Vaeltava valo! Itsevaloistava.
tiistai 27. lokakuuta 2009
perjantai 23. lokakuuta 2009
käännyn sillalle, unohdan askeleet
sitten muistikuvaan havahtuu sillalla
sitä ylittäessä kolme kertaa samaa
kolmikulmaista rataa kävelevä
jokin, ehkä sama mikä alittaa
sillan sen betonirakenteiden varassa
ja näkee ruostuneen polkupyörän matalikossa,
nousee esiin toiselta puolelta ja
luovuttaa jäljittimen sinulle
(note to self)
Älä samaistu vaatteisiin
ne eivät ole sinun
ole niissä
älä samaistu eleihin
sinä et ole ne
vain niiden kautta
älä samaistu vetovoimaan
et ole se
se kulkee lävitsesi
älä samaistu ruumiiseen
sinä et ole se
voit tuntea sen
älä samaistu vatsakipuun
se ei ole sinussa
vaan vatsassa joka ei ole sinun
älä samaistu tähän runoon
et ole tässä
vaan siellä mistä luet
älä samaistu tarkkaavaisuuteen jolla luet
se ei ole sinun
etkä sinä tiedä mitä se haluaa
älä takerru vaikutukseen
joka eleilläsi on maailmaan
sinä et tunne niitä
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Suosittelen ehdottomasti Tiina Lehikoisen Turvalliset veistokset -runokirjaa!
Saatan siitä myöhemmin kirjoittaa jotakin enemmälti, tänään ei paukut riitä.
maanantai 19. lokakuuta 2009
Hesarin runokritiikki menetti merkityksensä
Jukka Petäjän räkäisy tämän päivän Helsingin sanomissa yrittää osua viittää kirjaa yhtä aikaa, mutta vastatuuli on sikäli kova, että Petäjän jo omille touhuilleen kääntynyt selkä saa ikuisen tahran. Hs:n nettisivuilla on käyty keskustelua ja suosittelen osallistumaan siihen vilkkaasti.
Petäjä ei jaksanut paneutua seuraaviin kirjoihin:
Timo Harjun Kastelimme heitä runsaasti kahvilla
Teemu Hellen sorta vala
Tuukka Terhon Huulilla nolo tuuli
Kristian Blombergin Puhekuplia
ja V-S Luoma-ahon Ruumiita.
Ruumiita ja Puhekuplia ovat vapaassa pdf-jakelussa.
Petäjän kritiikin ongelma on, että se perustuu täysin kuvitteelliseen ja sentimentaaliseen, jostakin yksittäisen kirjan piirteestä nousseeseen vaikutelmaan, joka yleistetään koskemaan kaikkia viittä kritiikin kohdeteosta ja lisäksi vielä kokonaista "uutta runoutta".
Kritiikki on niin lyhyt, että siinä juuri ja juuri voitaisiin käsitellä ja perustella tämä yksittäinen vaikutelma, mutta sen sijaan Petäjä ryntää uskomaan, että hänen fiiliksensä määrittää kaiken "nuoren runon". Noloa.
Maaria Pääjärvi kirjoittaa Petäjän kritiikistä tarkasti. Keskeinen on Maarian huomio, että Petäjä pyörtää motokseen ottamansa periaatteen lukea kirjoja niiden itsensä ehdoilla. Lainaan Maarian analyysiä:
"Miltei jokaisessa lauseessaan Jukka Petäjä näyttää pettävän kriitikkoesittelyssään lainaamansa Barthesin mietelmän eläytyvästä kritiikistä, joka ainakin yrittää lukea kutakin teosta sen omilla ehdoilla, ja jos siinä epäonnistuukin, myöntää sitten vajavaisuutensa eikä suinkaan käytä “kirjaa oman maailmankatsomuksen pönkittämisen välinenä”."
Petäjä ei jaksanut paneutua seuraaviin kirjoihin:
Timo Harjun Kastelimme heitä runsaasti kahvilla
Teemu Hellen sorta vala
Tuukka Terhon Huulilla nolo tuuli
Kristian Blombergin Puhekuplia
ja V-S Luoma-ahon Ruumiita.
Ruumiita ja Puhekuplia ovat vapaassa pdf-jakelussa.
Petäjän kritiikin ongelma on, että se perustuu täysin kuvitteelliseen ja sentimentaaliseen, jostakin yksittäisen kirjan piirteestä nousseeseen vaikutelmaan, joka yleistetään koskemaan kaikkia viittä kritiikin kohdeteosta ja lisäksi vielä kokonaista "uutta runoutta".
