastanut monta päivää ja levännyt niin paljon, että en saa tässä yössä unta, tartuttua unen ohimoista ("temples", eikö se ole ihan tarpeeksi lähellä temppeleitä...) ja kuka voi vastustaa päähän kohdistuvaa vääntöä... siksi ne tietävät pitää päänsä piilossa... ... ...<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-7131024792697798818?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-20010961167017298302010-05-04T20:12:00.003+03:002010-05-04T20:16:29.189+03:00Kappas, Timo <a href="http://www.timohannikainen.blogspot.com/">Hännikäinen</a> on kirjoittanut ammoin vaeinnutta blogiaan jo hyvän tovin ilman että huomasin mitään. En ole juuri mistään samaa mieltä hänen kanssaan<i> samalla tavalla</i>, mutta jotain viehättävää hänen kuivassa ja nyreässä kirjallis-katastrofaalisessa maailmassaan silti on, pakko myöntää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2001096116701729830?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-89662131192088643262010-05-03T16:15:00.001+03:002010-05-03T16:15:23.754+03:00olet vieläkin sinä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8966213119208864326?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-31600605306941043042010-05-03T16:13:00.001+03:002010-05-03T16:13:40.389+03:00yöllä tuntui selkäpiissä että sinusta tulee vahva ihminen<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3160060530694104304?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-42460665057080309132010-04-12T20:39:00.003+03:002010-04-12T20:41:48.875+03:00ensi kerran kuullessani sen aloin itkeä<div>kolme vuotta sitten</div><div>aivan äsken </div><div>kuullessani sen aloin hymyillä ja nauraa</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4246066505708030913?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-38683340028387003182010-04-06T22:43:00.004+03:002010-04-07T09:01:45.452+03:00<div><br /></div>aamulla ja päivällä ja iltaa kohden<div>seminaarissa <a href="http://www.mollecular.org/">pehmytkudoksinen organisaatio</a> franco <a href="http://megafoni.kulma.net/index.php?auth=34">bifo</a> berardin sooloa vasten</div><div>projisoi puolijaetuille mielen akryylimatoille vastuunjakamisen tilanteita</div><div>ihmistön kompostoitumista uudelleen tekojen melodiamassoiksi ja riitakoivuiksi</div><div>vaikka en ole varma pystymmekö mihinkään</div><div>jätin kysymättä monta kysymystä jotka eivät mahtuneet</div><div>eurooppalaisen tai ehkä ei sittenkään eurooppalaisen radikaalin ajattelun ilmastoon</div><div>ja pääni tukkeutui puheesta</div><div>ja sydämeni läikähti</div><div>kuullessani puhekyvyttömästä naisesta joka johdatti kevyin (haar?)niskoin</div><div>hullujen teatterin ja mollekulaarisen ihmisjoukon työpajaa</div><div>estäen ammattikoreografin harhaliikkeet</div><div>ja sydämeni läiskähti <a href="http://web.media.mit.edu/~monster/machinetherapy/">koneterapialle</a>, sillä minäkin laulan TAZ-</div><div>W-kadunpesukoneiden kanssa</div><div>kävelyllä pilvisessä illanmäärittämässä kaupungissa</div><div>kun kannan akryylimattoa</div><div>pois jokirannan työmaan roskalavalta</div><div>sen jälkeen kun olen puistellut maton teatterisillan kupeessa</div><div>nähnyt pölypöllähdyksien katoavan joenyliseen viileään iltaan</div><div>ja jättänyt jonkin mentaalityölaitoksen ulkopuolella nököttävien</div><div>valtavien kanervaruukkujen varaan likaisen</div><div>lumikasasta löytämäni lankun penkiksi</div><div>ja istunut siinä lepäämässä</div><div>muutamien leuanvetojen ja tasapainoaskelluksien jäljiltä</div><div><br /></div><div>uuu</div><div><br /></div><div>sssss</div><div><br /></div><div>uuu</div><div><br /></div><div>sssshhh</div><div><br /></div><div>uuuu</div><div><br /></div><div>sssssssss</div><div><br /></div><div>uuu</div><div><br /></div><div>sss...</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3868334002838700318?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-87889361153496415242010-03-25T09:49:00.001+02:002010-03-25T09:49:48.097+02:00<div>vain viittaus</div><div>vasn viittaus</div><div>vast viittaus</div><div>vastaviittaus</div><div><br /></div><div>- - -</div><div><br /></div><div>vain viittaus</div><div>viittaus</div><div>vaittaus</div><div>vasttaus</div><div>vasttaus</div><div>vastaaus</div><div>vastaus</div><div>vastaus</div><div>vistaus</div><div>viitaus</div><div>viittus</div><div>viittas</div><div>viittaus</div><div> viittaus</div><div>v viittaus</div><div>va viittaus</div><div>vas viittaus</div><div>vast viittaus</div><div>vasta viittaus</div><div><br /></div><div>- - -</div><div><br /></div><div>xznoo</div><div>sanoo</div><div>wqnoo</div><div><br /></div><div>kdfgoz</div><div>kertoa</div><div>k345oq</div><div><br /></div><div>sanoo</div><div>sa ll</div><div>sah99</div><div><br /></div><div>kertoa</div><div>iert0a</div><div>mertla</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-8788936115349641524?