maanantai 22. helmikuuta 2016
Töpö periytyy
Pekka Töpöhännän lukijat ovat varmasti pohtineet, voiko olla totta, että töpö periytyy. Hänhän menetti häntänsä rotan puremana lapsuudessaan, mutta sai kolme pentua, joista yhdellä täyspitkä häntä, mutta toisella puolikas ja kolmannella vain töpö - epäonnisia kehityshäiriöitä. Koulussa opetettiin, että Lamarck oli väärässä, eivätkä hankitut ominaisuudet periydy biologisesti. Niinpä paheksuin Töpöhännän kirjoittajan mielikuvittelua - eihän moista tapahdu saati voisikaan tapahtua. Oiva haastattelu National Geographicissa kuitenkin kertoo, sen ohella, että se kuvaa mieltä kiinnittävällä ja sydäntä virvoittavalla tavalla havaintoja kasvien älykkyydestä, muistista ja oppimisesta, joilla ei ole mitään tekemistä aivojen, eikä ehkä myöskään niin sanotun ja ihmisolennoille usein yliarvioiden keskeiseksi ja toiminnallisesti läsnäolevaksi uskotun itsetietoisuuden kanssa, kuten muuten ei ole mielestäni suurella osalla ihmisälykkyydestä, -muistista tai -oppimisestakaan (vaikka eihän siten koulussa opetettukaan - muutenkin suuri osa oppisisällöistä yleissivistävissä laitoksissamme on kyseenalaisia tai harhaanjohtavia, parhaimmillaankin suppeita ja yksinkertaistavia - otetaan nyt oikeinkirjoitus vaikka, sehän on vain mielivaltainen järjestelmä, jolla kieltä suitsitaan, mikä ei sen luovia voimia mitenkään lisää, vaikka joskus rakenteellista käytännöllisyyttä tuokin ajatusten muovailuun erääseen ihmisten kesken välitettävistä muodoista eli tekstiin), että Lamarckin on sittemmin todettu olleen oikeassa ja elämän mittaan hankittuja ominaisuuksia havaitaan periytyvän.
torstai 11. helmikuuta 2016
en mä muista miten se meni
valistua
vilahtaa
valahtaa
vilistää
villiintyä
valistaa
vihjaista
vahdata
vilaista
valaista
valastaa
valjastaa
havaintomateriaalia; inventaario sulassa helmikuussa
he säilyttävät vapauttaan kohteliaalla etäisyydellä toisiinsa
tasatahtisesti askeltaen, tuntien täydet vatsansa
kävellen takaisin hetkellisesti autioon toimistorakennukseen
kulkien muodostelmassa märällä kadulla, perätysten
seuraava aina etuviistossa edelliseen nähden, märällä kadulla
jossa lumensula- ja sadevedet sekoittuvat
sitten toimisto on taas hetkellisesti käytössä, rytmisesti täyttyen ja tyhjentyen
kunnes he ja heidän jälkeensä tulevat lopullisesti poistuvat
kunnianhimonsa paljastuu ryöppynä rintakehässä
hänen nähdessään esikuvansa työn hedelmät
kateuden rypistyessä riekaleiksi jotka tahmaavat
mielen, silti näkyy himmeä maisema kuin ylimalkainen kartta
kukkoloiden muodostelmat, määränpäät, ladut
niin jäiset että hän riisuu sukset voiteita säästääkseen
vielä hän talsii luomet muistin hämärryksenä, ryhtymättä täyteen jahtiin
kunnes hän ja hänen jälkensä tulevat lupaavaan pusikkoon