Kritiikki on niin lyhyt, että siinä juuri ja juuri voitaisiin käsitellä ja perustella tämä yksittäinen vaikutelma, mutta sen sijaan Petäjä ryntää uskomaan, että hänen fiiliksensä määrittää kaiken "nuoren runon". Noloa.
Maaria Pääjärvi kirjoittaa Petäjän kritiikistä tarkasti. Keskeinen on Maarian huomio, että Petäjä pyörtää motokseen ottamansa periaatteen lukea kirjoja niiden itsensä ehdoilla. Lainaan Maarian analyysiä:
"Miltei jokaisessa lauseessaan Jukka Petäjä näyttää pettävän kriitikkoesittelyssään lainaamansa Barthesin mietelmän eläytyvästä kritiikistä, joka ainakin yrittää lukea kutakin teosta sen omilla ehdoilla, ja jos siinä epäonnistuukin, myöntää sitten vajavaisuutensa eikä suinkaan käytä “kirjaa oman maailmankatsomuksen pönkittämisen välinenä”."
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
En epäröi ajatella tässä alla olevaa viimeistä lausetta, en epäröi, koska koen sen voimakkaasti, mutta epäröin hetken sen kirjaamista ylös julkiseen muistiin, koska silloin siitä tulee - kaiken muun lisäksi - "argumentti" tai "latteus". Mitään sellaista se ei kuitenkaan minulle ole.
Kirjoitan sen tähän:
Mikään ei ole tärkeämpää kuin ystävyys.
lauantai 17. lokakuuta 2009
kerran hänen nimensä on kuolema-ratsastaa-ruskealla-tammalla-kahvilan-lasiovista-sisään-sydämeesi
olen kohdannut hänet kahdesti ja hänen nimensä muuttuu joka kerta
toisen kerran hänen nimensä on aurinko-pyöräilee-kaupungin-yltä-tuulen-poistyöntämien-sateesta-raskaiden-pilvien-alta-puusillan-yli-odotuksesi-saareen-rintakehäsi-ristiriitaan
ja sitten jäin odottamaan
hänen kolmas nimensä on poissaolossa: käytän-valtaa-sinuun-vain-koska-sinä-et-itse-vielä-osaa-rakastaa-itseäsi
Olen aiemminkin linkittänyt Olli-Pekka Tennilän blogissaan julkaisemaan Jean-Luc Nancyn Corpusta pohtivaan esseeseen, mutta teen sen vielä, koska teksti on taas, uudelleen ja uudella tavalla lukemistossani.
”Jokaisen etiikka käsittelevän esityksen täytyy lähteä siitä tosiasiasta, että ihminen ei ole eikä hänellä ole olemassa tai toteutettavanaan mitään olemusta, historiallista tai henkistä kutsumusta tai biologista kohtaloa.”
Näin kirjoittaa Giorgio Agamben kirjassaan Tuleva yhteisö. Maksiimia on vastutettava, sillä ei voida lähteä siitä, että tietäisimme "tosiasiaksi", mitä on "ihminen" tai mitä "ihmisellä" "on" tai "ei ole".
torstai 15. lokakuuta 2009
Tarvitsenko oikeasti tiibetinkielen välimerkkejä, jonkinlaisia virkettä laajempia kokonaisuuksia rajaavia merkkejä, tarvitsenko todella uusia välimerkkejä, välliyöntiä ja tavuviivaa pienempiä sanojen tai sanansisäisten osien välisiä eroja ilmaisevia merkkejä?
muistaa.maistaa / muistaa,maistaa / muistaa_maistaa / muistaa¨maistaa / muistaa^maistaa
Voisi siis olla myös välimerkkejä, jotka kerrostavat merkityksiä: juosten^olla. Ikään kuin juokseminen tai juokseva olisi korostetussa olemisen tilassa. Mitä kirjoitusta tämä olisi, mihin tarkoitukseen, huvitukseen?
EDIT: tässä alemmassa kappaleessa selvästikin toistietoinen runoilija yrittää keksiä jotain äänneoppia uudelleen - juuri niin kuin pitääkin...
Kaltaiseni työtä pelkäävä kirjoittaja ilmeisesti nopeuttaa toimeen tarttumista asettamalla jonkin kiehtovan ja keskeneräisen tekstin tympeän ja välttämättömän editointityön proseduuriksi jotakin, mikä vaatii ylimääräistä ponnistusta, esimerkiksi päättämällä, että samalla kun tekstiä muokataan, se myös luetaan ääneen nauhalle. Ylimääräinen ponnistus kenties vie energiaa, ja esimerkkitapauksessa ääneenlukeminen loppui neljännen sivun kohdalla, mutta kuitenkin se tässä tilanteessa taisi olla ainoa tapa saada välttämätön ja lopulta kiehtovakin tekstin lähiluku ja muokkaus käynnistymään ja jatkumaan myös seuraavana päivänä.