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-45716577233998145652010-03-18T10:19:00.005+02:002010-03-18T10:23:48.150+02:00Jokainen tätä lukemaan kykenevä, joka on tai ei ole huolissaan "fasisimista", "kolonialismista", "globaalista kapitalismista", "neoliberalismin ylivallasta" tai mistä tahansa vastaavasta maapallon laajuisesta poliittisen, taloudellisen tai ekologisen mielivallan käsittämättömyydestä<div><br /></div><div>lukekoon <a href="http://www.survivalinternational.org/info">Survival Internationalista</a> ja pohtikoon vakavasti seuraavaa askeltaan. Minäkin teen niin.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-4571657723399814565?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-75778374056851542322010-03-16T14:52:00.003+02:002010-03-16T14:55:04.357+02:00"The Church of England and others have also sold their shares in the company, because of their concerns over the Niyamgiri mining project." <div><br /></div><div>tuli vaan mieleen: osakkeita voi myydä, mutta voiko niitä tuhota?</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-7577837405685154232?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-39376051753499445442010-03-15T12:45:00.002+02:002010-03-15T12:47:29.473+02:00<div>Tässä on vanha kirjoitus Derridan Allekirjoitus tapahtuma konteksti –esseestä - olkoon tässä merkkinä kaikkiallisten kirjallisten pyrintöjeni keskenolemisesta.</div><div><br /></div><div>Derridan kirjoitus on esitys, jossa ”varsinaisen merkityksen mieli on ongelmallisempi kuin koskaan”. Derrida kirjoittaa kielen armoilla, kielentajun varassa, tietoisena kielen tapahtumisesta kirjoituksessa, ja hänen kirjoittajuutensa poissaolon ja läsnäolon kyseenalaisuudesta suhteessa kirjoitukseen. Enemmän kuin hänen käsitteelliset vääntönsä tai argumentaationsa, minua kiinnostaa kysyä, mitä voi oppia Derridan tekstin reflektiivisestä esityksellisyydestä, hänen retoriikastaan ja poetiikastaan, jopa käsitteellis-toiminnallisesta draamastaan. Kirjoituksen suhde ”kommunikaatioon” on uhattuna, ja Derrida pyrkii tekemään tätä uhkaa läpinäkyväksi ja päällekäyväksi sekä argumentein, että kirjoituksen tavoillaan: Allekirjoitus tapahtuma konteksti on välihuutojen, painotusten, pilkkomisten, paluiden, osoittamisten, kyllästymisen ja painostamisen esseistiikkaa. Derridan pääväittämä nähdäkseni on poissaolo kielen luonteena. Myös hänen käyttämänsä kieli, tai kieli johon hän antautuu, tai joka kirjoittuu hänen kauttaan, tai joka hahmottuu häntä lukiessa, painottaa läsnä olevan merkityksen hataruutta, ristivalotusta, liukkautta ja pakenevuutta. Luin esseetä sellaisessa tilanteessa, jossa minua suuresti ärsytti se, ettei Derrida tunnu pääsevän mihinkään, mutta on täysin oletettavaa, ettei hän mihinkään sellaiseen pyrkinytkään, mitä ehkä muka odotin. Odotinko jotakin havainto-idea-merkitys –tyyppistä, selkeää johdonmukaista ilmaisua, jota Derrida kutsuu ”ideologiseksi analyysiksi”, tarkoittaen ideologisella ideoihin kiinnittyvää tai sellaisia olettavaa kielikäsitystä, joka on (ainakin ollut) vallalla (länsimaisessa) ajattelussa ja kielisuhteessa.</div><div><br /></div><div>Minulle Derridan lukeminen on esitys, johon väistämättä osallistuvat eräät ystäväni, jotka ovat puhuneet minulle Derridasta monet kerrat. Itse en ole Derridaan tullut perehtyneeksi. Ei ole Derridaa (Derrida sanoo, ettei ole käsitteitä), vaan on vain työskentelyä käsitteellisen henkilön, sen tekstuaalisten esiintymisten, ja siihen liittyvien muistinvaraisten muiden ihmisten kohtaamisten muodostamien kielellis-muistillisten hahmojen kanssa (Derrida sanoo, että on vain työtä käsitejärjestelmillä). Konteksia ei voi täysin määritellä – ja se johtuu siitä, ettei ole olemassa mitään paikkaa, joka täyttäisi laboratoriotyhjiö-vaatimuksen, vaan jokainen paikka (käsitteellinen tai lihallinen) on toisiaan vastustavien tai voimistavien energioiden yhteisvaikutusta. Ei ole seinää eikä käsitettä, mutta on työtä, joka muodostaa seinän ja käsitejärjestelmän, on energiaa joka muodostaa betonin ja on tarkkaavaisuus joka tuottaa lukutilanteen (ja keskittymiskyvyn puutteen muodostaa tarkkaavaisuuden poissaolo).