lääkkeitä / vastalääkkeitä

anomalia-addiktio

kitkeminen

linnut kokoontuvat puihin

hopeapajun latvaoksan ympäriltä kyntensä irtipäästävä, lentoon pudottautuva kottarainen vaikenee; koska kottaraisia on hopeapajussa kymmeniä ellei satoja, ja koska ne kaiken aikaa visertävät, viheltävät, juttelevat ja kihertävät, on koko laakso merensalmen molemmin puolin täynnä niiden ääntä, ja koska yht'aikaa suuri joukko päästää irti ja pudottautuu ääneti lentoon, on hiljaisuuden aukko tuntuva kaiken viserryksen keskellä: se tuntuu nimenomaan viserryksen keskellä

veistäminen alkaa reunasta

esimerkiksi männynoksan kuorelta, jolle kymmensiipinen varisjoukko on iskenyt kyntensä toistuvasti useiden kesien ajan

viehätysvoima

viehätys-voima

rennoksi valahtaminen

vanteiden retkotus metallijätelavalla

metsään on kaivettu kaivos, kaivokselle on kaivettu ja rakennettu jätealtaat

sitkeäluuloiset tutkivat journalistit

kaksi tai kolme kokoontuu

ihmisorganismin yksilöttömyys

syntyvä kieli

muutamia muistikuvia

mantelin kuorittuaan sen kaksi saumattomasti yhdessä olevaa puolta saa erilleen

niiden vastakkain olleet pinnat ovat loputtoman sileitä


housujen haarasaumaa parsiessa lävistää sisäpuolta uudestaan ja uudestaan
ja sitten kääntää ulkopuolen esiin nähdäkseen työn jäljen


philip k dick, depressiivinen mystikko


raskaus kasvojen pinnassa
ajateltaessa jotakuta josta ei olekaan kuulunut


lattialle avoimiksi jätettyjä kirjoja; muistikuva
kahden sekunnin takaa


livvinkielisiä muistoja kahdeksankymmenen vuoden takaa
paikasta missä kylän läpäisevä valtionraja ei merkinnyt paljoakaan asukkaille, eikä puhuttu neuvostoliitosta vaan ve`nasta (transkriptio ontuu)


mutta philip, zebra on vain sen mitä on modulointia

"se ei voi kohdata itseään ilman meitä"


kansallisvaltiot ovat ylimielisiä valheita; se ei ole mikään muistikuva
mutta sanoin sen silti

raja on epätyydyttävä muoto

etsitään valkeaa tyhjää tilaa

Etsin valkoista tai valkoiseksi lavastettavissa/maalattavissa olevaa, tyhjää tai tyhjennettävissä olevaa korkeaa (huonekorkeus väh 3 metriä) tilaa esitystä/valokuvateosta varten. Joten, jos tiedät moisesta, kerrohan.

pikaviestit henkilön kanssa

  "From the perspective of the ecstatic non-duality of Kashmir Shaivism, nothing can be excluded from the Supreme Consciousness, not even Not Yoga with Pink Floyd laser light shows and Ganesha images."

 Lähetetty perjantaina klo 13.35

 minä:  joo, sit next level of non-duality super-including light-and-shit-equal-awareness ottaa huomioon myös menneet, nykyiset ja tulevat kidutuskokemukset, keskitysleirit ja apartheidit

se on mitä Kristus teki ristillä

 Lähetetty perjantaina klo 13.36

 minä:  mitä ois Here Comes the Sun + Black Hole Sun?

Thierry Cohenin kaupunkien tähtitaivaat

Ranskalainen valokuvaaja Thierry Cohen on tehnyt sarjan kuvia, joissa suurkaupunkien maisemaan on liitetty aution, vastaavalla leveyspiirillä olevan alueen tähtitaivas. Kuva kaupungista ja kuva yötaivaasta on otettu samassa kulmassa suhteessa taivaaseen, joten tähtitaivas vastaa kaupungin ylistä tähtiloistoa, jonka todellisuudessa sähkövalosaaste peittää lähes tyystin. Valosaaste on Suomessakin miltei kaikkiallinen ongelma. En välty ajatukselta, että monet mielenterveyden ongelmat liittyvät osaltaan tähtitaivaan poissaoloon. No, ainakin valosaasteella, liiallisella tai vääränlaisella valaistuksella on todettu olevan haitallisia vaikutuksia psyykeen ja seksuaalisuuteen. Linkkaamassani wikipedia-artikkelissa on myös kiintoisia ekologisia valosaasteen seurauksia.

Valaistus yöllisessä kaupungissa palvelee tietenkin monia asioita, kuten turvallisuutta, valvontaa, koristusta, viihdettä, vallan symbolia, mainontaa, taidettakin.


[jne. joku tämmönen miniesseenalku, jota en rupea jatkamaan, mutta jaanpa tämmöisenä]

Minä olen hyvin hidas.