L^n
Närhi, korppipari, linnut, tilhien porukka, naakat, tiaisparvet, yli lentävät, varoituksia ja kutsuja huutelevat tai pensaan oksille seisahtuvat pienet oletettavasti onttoluiset, joille en tiedä nimiä, jotka auringon noustua ilmaantuvat valon tiloihin, peltojen reunamille ja metsikköjen varjoihin, olivat yölläkin täällä, näillä samoilla sijoilla, yhtä lukuisina ja sykkivinä, toisenvärisinä toisessa hämärässä, nukkumassa oksanhaarassa, tuulessa putoilevien lehtien alla, linnunradan syvyyskiekon alla, sen reunalla itseasiassa, silmät ummessa hengittäen kiivaasti, lämmittäen pakkasta ympärillään, nähden unia tai yrittäen saada unen päästä, pidellen lihaansa höyhenten sisällä rentona, toisin kuin ottaessaan korkeutta tai kiljuessaan muitakin säikähtämään ohikaasuttavaa moottoriajoneuvoa.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
muistiinpano
On hyvä muistaa, että 1200-1300-luvuilla, roomalaisen järjestelmän raunioilla, ennen eurooppalaisten tunkeutumista "Amerikkaan" ja Afrikkaan ja muualle, maailman mahdit eivät olleet eurooppalaisia, vaan mongolien imperiumi, joka ulottui syvältä Siperiasta Eurooppaan asti, sekä Osmaanien valtakunta, joka sijaitsi ennemminkin Koillis-Euroopassa kuin nykyisessä Turkissa.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
lauantai 10. lokakuuta 2009
Kaltaiseni kirjoittaja tarvitsee valtavasti salailua, töiden pimittämistä toisilta, mutta myös vähintään yhden luotettavan lukijan, jonka peilipinnasta heijastuvaa kirjoituksen valoa voi sitten kerätä silmillään takaisin. Ilman lukijaa suuri osa lämmöstä hukkuu ja työ on kaksinverroin kuluttavampaa. Tilanne, jossa lukija ei ole vielä kertonut, mitä ajattelee lukemastaan, on hyvä, sillä psykologinen "lukija"-rakenne palauttaa energiaa kirjoittajalle, mutta tuleva palaute ei vaikuta vielä lainkaan työn tekemiseen ja suuntaan. Palautteen tullen tilanne voi muuttua suuntaan tai toiseen.
Kun Pj Harvey laulaa "Can you forgive me" kappaleessaan Broken Harp, tajuan, että ei ole suuria vaikeuksia antaa anteeksi ihmiselle, ettei ihminen ole tekonsa. Tämä koskee myös suhdetta itseeni.
Eräissä muissa mielentiloissa sama laulu tekee vain ärtyneeksi.
perjantai 9. lokakuuta 2009
torstai 8. lokakuuta 2009
(testing)
Jonain päivänä hän kulkee tästä, jonain
päivä kulkee tästä: hän
jonoin päivää tässä, kulumisjäljin
Päivästä jonain kuljettuaan tässä, häm-
mentyneenä sääilmöistä päivän kulunut kello
jo pääväittämässä kuulutus ja jäljitys
Joona, pään häivytettyään, meren kukinnossa
kulkee, päivät tähtäämättä häntä, pimeässä
häät kaskelotin suoliumpun kanssa
tiistai 6. lokakuuta 2009
sopimatonta on kaikki ja ei mikään
Kuulin ystävältä, että englannin "nothing" sanan etymologia juontuu skandinaavisesta käsitteestä "ting" tai "thing", joka merkitsee käräjiä. Asioita, "things", olivat käräjillä sovitut - "nothing" taas oli jotakin, mistä ei sovittu, mikä ei kuulunut käräjien määräysvallan alle. Sosiaaliselle kielelle sopimatonta tyhjyyttä ovat sisäiset impulssit ja kosmiset voimat.
Kuluvan kuun 24. päivänä Fluxee-klubilla Turussa Antti Salminen, Olli-Pekka Tennilä ja minä kierrätämme ja kompostoimme omia ja koneiden ääniä. Touhun kääntäminen ääneksi julkiseen tilaan alkoi Kuopiossa äänirunoklubilla syyskuun alussa ja jatkuu epäsäännöllisesti ja toistaiseksi - ilmeisimmin huhtikuussa jotain myös pääkaupungissa.
lauantai 3. lokakuuta 2009
äänirunoa
"sound performance poetry by students of the orivesi college of art, finland the university of jyvaskylä, finland and the vienna poetry academy, austria"