</div><div><br /></div><div>Allekirjoitus on akti, josta Derrida sanoo, että koska allekirjoituksien välillä vallitsee samuus, täytyy allekirjoittamisen tapahtuman olla irti hetken intentiosta, ja siten se on ikään kuin suhteessa johonkin ideaaliseen ”allekirjoitukseen”, joka tekee siitä legitiimin, vallansiirron (tässä olen jo poistunut ainakin osittain Derridan ajattelusta) välitysmenetelmän, jossa yksilö identifioituu jäljenjättämiseen, ja siten tuhoaa itsensä, pois-oleutuu. Oma kokemukseni allekirjoittamisesta on, että se on täysin vastenmielistä ja vaikeaa, oikeastaan ainoa tapa allekirjoittaa on joko esittää mieluista itseä, mikä vaatii hieman harjoittelua ja itserakkautta, tai sitten söhertää, joka esityksenä on oikeastaan anti-allekirjoituksellinen, joskin niin piilevällä tavalla, ettei kaupan kassa jää epäilemään visa-electron lappuseen jättämäni jäljen virallisuutta. Kuitenkaan se ei mielestäni ole todellinen allekirjoitukseni. Kysyin uutta passia hakiessani, onko väliä, vaikka allekirjoitukset eivät olisi aina samanlaisia, vaan erilaisia joka päivä. Virkailijaa ajatus huvitti. Ilmeisesti minulla on jotenkin vammautunut tai keskenkasvuinen suhde allekirjoitukseen. En mielelläni katoa triviaaliin kielijälkeen, en mielellään katoa toistuvasti keskenään identtisiin kielijälkiin, en mielelläni muodosta identiteettiäni toistuvasti keskenään identtisiin kielijälkiin katoamisista. En mielelläni muutu koodiksi. Toisto tulee Derridan mukaan sanskriitin sanasta itara, toinen, joka suomenkielessä merkitsee saitaa, siis sellaista, joka on takertunut johonkin omistamaansa, jota ei itse luultavasti välttämättä tarvitse, eikä halua siitä luopua edes tilanteessa, jossa joku toinen voisi siitä hyötyä häntä enemmän. Olen saita luopumaan itsestäni yhteisön hyväksi.</div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3937605175349944544?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-7654598473010898842010-03-14T00:49:00.001+02:002010-03-14T00:50:12.141+02:00sattumanvaraisia havaintoja eli todellisuuden järjestämiä kypsyyskokeita sielullisilla haarukoilla herkkään ja tyhjään lihaani<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-765459847301089884?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-38857865128683360282010-03-13T13:31:00.004+02:002010-03-14T00:55:57.881+02:00<div><br /></div><div>mistä tietää onko pommi suutari vai ihan vitunmoinen lataus</div><div>... kaikki ajallaan, kaikki ajallaan...</div><div>olen yksin sen kanssa, ei se enää valvota minua</div><div>... teen työtä päivällä, lepään yöllä...</div><div>joskus herään kuin olisit paikalla, enkä voi syyttää siitä pommia</div><div>mutta haluan olla rauhassa tässä täyttämässäni huoneessa - pommissa, </div><div>jos niin halutaan -, pyydän siis: mene pois ja pysy poissa</div><div>vielä ei ole aika syttyyslangan palaa</div><div>ehkä joku seuraa lehtien pikkuilmoituspalstoja</div><div>juuri sellaisten tilaisuuksien varalta, jollaista suunnittelen</div><div>en ole koskaan ennen rakentanut tällaista räjähdettä</div><div>oletko sinäkään? aurinkoisena päivänä</div><div>aion kävelylle betonimetsään: se on hakkuuaukea</div><div>kaadettu paljaaksi, valtavat, mielettömät kannot vain jäljellä</div><div>kiipeän samppalinnan talveksi suljetun uimalan läheisyyteen</div><div>katselemaan kannokon yli, unohdan pommini, unohdan työn</div><div>ja otan aurinkoa takaraivoon ja sydämeen, sulatan valoa vatsassa</div><div>niin, niin minä teen, solmin kengännauhat</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-3885786512868336028?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1138168191148459129.post-23554018089250179552010-03-13T10:21:00.002+02:002010-03-13T10:21:56.673+02:00<div><span class="Apple-style-span" style="white-space: pre;">? </span>Pedot eivät tapellessaan koske toisiinsa </div><div><span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span>ja sinuakin vain päästäkseen sisään:</div><div><span class="Apple-tab-span" style="white-space:pre"> </span>ne eivät voi vahingoittaa sinua (etkä ollut ennen niitä itsessäsi)</div><div><br /></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1138168191148459129-2355401808925017955?l=tilkkeet.blogspot.com' alt='' /></div>jonimatti joutsijärvihttp://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com0