Hitaus jättää jäljen.

tukos
paine
vuoto
purku
syöksy
virta
suvanto
tukos
paine
jumi
ratkos
hulahdus

Jenni Eskolan "Pimeänkäsittelyharjoituksia" 12.7. asti galerie anhavassa Sanomatalossa

Jenni Eskolan yhden huoneen kokoinen "Pimeänkäsittelyharjoituksia / Exercises in Handling Darkness" on näyttely, jota katsoessa koskettaa miten teoksissa näkyy työskentely, työn jälki, jälkeen käytetty aika. Näyttely on esillä Helsingissä galleria anhavan "projekti"-tilassa Sanomatalossa vielä tämän viikon perjantaihin asti. Suosittelen viettämään näyttelyssä aikaa.

Mustan ja valkean suhdetta tutkivassa huoneessa vastakohtien samuus ja sen kaltaiset ideat tulevat kohdattaviksi juuri teoksissa näkyvän työn kautta. Huoneessa on jonkinlaisissa seinävitriineissä tai laatikkomaisissa kehyksissä 10 suurikokoista raapekartonkia, joiden alla vastaavissa kehyksissä 10 keltaista pitkää hiekkapaperisiivua. Raapekartonki on mustaa kartonkia, jonka sisus on valkeaa. Hiekkapaperilla kukin kartonkia on hiottu eritavoin ja eriasteisesti vaaleammaksi, hienovaraisesti naarmutettu tai kulutettu valkoiseksi ja lähes puhki. Musta kartonkipöly on jäänyt hiekkapapereihin. Jäljet ovat sellaisia kuin luonnollisissa prosesseissa - virtauksissa, pilvien muodostumisessa, homeen kasvussa tai jossakin sellaisessa. Yhdestoista teos on ilmeisimminkin työpöydän suojana ollut valkea suuri paperiarkki. Näyttely on esteettisestikin vaikuttava - mutta olennaista kokemuksessani on viettää huoneessa aikaa, ikään kuin seuraten työskentelyä jälkikäteisesti. Huomasin, että ihmisten on vaikea katsoa teoskokonaisuutta. He näkevät vain estetiikan, tai ehkä jopa ideat, mutta tuskin kokonaisuuden rakennetta saati työn intensiteettiä. Jos pystyisin, ostaisin koko duunin ja laittaisin esille julkiseen tilaan, esimerkiksi johonkin sairaalan odotushuoneeseen, missä ihmisillä on sattumalta aikaa marinoitua teosten vaikutuspiirissä.

Galleriatilassa teosten voima jää helposti piiloon, esillepanonsa sosiaalisen itsestäänselvyyden varjoon, eikä intensiteettiä helposti löydä kärsimätön, paatunut tai huolimaton katsoja. Vaatii havainnolle uhrattua aikaa, erityistä kiinnostusta kuten ystävyyttä, vilpitöntä uteliaisuutta kohdata töille uhrattu aika. Missä taide eläisi, missä uteliaisuus kukoistaisi? Galleriatila on kaikesta päätellen kuoleva taidemuoto.

Pimeänkäsittelyharjoituksia on affektiivista käsitetaidetta, jonka affektiivinen voima eli tunteellinen intensiteetti syntyy ruummillisesta tehdystä työstä. Työ on hiljaa huoneessa, johon se on pantu esille. Jos siellä viettää aikaa seuraten työn jälkiä, kaiken aikaa paljastuu uutta. Jäljissä käsite/idea tulee aineelliseksi ja teosten parissa käytetty työskentelyn aika tuottaa jännitteen, tunteellisen tai affektiivisen potentiaalin, jonka varassa mieli voi tuottaa assosiaatioita - - kuten nämä analyyttiset lauseeni tässä, mutta myös henkilökohtaisempia: Mitä on käsitellä pimeää? Mitä on puhtaus? Mitä on sekoittuneisuus? Mitä ovat vastakohdat? Mitä niiden välillä on? Mitä on sovitus? Mitä ihminen voi itselleen? Muuta kuin kohdata? Kuin toisen? Vieraan?

Kuvataiteilijoilta olen oppinut, että ilman ajan käyttöä ja syvää tekemisen kanssa vietettyä aikaa ei synny sellaista todellista kauneutta, joka ravitsee kysymyksiä ja kokemuksia olemassaolosta.

"pimeässä kuka vain on sinä / sinä kuka vain / pelkäävät omaa nimeään / aurinkojen kiertoa / toisen kätensä viisautta / eläimen lempeää turpaa" - ehkä nämä sanat tulivat mieleen katsoessani Pimeänkäsittelyharjoituksia erään valkean huoneen aika-avaruudessa; ainakin tunnistan ne nyt kuten joskus viisitoista vuotta sitten, vähän ennen kuin näin Jenni Eskolan taidetta ensi kerran.

ainakin kolmenlaisia koevetoja

kevät 2013

inventaario uutenakuuna

mustien samettihousujen taskusta kaivettu kirjava lautasliina

askel tuntemattomaan

ALISTUMINEN

bussin hattuhyllyjen vihreä verhoilu

Psychoplasma, On the Road

"kaikki nuo taivaallisen kauniit kitarat"

ja muita mitenkuten muistettuja lainauksia

ennen niin kiihottava musiikki

seksuaalinen turhauma

kirjahyllyssä kuivunut sisilisko

valokuvantarkkaa sumua

puskemisen hyödyttömyys

aikaansaamisen välttämättömyys

käsi; heiluri joka roikkuu heilurista joka roikkuu ilmakehästä

fysiologian psykologia

valu